Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Me tarvitsemme jatkuvasti uutta Kristuksen ilmestystä, sellaista päivittäistä kokemusta,
joka on sopusoinnussa hänen opetustensa kanssa. Pyhät ja korkeat tavoitteet ovat
ulottuvillamme. Jumalan tarkoitus on, että edistyisimme jatkuvasti tiedossa ja hyveessä.
Hänen lakinsa on hänen oman äänensä kaiku, ja se kutsuu kaikkia: ”Tulkaa korkeammalle.
Olkaa pyhiä, aina vain pyhempiä.” Joka päivä me voimme edistyä kristillisen luonteen
täydellisyydessä. {SLS 422.1}
Mestarin palveluksessa olevat tarvitsevat paljon ylevämmän, syvällisemmän ja
avaramman kokemuksen kuin monet luulevatkaan. Monet, jotka jo kuuluvat Jumalan
perheeseen, eivät juurikaan tiedä, mitä merkitsee katsella hänen kirkkauttaan ja muuttua
”kirkkaudesta kirkkauteen”. Monilla on vain hämärä aavistus Kristuksen erinomaisuudesta,
ja silti heidän sydämensä sykkii ilosta. He kaipaavat Vapahtajan rakkauden täydellisempää,
syvällisempää tuntemista. Kaivatkoot he koko sielullaan Jumalan puoleen. Pyhä Henki
vaikuttaa niissä, jotka sitä tahtovat, muovaa niitä, jotka haluavat tulla muovatuiksi, muuttaa
ne, jotka haluavat tulla muutetuiksi. Harrastakaa hengellisiä ajatuksia ja pyhiä keskusteluja.
Te olette vasta nähneet Jumalan kirkkauden sarastuksen ensimmäiset säteet. Kun te jatkatte
Herran tuntemisen tiellä, tulette havaitsemaan, että ”vanhurskasten polku on kuin
aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka”. Sanani. 4: 18. {SLS
422.2}
Ilo Herrassa
”Tämän minä olen teille puhunut,” sanoi Kristus, ”että minun iloni olisi teissä ja teidän
ilonne tulisi täydelliseksi.” Joh. 15: 11. {SLS 423.1}
Kristus näki jatkuvasti edessään tehtävänsä seuraukset. Hänen maanpäällistä elämäänsä,
joka oli niin täynnä aherrusta ja uhrauksia, kannusti ajatus siitä, ettei kaikki tämä vaiva ollut
turhaa. Antamalla henkensä ihmisten puolesta hän uudistaisi Jumalan kuvan ihmiskunnassa.
Hän kohottaisi meidät tomusta, muovaisi luonteemme uudestaan oman luonteensa
kaltaiseksi ja kaunistaisi sen omalla kirkkaudellaan. {SLS 423.2}
Kristus näki sen sielunsa vaivan tähden ja tuli ravituksi. Hän katseli loputonta ikuisuutta
ja näki niiden onnen, jotka hänen nöyryytyksensä ansiosta saisivat anteeksiannon ja ikuisen
elämän. Hän oli haavoitettu heidän rikkomustensa tähden, runneltu heidän pahain tekojensa
tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että heillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta he
olivat paratut. Hän kuuli lunastettujen riemuhuudon. Hän kuuli heidän laulavan Mooseksen
ja Karitsan virttä. Vaikka verikaste oli vielä saamatta, vaikka maailman synnit tulisivat
painamaan alas hänen viattoman sielunsa, vaikka sanomattoman murheen varjo lepäsi hänen
yllään, hän näkemänsä ilon vuoksi kuitenkin valitsi kärsiä ristin, häpeästä välittämättä. {SLS
423.3}
302