Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Vapahtajan vertauksen kadonnut raha oli yhä hopearaha, vaikka se lojuikin lian ja
roskien keskellä. Omistaja etsi sitä, koska se oli arvokas. Samalla tavalla jokainen sielu on
arvokas Jumalan silmissä, vaikka olisikin synnin turmelema. Kuten rahassa oli hallitsijan
kuva ja nimikirjoitus, niin on ihmiseenkin luomisen yhteydessä painettu Jumalan kuva ja
nimikirjoitus. Vaikka synti onkin turmellut ja himmentänyt tuon kirjoituksen, sen ääriviivat
näkyvät yhä jokaisessa ihmisessä. Jumala haluaa voittaa takaisin kaikki ihmiset ja piirtää
heihin uudelleen oman vanhurskaan ja pyhän kuvansa. {SLS 126.4}
Miten vähän yhteistä meillä ja Kristuksella onkaan siinä tärkeimmässä asiassa, minkä
tulisi muodostua lujimmaksi siteeksi välillemme — myötätunnossa langenneita, syyllisiä,
kärsiviä sieluja kohtaan, jotka ovat kuolleet rikoksiinsa ja synteihinsä! Epäinhimillisyys
toisia kohtaan on suurin syntimme. Monet luulevat edustavansa Jumalan
oikeudenmukaisuutta vaikka epäonnistuvat täysin hänen lempeytensä ja rakkautensa
osoittamisessa. Usein ne, joita he kohtelevat tylysti ja ankarasti, ovat kiusauksen paineen
alaisia. Saatana kamppailee näiden sielujen kanssa, ja kovat, töykeät sanat masentavat heidät
ja saavat heidät lankeamaan kiusaajan voiman vaikutuksesta. {SLS 127.1}
Ihmisiä on käsiteltävä hellävaraisesti. Vain hän, joka tuntee sydämen, osaa johtaa
ihmiset parannukseen. Vain hänen viisautensa avulla voimme saavuttaa eksyneet. Voit
seisoa selkä suorana ja ajatella olevasi pyhempi kuin muut, mutta vaikka todistelusi olisi
miten terävää tahansa ja sanasi miten tosia hyvänsä, ne eivät kosketa sydämiä. Sanoissa ja
teoissa ilmenevä Kristuksen rakkaus sen sijaan saavuttaa sielun silloinkin, kun käskyjen ja
väitteiden toistaminen ei saa mitään aikaan. {SLS 127.2}
Me tarvitsemme enemmän Kristuksen kaltaista myötätuntoa; ei vain myötätuntoa niitä
kohtaan, jotka meistä näyttävät moitteettomilta, vaan onnettomia, kärsiviä ja taistelevia
sieluja kohtaan, joiden näemme usein lankeavan, tekevän syntiä ja katuvan, joutuvan
kiusaukseen ja masentuvan. Meidän on mentävä lähimmäistemme luo säälien heidän
heikkouksiaan kuten armollinen Ylimmäinen pappimme. {SLS 127.3}
Juuri laitapuolen kulkijoita, publikaaneja, syntisiä ja ihmiskunnan hylkiöitä Kristus
kutsui ja veti luokseen laupeudellaan. Ainoa ryhmä, jota hän ei koskaan hyväksynyt, koostui
niistä, jotka omahyväisesti eristäytyivät muista ja halveksivat toisia. {SLS 127.4}
”Mene teille ja aitovierille”, kehottaa Kristus meitä, ”ja pakota heitä tulemaan sisälle,
että minun taloni täyttyisi.” Tämän käskyn mukaisesti meidän on mentävä niiden
pakanoiden luo, jotka ovat lähellämme, ja niiden, jotka ovat kaukana. ”Publikaanien ja
porttojen” on kuultava Vapahtajan kutsu. Hänen sanansaattajiensa ystävällisyys ja
kärsivällisyys antavat kutsulle vastustamattoman voiman, joka nostaa ihmiset synnin
syvyyksistä. {SLS 128.1}
88