Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
kaikella pelastuksella ja armolla, lohduttaa sitä Jumalassa sekä nöyryyttää sitä niin, että se<br />
luopuu itsestään ja liittyy Jumalaan.»133 Zwingli itse oli kokenut näiden sanojen<br />
ilmaiseman totuuden. Myöhemmin hän kirjoitti näistä kokemuksistaan: »Kun — minä aloin<br />
kokonaan antautua Pyhän Raamatun tutkimiseen, johtivat filosofia ja teologia (skolastiikka)<br />
alituisesti mieleeni vastaväitteitä. Lopulta tulin tähän tulokseen: ’Sinun täytyy jättää tuo<br />
kaikki ja oppia tuntemaan Jumalan tarkoitus tutkimalla vain hänen omaa, yksinkertaista<br />
sanaansa.’ Silloin aloin rukoilla Jumalalta hänen valoaan, ja sen jälkeen minun oli paljon<br />
helpompi ymmärtää Raamattua.»134 {AO7 147.1}<br />
Sitä oppia, jota Zwingli saarnasi, hän ei saanut Lutherilta. Se oli Kristuksen oppi. »Jos<br />
Luther saarnaa Kristusta», sanoi sveitsiläinen uskonpuhdistaja, »hän tekee samaa kuin<br />
minäkin. Hän on voittanut Kristukselle useampia sieluja kuin minä. Mutta se ei vaikuta<br />
asiaan. Minä en tahdo kantaa mitään muuta nimeä kuin Kristuksen, jonka sotilas minä olen<br />
ja joka on minun ainoa päämieheni. Minä en ole koskaan kirjoittanut sanaakaan Lutherille<br />
eikä Luther minulle. Miksi näin? — Siksi, että nähtäisiin, kuinka suuressa sopusoinnussa<br />
Jumalan Henki on itsensä kanssa, kun me ilman mitään keskinäistä yhteyttä julistamme<br />
Kristuksen oppia niin yhtäpitävästi.»135 {AO7 147.2}<br />
Evankeliumin julistusta Einsiedelnissä<br />
Vuonna 1516 Zwingli kutsuttiin saarnaajaksi Einsiedelnin luostariin. Täällä hänellä oli<br />
tilaisuus oppia paremmin tuntemaan Rooman turmelus ja toimia uskonpuhdistajana, jonka<br />
vaikutus tuntuisi kaukana hänen kotimaansa Alppien ulkopuolella. Einsiedelnin<br />
huomattavimpia matkailukohteita oli neitsyt Marian kuva, jonka väitettiin saavan aikaan<br />
ihmeitä. Luostarin portin yläpuolella oli kirjoitus: Täällä voi saada täydellisen syntien<br />
anteeksiannon. Pyhiinvaeltajia saapui Marian pyhimyslippaan luo kaikkina vuodenaikoina.<br />
Mutta sen vihkimisen suureen vuosijuhlaan tuli suuria joukkoja Sveitsin kaikista osista,<br />
vieläpä Ranskasta ja Saksastakin. Tämän nähdessään Zwingli tuli hyvin murheelliseksi ja<br />
tilaisuutta hyväkseen käyttäen julisti vapautta evankeliumin kautta näille taikauskon orjille.<br />
»Älkää luulko», hän sanoi, »että Jumala on tässä temppelissä enemmän kuin luomakunnan<br />
muissa paikoissa. Missä maassa asunettekin, Jumala on teitä lähellä ja kuulee teitä.<br />
Voivatko hyödyttömät työt, pitkät pyhiinvaellusmatkat, uhrilahjat, kuvat ja neitsyt Marian<br />
tai pyhimysten avuksi huutaminen hankkia teille Jumalan suosion? Mitä hyödyttää<br />
monisanaisuus, jolla pitkitämme rukouksiamme? Mitä apua on kauniista kaavusta, keritystä<br />
päästä, pitkästä, poimutetusta puvusta tai kullalla kirjailluista tohveleista? Jumala katsoo<br />
sydämeen, ja sydämemme on kaukana hänestä.» »Kristus», hän sanoi, »joka kerran uhrattiin<br />
ristillä, on syntiuhri, joka on sovittanut uskovien synnit ikuisiksi ajoiksi.»136 {AO7 147.3}<br />
Useille kuulijoille nämä mielipiteet olivat vastenmielisiä. He pettyivät katkerasti, kun<br />
kuulivat väitettävän, ettei heidän vaivalloisesta matkastaan ollut mitään hyötyä. Kristuksen<br />
kautta heille vapaasti tarjottua syntien anteeksiantoa he eivät voineet käsittää. He olivat<br />
tyytyväisiä vanhaan, Rooman osoittamaan taivaan tiehen. He halusivat välttää paremman<br />
114
Change language