Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Kiistaa Lutherin kohtalosta<br />
Kun paavin lähettiläs huomasi, minkä vaikutuksen Lutherin puhe teki, hän alkoi tuntea<br />
pelkoa paavikunnan turvallisuuden puolesta enemmän kuin koskaan ennen ja päätti kaikin<br />
käytettävissään olevin keinoin yrittää kukistaa uskonpuhdistajan. Kaikella sillä<br />
kaunopuheisuudella ja valtioviisaudella, joista hän oli niin laajalti tunnettu, hän esitti<br />
nuorelle keisarille, kuinka ymmärtämätöntä ja vaarallista olisi mahtavan paavinistuimen<br />
ystävyyden ja tuen uhraaminen vähäpätöisen munkin tähden. {AO7 137.2}<br />
Hänen sanansa vaikuttivat. Päivä sen jälkeen kun Luther oli antanut vastauksensa, keisari<br />
jätti valtiopäiville ilmoituksen, jossa hän selitti päättäneensä seurata edeltäjiensä<br />
menettelytapaa tukemalla ja suojelemalla katolista uskontoa. Koska Luther oli kieltäytynyt<br />
peruuttamasta erheitään, olisi ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin häntä ja hänen<br />
julistamiaan vääriä oppeja vastaan. »Oman hulluutensa villitsemä munkki on noussut<br />
kristikunnan uskoa vastaan. Estääkseni sellaisen jumalattomuuden minä olen valmis<br />
uhraamaan valtakuntani, aarteeni, ystäväni, ruumiini, vereni, henkeni ja elämäni. Aion<br />
lähettää tuon augustinolaismunkin täältä pois ja kieltää häntä aiheuttamasta vähintäkään<br />
levottomuutta kansan seassa. Sitten hän ja hänen puoluelaisensa julistetaan niskuroivina<br />
kerettiläisinä valtion ja kirkon kiroukseen, ja heitä vastaan käytetään kaikkia keinoja, joita<br />
tarvitaan heidän hävittämisekseen. Minä kehotan valtiopäivien jäseniä menettelemään<br />
uskollisten kristittyjen tavalla.»119 Kuitenkin keisari selitti, että Lutherin suojakirjaa oli<br />
pidettävä arvossa. Hänen tuli päästä turvallisesti kotiinsa, ennen kuin voitiin ryhtyä<br />
toimenpiteisiin häntä vastaan. {AO7 137.3}<br />
Valtiopäivien jäsenet esittivät tällöin kaksi vastakkaista mielipidettä. Paavin lähettiläät ja<br />
edustajat vaativat jälleen, että uskonpuhdistajan suojakirja oli syrjäytettävä. »Reinin», he<br />
sanoivat, »tulee saada hänen tuhkansa niin kuin se sai Jan Husin tuhkan sata vuotta<br />
sitten.»120 Mutta Saksan ruhtinaat, vaikka itse olivat katolilaisia ja tunnettuja Lutherin<br />
vihollisia, vastustivat sellaista julkisen lupauksen rikkomista ja katsoivat sen tahraksi<br />
kansakunnan kunnialle. He viittasivat niihin onnettomuuksiin, jotka olivat tapahtuneet<br />
Husin kuoleman jälkeen, ja selittivät, etteivät he rohjenneet aiheuttaa Saksalle ja nuorelle<br />
keisarilleen sellaisia pelottavia kärsimyksiä. {AO7 137.4}<br />
Kaarle itse sanoi paavin edustajien häpeällisen vaatimuksen johdosta: »Vaikka<br />
kunniallisuus ja luottamus karkotettaisiin kaikkialta maan päältä, tulisi niillä kuitenkin olla<br />
turvapaikka ruhtinaiden sydämessä.»121 Katkerimmat Lutherin paavillisista vihollisista<br />
kehottivat keisaria kohtelemaan uskonpuhdistajaa, niin kuin Sigismund oli kohdellut Husia<br />
jättämään hänet kirkon valtaan. Mutta keisari muisti, kuinka Hus oli yleisessä kokouksessa<br />
osoittanut kahleitaan ja muistuttanut hallitsijaa lupauksen rikkomisesta, ja hän sanoi: »Minä<br />
en haluaisi joutua punastumaan häpeästä Sigismundin tavoin.»122 {AO7 138.1}<br />
Kaarle oli kuitenkin tarkoituksellisesti hylännyt Lutherin esittämät totuudet. »Minä olen<br />
lujasti päättänyt seurata isieni esimerkkiä», hän kirjoitti. Hän oli päättänyt olla lähtemättä<br />
106
Change language