Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Mutta sitten Vapahtaja näki äärimmäisen kurjan tapauksen. Kyseessä oli mies, joka oli
ollut avuton raajarikko kolmenkymmenenkahdeksan vuoden ajan. Hänen sairautensa johtui
pitkälti hänen omista paheistaan, ja sitä pidettiin Jumalan lähettämänä rangaistuksena. Yksin
ja vailla ystäviä, tuntien olevansa Jumalan armon ulkopuolella miesparka oli viettänyt pitkät
vuodet kurjuudessa. Kun lähestyi aika, jolloin vesi kuohuisi, eräät häntä säälivät ihmiset
kantoivat hänet pylväskäytävään, mutta hetken koittaessa kukaan ei ollut auttamassa häntä
veteen. Hän oli nähnyt veden väreilyn mutta ei ollut milloinkaan päässyt lammikon reunaa
lähemmäksi. Häntä voimakkaammat syöksyivät veteen ennen häntä. Avuton miesparka ei
pystynyt kilpailemaan menestyksekkäästi ryntäilevän, itsekkään väkijoukon kanssa. Hänen
hellittämättömät ponnistuksensa yhden ainoan päämäärän saavuttamiseksi sekä hänen
ahdistuneisuutensa ja jatkuvat pettymyksensä kuluttivat nopeasti hänen viimeisiä voimiaan.
{SLS 56.3}
Sairas makasi matollaan nostaen välillä päätään katsellakseen lammikkoa, kun lempeät,
myötätuntoiset kasvot kumartuivat hänen ylleen ja sanat: ”Tahdotko tulla terveeksi?”
kiinnittivät hänen huomionsa. Toivo syttyi hänen sydämessään. Hänestä tuntui, että nyt hän
tavalla tai toisella saisi apua. Mutta innostuksen hehku sammui pian. Hän muisti, miten
usein hän oli yrittänyt ehtiä lammikkoon, ja nyt hänellä oli enää vähäiset mahdollisuudet
elää siihen saakka, kun vesi seuraavan kerran kuohuisi. Hän kääntyi väsyneesti poispäin ja
sanoi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu;
ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua.” {SLS 56.1}
Jeesus käskee häntä: ”Nouse, ota vuoteesi ja käy.” Joh. 5: 6-8. Uusi toivo sydämessään
sairas mies katsoo Jeesukseen. Hän ei ole milloinkaan nähnyt sellaista kasvojen ilmettä,
kuullut sellaista äänensävyä. Jeesuksen olemuksesta tuntuu huokuvan rakkautta ja voimaa.
Raajarikko tarttuu uskossa Kristuksen sanaan. Epäröimättä hän tahtoo totella tämän käskyä,
ja kun hän sen tekee, koko hänen ruumiinsa herää eloon. {SLS 56.2}
Uusi elämä värähtelee jokaisessa hermossa ja lihaksessa, ja hänen surkastuneet raajansa
vahvistuvat. Hän hypähtää jaloilleen ja menee menojaan vakain, kevein askelin, ylistäen
Jumalaa ja iloiten uusista voimistaan. {SLS 56.3}
Jeesus ei ollut luvannut raajarikolle mitään jumalallista apua. Mies olisi voinut sanoa:
”Herra, jos tahdot tehdä minut terveeksi, niin tottelen sanaasi.” Hän olisi voinut ryhtyä
epäröimään, jolloin hän olisi menettänyt ainoan paranemismahdollisuutensa. Mutta ei, hän
uskoi Kristuksen sanaan, uskoi, että hänet oli tehty terveeksi. Välittömästi hän ponnisti
voimansa, ja Jumala antoi hänelle lisää voimaa. Hän pakottautui kävelemään, ja hän myös
käveli. Noudattamalla Kristuksen käskyä hän tuli terveeksi. {SLS 56.4}
Synti on erottanut meidät Jumalan elämästä. Sielumme on halvaantunut. Itsessämme
olemme yhtä kyvyttömiä elämään pyhää elämää kuin tuo raajarikko oli kävelemään. Monet
39