Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
toivosta, kun kauan kaivattu apu oli niin lähellä? Hänen ehdotuksestaan ystävät veivät hänet
talon katolle, tekivät siihen aukon ja laskivat hänet Jeesuksen jalkojen juureen. {SLS 51.1}
Puhe keskeytyi. Vapahtaja katsoi murheellisiin kasvoihin ja näki rukoilevien silmien
anovan ilmeen. Hän kyllä tunsi tuon ahdistuneen sielun kaipauksen. Hän oli herättänyt
miehen omantunnon tämän vielä ollessa kotona. Kun mies oli katunut syntejään ja uskonut
Kristuksen voimaan parantaa hänet, Vapahtajan armo oli siunannut hänen sydäntään. Jeesus
oli katsellut, miten uskon ensimmäinen kipinä oli kasvanut vakaumukseksi siitä, että hän oli
syntisen ainoa auttaja, ja nähnyt sen vahvistuvan jokaisesta yrityksestä tulla hänen luokseen.
Kristus itse oli vetänyt kärsivää miestä puoleensa. Ja nyt Vapahtaja lausui sanat, jotka olivat
kuin musiikkia kuulijan korville: ”Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan
sinulle anteeksi.” Matt. 9: 2. {SLS 51.2}
Syyllisyyden taakka vierii pois sairaan miehen sielusta. Hän ei pysty epäilemään.
Kristuksen sanat paljastavat hänen kykynsä tuntea sydämen ajatukset. Kuka voi kieltää
hänen valtansa antaa syntejä anteeksi? Epätoivo vaihtuu toivoksi, ahdistava synkkyys
riemuksi. Miehen ruumiillinen kipu on poissa, koko hänen olemuksensa on muuttunut.
Pyytämättä enää mitään hän makaa rauhallisena, liian onnellisena lausuakseen sanaakaan.
{SLS 52.1}
Monet seurasivat henkeään pidätellen tämän ihmeellisen tapahtuman kulkua. Monet
tunsivat, että Kristuksen sanat olivat kutsu myös heille. Eikö heidänkin sielunsa ollut sairas
synnistä? Eivätkö hekin olleet halukkaat vapautumaan taakastaan? {SLS 52.2}
Mutta fariseukset, jotka pelkäsivät menettävänsä vaikutusvaltansa kansaan, sanoivat
sydämessään: ”Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?”
Mark. 2: 7. {SLS 52.3}
Jeesus käänsi katseensa heihin, mikä sai heidät painamaan päänsä alas ja perääntymään,
ja sanoi: ”Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako:
’Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse ja käy’? Mutta tietääksenne, että
Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” — hän sanoi halvatulle —
”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Matt. 9: 4-6. {SLS 52.4}
Siinä samassa mies, joka oli tuotu paareilla Jeesuksen luo, hypähti pystyyn kuin vahva ja
jäntevä nuorukainen. Hän otti ”vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki
hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ’Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet.” Mark.
2: 12. {SLS 52.5}
Mikään luomisvoimaa vähäisempi ei olisi riittänyt palauttamaan terveyttä tuohon
kuihtuneeseen ruumiiseen. Sama ääni, joka antoi elämän maan tomusta luodulle ihmiselle,
oli antanut elämän kuolevalle halvaantuneelle. Ja sama voima, joka antoi elämän ruumiille,
oli uudistanut sydämen. Hän, joka luomisessa ”sanoi, ja tapahtui niin”, joka ”käski, ja se oli
36