Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Paavali kirjoitti näille veljille kuin ”pyhille Kristuksessa Jeesuksessa”, mutta hän ei
kirjoittanut sellaisille, jotka olivat luonteeltaan täydellisiä. Hän kirjoitti miehille ja naisille,
jotka taistelivat kiusauksia vastaan ja olivat vaarassa langeta. Hän kiinnitti heidän
huomionsa rauhan Jumalaan, ”joka on kuolleista nostanut — meidän Herramme Jeesuksen”.
Hän vakuutti heille, että ”iankaikkisen liiton veren kautta” Jumala tekisi heidät ”kykeneviksi
kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on
hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta”. Hebr. 13: 20, 21. {SLS 131.1}
Kun lähimmäisesi tulee tietoiseksi erehdyksestään, varo tuhoamasta hänen
itsekunnioitustaan. Älä masenna häntä osoittamalla välinpitämättömyyttä tai
epäluuloisuutta. Älä sano: ”En luota häneen ennen kuin näen, tuleeko hän kestämään.”
Usein juuri tällainen epäluottamus saa kiusatun kompastumaan. {SLS 131.2}
Meidän on pyrittävä ymmärtämään muiden heikkouksia. Me tiedämme kovin vähän
niiden ihmisten koettelemuksista, jotka ovat olleet pimeyden kahleissa ja joilta puuttuu
lujuutta ja siveellistä voimaa. Ihminen, joka kärsii omantunnon tuskista on kaikkein
säälittävimmässä tilassa. Hän on kuin huumaantunut, horjuva ja maahan vaipuva raukka.
Hän ei näe mitään selvästi. Mieli on sumentunut eikä hän tiedä mihin ryhtyä. Moni
ihmisparka on väärinymmärretty, väheksytty, täynnä ahdistusta ja tuskaa — eksynyt,
harhaileva lammas. Hän ei löydä Jumalaa, ja kuitenkin hän kaipaa suunnattomasti
anteeksiantoa ja rauhaa. {SLS 131.3}
Sanallakaan et saa lisätä uupuneen tuskaa! Synnilliseen elämään väsynyt ihminen, joka
ei tiedä mistä saisi avun, on vietävä säälivän Vapahtajan luo. Tartu hänen käteensä, lausu
hänelle rohkaisun ja toivon sanoja. Auta häntä tarttumaan Vapahtajan käteen. {SLS 131.4}
Menetämme liian helposti toivomme niiden ihmisten suhteen, jotka eivät heti vastaa
ponnistuksiimme. Emme milloinkaan saisi lakata työskentelemästä jonkun sielun hyväksi,
niin kauan kuin näkyvissä on pieninkin toivon pilkahdus. Arvokkaat sielut tulivat
uhrautuvalle Lunastajallemme liian kalliiksi, jotta voisimme muitta mutkitta jättää heidät
kiusaajan valtaan. {SLS 131.5}
Meidän on asetettava itsemme kiusattujen asemaan. Ottakaamme huomioon
perinnöllisyyden, huonojen toverien ja ympäristön sekä huonojen tapojen vaikutus.
Voimmeko ihmetellä, jos monet turmeltuvat sellaisissa olosuhteissa? Voimmeko ihmetellä,
jos he ovat hitaat vastaamaan heidän hyväkseen tekemiimme ponnistuksiin? {SLS 132.1}
Usein ne, jotka vaikuttavat karkeilta ja vähemmän lupaavilta, osoittautuvat evankeliumin
uskollisimmiksi kannattajiksi ja esitaistelijoiksi, kun heidät ensin voitetaan sen puolelle. He
eivät ole täysin turmeltuneita. Kovan ulkokuoren alla on hyviä ominaisuuksia, jotka voidaan
herättää eloon. Ilman auttavaa kättä monikaan ei toipuisi, mutta kärsivällisellä,
hellittämättömällä yrityksellä heidät voidaan nostaa. Tällaiset ihmiset tarvitsevat lempeitä
91