Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
tapojen määräämältä tieltä totuuden ja vanhurskaudenkaan tielle. Hän tahtoi kannattaa<br />
paavikuntaa, niin julma ja turmeltunut kuin se olikin, koska hänen isänsä olivat niin tehneet.<br />
Siten hän määräsi kantansa ja hylkäsi kaiken valon, jota hänen isänsä eivät olleet saaneet,<br />
sekä kieltäytyi täyttämästä velvollisuuksia, joita he eivät olleet täyttäneet. {AO7 138.2}<br />
Meidän aikanamme on useita, jotka samalla tavalla pitävät kiinni isiensä tavoista ja<br />
perinteistä. Kun Herra lähettää heille lisävaloa, he kieltäytyvät ottamasta sitä vastaan, koska<br />
sitä ei ollut heidän isillään, joille sitä ei ollut annettu. Me emme ole samanlaisessa asemassa<br />
kuin isämme olivat, ja siksi eivät velvollisuutemme ja vastuummekaan ole samat kuin<br />
heidän. Jumala ei hyväksy meidän menettelyämme, jos määräämme velvollisuutemme<br />
isiemme antaman esimerkin mukaan sen sijaan että itse tutkisimme totuuden sanaa. Meillä<br />
on suurempi vastuu kuin isillämme. Me olemme vastuussa isiemme vastaanottamasta<br />
valosta, jonka he jättivät perinnöksi meille, ja lisäksi siitä valosta, joka myöhemmin on<br />
loistanut meille Jumalan sanasta. {AO7 138.3}<br />
Kristus sanoi uskottomista juutalaisista: »Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei<br />
heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat» (Joh. 15: 22). Sama<br />
jumalallinen voima oli puhunut Lutherin kautta Saksan keisarille ja ruhtinaille. Kun valo<br />
loisti Jumalan sanasta, Pyhä Henki kehotti useita tuossa kokouksessa viimeisen kerran.<br />
Samoin kuin Pilatus vuosisatoja ennen antoi ylpeyden ja kansan suosion sulkea sydämensä<br />
maailman Lunastajalta; samoin kuin vapiseva Feeliks pyysi totuuden sanansaattajaa: »Mene<br />
tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas»; ja samoin kuin ylpeä<br />
Agrippa tunnusti: »Olet vähällä saada minut tulemaan kristityksi» (Ap.t 24: 25; 26: 28, engl.<br />
käänn.) ja kuitenkin hylkäsi taivaasta lähetetyn sanoman, samoin oli Kaarle V päättänyt<br />
hylätä totuuden valon ja myöntyä maailmallisen ylpeyden ja valtiotaidon<br />
vaatimuksiin. {AO7 138.4}<br />
Lutherin taivuttelua kokouksen jälkeen<br />
Laajalle levinneet huhut pahoista aikeista Lutheria vastaan aiheuttivat suurta hämminkiä<br />
kaikkialla kaupungissa. Uskonpuhdistaja oli voittanut itselleen monta ystävää, jotka tunsivat<br />
Rooman petollisuuden ja julmuuden kaikkia kohtaan, jotka uskalsivat paljastaa sen<br />
turmeltuneita tapoja, ja nämä ystävät päättivät, ettei hänen annettaisi joutua sen vihan<br />
uhriksi. Sadat aatelismiehet sitoutuivat suojelemaan häntä. Useat moittivat julkisesti keisarin<br />
ilmoitusta sanoen sen osoittavan pelkurimaista alistumista Rooman määräysvaltaan. Talojen<br />
porteille ja julkisille paikoille kiinnitettiin julisteita, joista toisissa moitittiin ja toisissa<br />
puolustettiin Lutheria. Yhteen niistä oli kirjoitettu ainoastaan viisaan miehen<br />
merkitykselliset sanat: »Voi sinua maa, jolla on kuninkaana poikanen» (Saarn. 10: 16). Se<br />
yleinen ihailu, joka tuli Lutherin osaksi kaikkialla Saksassa, sai sekä keisarin että<br />
valtiopäivät vakuuttuneiksi siitä, että jokainen hänelle tehty vääryys saattaisi vaaraan<br />
valtakunnan rauhan, vieläpä valtaistuimenkin. {AO7 139.1}<br />
107
Change language