Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
elämää liian kalliina asetettavaksi vaaraan uskonpuhdistuksen tähden. Kaikki näytti<br />
viittaavan siihen, että uskonpuhdistajan työ lähestyi loppuaan. {AO7 118.2}<br />
Mutta Luther pysyi pelottomana. Rooma oli singonnut kirouksensa häntä vastaan, ja<br />
maailma katseli asian kulkua vakuuttuneena siitä, että hänen täytyisi myöntyä tai hukkua.<br />
Mutta hän heitti pelottavalla voimalla kiroustuomion takaisin kirkolle ja selitti julkisesti<br />
päättäneensä jättää sen ikuisiksi ajoiksi. Suuren väkijoukon läsnäollessa Luther poltti paavin<br />
bullan, kanoniset lait, käskykirjeet ja joitakin paavinvaltaa puolustavia kirjoituksia.<br />
Katselijoina oli tohtoreita, ylioppilaita ja kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia kansalaisia.<br />
Luther perusteli tekoaan sanoen: »Minun viholliseni ovat polttamalla kirjojani voineet<br />
vahingoittaa totuuden asiaa tavallisen kansan mielissä ja saattaa sieluja kadotukseen; tästä<br />
syystä minäkin vuorostani poltin heidän kirjojaan. Nyt on alkanut vakava taistelu. Tähän asti<br />
taisteluni paavin kanssa on ollut vain leikkiä. Aloin tämän työn Jumalan nimessä; se viedään<br />
päätökseen ilman minua Jumalan voiman avulla.»92 {AO7 118.3}<br />
Uskonpuhdistuksen viholliset ivasivat Lutheria hänen asiansa heikkouden tähden. Näistä<br />
ivaajista hän sanoi: »Kukapa tietää, vaikka Jumala olisi minut valinnut ja kutsunut. Eikö<br />
heidän tulisi pelätä, että he minua halveksiessaan halveksivat itse Jumalaa? Mooses oli<br />
yksin Egyptistä lähdettäessä; Elia oli yksin kuningas Ahabin aikana; Jesaja yksin<br />
Jerusalemissa; Hesekiel yksin Babyloniassa. — Jumala ei koskaan valinnut profeetaksi<br />
ylimmäistä pappia tai jotakin muuta huomattavaa henkilöä. Tavallisesti hän valitsi<br />
vähäpätöisiä ja halpoina pidettyjä ihmisiä, vieläpä kerran Aamosnimisen paimenen.<br />
Kaikkina aikoina on pyhien täytynyt nuhdella huomattavia henkilöitä: kuninkaita, ruhtinaita,<br />
pappeja ja oppineita, huolimatta uhkaavasta hengenvaarasta. Minä en sano olevani profeetta;<br />
mutta minä sanon, että heidän tulisi pelätä juuri sen tähden, että minä olen yksin ja heitä on<br />
monta. Minä olen varma siitä, että Jumalan sana on minun puolellani eikä heidän.»93 {AO7<br />
119.1}<br />
Kuitenkin Luther vasta ankaran sisäisen taistelun jälkeen lopullisesti päätti erota kirkosta.<br />
Näihin aikoihin hän kirjoitti: »Minä tunnen joka päivä yhä selvemmin, kuinka vaikeaa on<br />
päästä eroon lapsuuden aikana mieleen juurtuneista omantunnon epäilyistä. Oi, kuinka<br />
tuskallista minun on ollut, vaikka Raamattu on puolellani, katsoa olevani oikeutettu yksinäni<br />
vastustamaan paavia ja pitämään häntä antikristuksena! Mitä ahdistusta olenkaan<br />
sisimmässäni kokenut! Kuinka usein olenkaan tuskallisesti tehnyt itselleni paavin<br />
kannattajien huulilla niin usein olleen kysymyksen: Sinäkö yksin olet viisas? Ovatko kaikki<br />
muut voineet erehtyä? Miten käy, jos loppujen lopuksi sinä olet väärässä ja kiedot<br />
eksytykseesi paljon sieluja, jotka sitten joutuvat iankaikkiseen kadotukseen? Tällä tavalla<br />
minä taistelin itseni ja saatanan kanssa, kunnes Kristus erehtymättömän sanansa kautta<br />
vahvisti sydämeni näitä epäilyksiä vastaan.»94 {AO7 119.2}<br />
Paavi oli uhannut julistaa Lutherin pannaan, ellei hän peruuttaisi oppiaan, ja nyt uhkaus<br />
pantiin täytäntöön. Ilmestyi uusi bulla, jolla uskonpuhdistaja lopullisesti erotettiin Rooman<br />
92
Change language