Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
tehty” (Ps. 33: 9), oli sanallaan antanut elämän tuolle rikoksiin ja synteihin kuolleelle
sielulle. Ruumiin paraneminen oli todiste voimasta, joka oli uudistanut sydämen. Kristus
käski halvaantunutta nousemaan ja kävelemään — ”tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on
valta maan päällä antaa syntejä anteeksi”. {SLS 52.6}
Halvaantunut löysi Kristuksessa sekä sielun että ruumiin terveyden. Hän tarvitsi sielun
terveyttä voidaksen arvostaa ruumiin terveyttä. Ennen kuin ruumiillinen sairaus voitiin
parantaa, Kristuksen oli tuotava huojennus sydämen tuskaan ja puhdistettava sielu synnistä.
Emme saa sivuuttaa tätä opetusta. Nykyaikana on tuhansia ruumiillisesta sairaudesta
kärsiviä, jotka halvaantuneen tavoin kaipaavat sanomaa: ”Sinun syntisi annetaan sinulle
anteeksi.” Synnin taakka sekä siihen liittyvä rauhattomuus ja tyydyttämätön kaipaus ovat
heidän sairautensa perussyy. He saavat huojennuksen vasta sitten, kun he tulevat sielun
Parantajan luo. Se rauha, jonka vain hän voi antaa, tulee palauttamaan sielun elinvoiman ja
ruumiin terveyden. {SLS 53.1}
Halvaantuneen parantaminen vaikutti ihmisiin aivan kuin taivas olisi avautunut ja
parempi maailma näkynyt kaikessa loistossaan. Kun parannettu mies kulki joukon läpi
siunaten Jumalaa joka askeleella ja kantaen taakkaansa kuin se olisi ollut höyhenenkevyt,
ihmiset tekivät hänelle tilaa, tuijottivat pelokkaan kunnioituksen vallassa ja kuiskailivat
hiljaa: ”Me olemme tänään nähneet ihmeellisiä.” Luuk. 5: 26. {SLS 53.2}
Halvaantuneen kodissa riemuittiin, kun hän palasi perheensä luo kantaen vaivatta
lavitsaa, jolla hänet vasta äsken oli hitaasti kannettu heidän luotaan. He kerääntyivät hänen
ympärilleen itkien ilosta ja uskaltaen tuskin uskoa silmiään. Hän seisoi heidän edessään
miehuutensa täydessä voimassa. Käsivarret, jotka olivat olleet aivan elottomat, tottelivat nyt
helposti hänen tahtoaan. Ryppyinen ja lyijynharmaa iho oli muuttunut kimmoisaksi ja
terveenväriseksi. Hän käveli varmoin, kevein askelin. Ilo ja toivo heijastuivat hänen
kasvojensa jokaisesta piirteestä, puhtaus ja rauha olivat tulleet synnin ja kärsimyksen
merkkien sijaan. Iloiset kiitosrukoukset kohosivat tuosta kodista, ja Jumala tuli kirkastetuksi
Pojassaan, joka oli antanut toivottomalle toivon ja sairauden murtamalle voiman. Tämä mies
ja hänen perheensä olivat valmiit jättämään elämänsä Jeesukselle. Yksikään epäilys ei
himmentänyt heidän uskoaan, pieninkään epäröinti ei häirinnyt heidän uskollisuuttaan häntä
kohtaan, joka oli tuonut valon heidän synkkään kotiinsa. {SLS 53.3}
”Kiitä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Kiitä Herraa, minun sieluni,
äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi
37