Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
harkitsemaan, miten oli meneteltävä. Eräs piispa, järkähtämätön paavin puoltaja, sanoi: »Me<br />
olemme kauan neuvotelleet tästä asiasta. Poistakoon Teidän Keisarillinen Majesteettinne<br />
miehen heti tieltä. Eikö Sigismund antanut polttaa Jan Husia? Kukaan ei ole velvollinen<br />
antamaan eikä ottamaan huomioon kerettiläisen suojakirjaa.» Mutta keisari vastasi: »Ei niin,<br />
vaan lupaus on täytettävä.»108 Sen tähden päätettiin, että uskonpuhdistajaa oli<br />
kuulusteltava. {AO7 128.4}<br />
Koko kaupunki halusi nähdä tämän merkillisen miehen, ja pian hänen asuntonsa täyttyi<br />
katsojista. Luther oli tuskin toipunut äskeisestä sairaudestaan; hän oli väsynyt kaksi viikkoa<br />
kestäneestä matkastaan; hänen täytyi valmistautua huomispäivän tärkeitä tapahtumia varten,<br />
ja hän kaipasi lepoa ja rauhaa. Mutta ihmisten halu nähdä hänet oli niin suuri, että hän<br />
ennätti levätä vain muutamia tunteja, kun hänen luokseen jo kokoontui aatelismiehiä,<br />
ritareita, pappeja ja porvareita. Näiden joukossa oli useita niistä aatelismiehistä, jotka olivat<br />
rohkeasti vaatineet keisarilta kirkollisten väärinkäytösten poistamista ja jotka, kuten Luther<br />
sanoo, »olivat kaikki vapautetut minun evankeliumini kautta».109 Sekä ystävät että<br />
viholliset tulivat katsomaan tätä pelotonta munkkia; ja hän otti heidät kaikki vastaan<br />
järkkymättömän rauhallisesti ja vastasi kaikkiin kysymyksiin arvokkaasti ja viisaasti. Hänen<br />
esiintymisensä oli pelotonta ja päättäväistä. Hänen kalpeat, laihat kasvonsa, joissa oli työn ja<br />
sairauden jälkiä, näyttivät ystävällisiltä ja vieläpä iloisilta. Hänen juhlallisissa ja syvää<br />
vakavuutta ilmaisevissa sanoissaan oli voima, jonka vaikutusta hänen vihollisensakaan eivät<br />
voineet täysin torjua. Sekä ystävät että viholliset valtasi ihmettely. Jotkut olivat<br />
vakuuttuneita siitä, että hänessä vaikutti Jumalan voima; toiset väittivät kuten fariseukset<br />
Kristuksesta: »Hänessä on perkele.» {AO7 128.5}<br />
Ruhtinaiden edessä<br />
Seuraavana päivänä Luther kutsuttiin valtiopäivien eteen. Keisarillinen virkamies<br />
määrättiin saattamaan häntä kokoussaliin; kuitenkin hän vain vaivoin pääsi sinne. Jokainen<br />
katu oli täynnä katselijoita halukkaina näkemään munkin, joka uskalsi vastustaa paavin<br />
arvovaltaa. {AO7 130.1}<br />
Kun hän oli lähdössä tuomariensa eteen, eräs vanha kenraali, monen taistelun sankari,<br />
sanoi hänelle ystävällisesti: »Munkkiraukka, munkkiraukka, sinä menet nyt tekemään<br />
suurempaa uljuutta kysyvää vastarintaa, kuin minä tai kuka hyvänsä muu sotapäällikkö<br />
olemme tehneet verisimmissä taisteluissamme. Mutta jos asiasi on oikea ja sinä olet siitä<br />
varma, niin mene eteenpäin Jumalan nimessä äläkä pelkää mitään. Jumala ei sinua<br />
hylkää.»110 {AO7 130.2}<br />
Vihdoinkin Luther seisoi valtakunnanneuvoston edessä. Keisari istui valtaistuimella.<br />
Hänen ympärillään olivat valtakunnan maineikkaimmat henkilöt. Milloinkaan ei kukaan<br />
henkilö ollut astunut arvovaltaisemman neuvoston eteen kuin tämä, jonka edessä Martti<br />
Lutherin oli tehtävä tili uskostaan. »Tämä esiintyminen oli jo itsessään merkittävä voitto<br />
paavin vallasta. Paavi oli tuominnut tämän miehen, ja nyt mies oli toisen tuomioistuimen<br />
100
Change language