Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Turvassa Wartburgin linnassa<br />
Luther sai pian keisarilta käskyn palata kotiinsa, ja hän tiesi, että tätä käskyä oli kohta<br />
seuraava hänen tuomionsa. Uhkaavat pilvet varjostivat hänen polkunsa, mutta kun hän lähti<br />
Wormsista, hänen sydämensä oli täynnä iloa ja kiitosta. »Paholainen itse vartioitsi paavin<br />
linnoitusta», hän sanoi, »mutta Kristus teki sen muuriin leveän aukon, ja saatanan täytyi<br />
tunnustaa Herra mahtavammaksi.»127 {AO7 140.2}<br />
Lähtönsä jälkeen Luther kirjoitti keisarille yhä toivoen, ettei hänen lujuuttaan pidettäisi<br />
kapinoimisena. »Jumala, joka on sydänten tutkija», hän kirjoitti, »on todistajani, että minä<br />
olen valmis vilpittömästi noudattamaan Teidän Majesteettinne tahtoa, veipä se sitten<br />
kunniaan tai häpeään, elämään tai kuolemaan, ottamatta huomioon muuta kuin Jumalan<br />
sanan, josta ihminen elää. Kaikissa tämän nykyisen elämän asioissa uskollisuuteni on<br />
järkkymätön, sillä tappio tai voitto niissä ei vaikuta pelastukseen. Mutta kun ikuiset edut<br />
ovat kysymyksessä, ei Jumalan tahto ole, että ihminen alistuu toisen ihmisen valtaan. Sillä<br />
sellainen alistuminen hengellisissä asioissa on todellisuudessa jumaloivaa palvontaa, joka<br />
saa kohdistua ainoastaan Luojaan.»128 {AO7 141.1}<br />
Palatessaan Wormsista Luther sai osakseen vieläkin imartelevamman vastaanoton kuin<br />
sinne mennessään. Kirkon ruhtinaat toivottivat pannaanjulistetun munkin tervetulleeksi ja<br />
yhteiskunnan johtohenkilöt osoittivat kunnioitusta miehelle, jonka keisari oli julistanut<br />
vaaralliseksi. Häntä kehotettiin saarnaamaan, ja keisarin kiellosta huolimatta hän nousi taas<br />
saarnatuoliin. »Minä en ole koskaan luvannut panna Jumalan sanaa kahleisiin», hän sanoi,<br />
»enkä ole lupaavakaan».129 {AO7 142.1}<br />
Pian sen jälkeen, kun Luther oli poistunut Wormsista, paavin kannattajat saivat keisarin<br />
antamaan julistuksen häntä vastaan. Tässä julistuksessa sanottiin, että Luther oli »saatana<br />
ihmishahmossa, puettuna munkkikaapuun».130 Siinä määrättiin, että suojelusajan päätyttyä<br />
oli heti ryhdyttävä toimenpiteisiin munkin työskentelyn lopettamiseksi. Kukaan ei saanut<br />
pitää häntä luonaan eikä antaa hänelle ruokaa tai juomaa. Häntä ei saanut auttaa eikä<br />
rohkaista sanoin tai teoin, julkisesti tai salaa. Hänet oli pidätettävä, missä hyvänsä hänet<br />
tavattaisiin, ja luovutettava viranomaisille. Hänen kannattajansakin oli vangittava ja heidän<br />
omaisuutensa takavarikoitava. Hänen kirjoituksensa tuli hävittää, ja lopuksi ulotettiin<br />
julistuksessa mainitut rangaistukset kaikkiin, jotka uskaltaisivat toimia vastoin sen<br />
määräyksiä. Saksin vaaliruhtinas ja Lutheria eniten suosivat ruhtinaat olivat poistuneet<br />
Wormsista kohta Lutherin lähdön jälkeen, ja valtiopäivät vahvistivat keisarin määräyksen.<br />
Paavin kannattajat riemuitsivat. He pitivät uskonpuhdistuksen kohtaloa sinetöitynä. {AO7<br />
142.2}<br />
Jumala oli valmistanut palvelijalleen pakotien tänä vaaran hetkenä. Valpas silmä oli<br />
seurannut Lutherin liikkeitä, ja jalo uskollinen sydän oli suunnitellut hänen pelastumistaan.<br />
Oli selvää, ettei Rooma tyytyisi vähempään kuin hänen kuolemaansa. Vain piilottamalla oli<br />
mahdollista estää hänet joutumasta jalopeuran kitaan. Jumala antoi Saksin Fredrikille<br />
109
Change language