Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
Saksin Fredrik noudatti harkittua varovaisuutta ja salasi todelliset tunteensa
uskonpuhdistajaa kohtaan. Samaan aikaan hän suojeli häntä valppaasti ja väsymättömästi
pitäen silmällä kaikkia hänen ja hänen vihollistensa otteita. Mutta oli useita, jotka eivät
yrittäneetkään salata myötätuntoaan Lutheria kohtaan. Hänen luonaan kävi ruhtinaita,
kreivejä, parooneja ja muita huomattuja henkilöitä sekä maallikkoja että pappeja. »Tohtorin
pieneen huoneeseen ei mahtunut niin paljon vierailijoita, kuin hänen luokseen saapui»,
kirjoitti Spalatin. Kansa piti häntä yliihmisenä. Eivät nekään, jotka pitivät hänen oppejaan
väärinä, voineet muuta kuin ihailla sitä jaloa rehellisyyttä, joka saattoi hänet mieluummin
asettamaan elämänsä vaaraan kuin loukkaamaan omaatuntoaan. {AO7 139.2}
Vakavia yrityksiä tehtiin Lutherin taivuttamiseksi sopimaan Rooman kanssa.
Aatelismiehet ja ruhtinaat esittivät hänelle, että jos hän jatkuvasti vastustaisi kirkon ja
neuvottelukokousten mielipidettä, hänet pian ajettaisiin maanpakoon, ja silloin hänellä ei
olisi mitään turvaa. Tähän vetoomukseen Luther vastasi: »Kristuksen evankeliumia ei voi
saarnata kenenkään loukkaantumatta. Voiko sitten uhkaava vaara erottaa minut Herrasta ja
siitä jumalallisesta sanasta, joka on ainoa totuus? Ei. Mieluummin annan ruumiini, vereni ja
elämäni hukkua.»123 {AO7 139.3}
Sitten häntä kehotettiin alistumaan keisarin tuomittavaksi, sillä siinä hänellä ei olisi
mitään pelättävää. Hän vastasi: »Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että keisari, ruhtinaat ja
myös halvimmat kristityt tarkastavat ja arvostelevat minun teoksiani, mutta sillä ehdolla,
että he käyttävät ohjeenaan Jumalan sanaa. Vain sitä meidän ihmisten on toteltava. Älköön
tehtäkö väkivaltaa minun omalletunnolleni, joka on Jumalan sanan sitoma.»124 {AO7
139.4}
Erääseen vetoomukseen hän vastasi: »Minä olen valmis luopumaan suojakirjastani.
Annan itseni ja elämäni keisarin käsiin, mutta en koskaan Jumalan sanaa.»125 Hän vakuutti
olevansa valmis alistumaan yleisen kirkolliskokouksen päätökseen, kuitenkin vain sillä
ehdolla, että kokous velvoitetaan tekemään ratkaisunsa Raamatun mukaan. »Siinä, mikä
koskee Jumalan sanaa ja uskoa», hän lisäsi, »on jokainen kristitty yhtä hyvä tuomari kuin
paavi voi olla, vaikka häntä tukisi miljoona kirkolliskokousta.»126 Sekä ystävät että
viholliset tulivat viimein vakuuttuneiksi siitä, että enemmät yritykset sovinnon
aikaansaamiseksi olivat hyödyttömät. {AO7 139.5}
Jos uskonpuhdistaja olisi yhdessäkin kohdassa myöntynyt, saatana joukkoineen olisi
voittanut. Mutta hänen järkkymätön lujuutensa avasi oven seurakunnan vapaudelle ja
uudelle, paremmalle ajalle. Tämä yksi ainoa mies, joka uskonnollisissa asioissa uskalsi
ajatella ja toimia itsenäisesti, sai aikaan vaikutuksen, joka oli tuntuva seurakunnassa ja
maailmassa, ei vain hänen aikanaan, vaan myös kaikkina tulevina aikoina. Hänen lujuutensa
ja uskollisuutensa oli vahvistava ajan loppuun saakka kaikkia, jotka kulkevat samanlaisten
kokemusten kautta. Jumalan voima ja majesteettius näkyi ihmisten neuvonpidon ja myös
saatanan suuren vallan yläpuolella. {AO7 140.1}
108