Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Voimakkaita ihmisiä ovat ne, joita on vastustettu, häiritty ja estelty. Heidän kohtaamansa
esteet osoittautuvat todelliseksi siunaukseksi, sillä ne pakottavat heidät käyttämään
tarmoaan. He saavat itseluottamusta. Ristiriidat ja hankaluudet panevat heidät luottamaan
Jumalaan ja osoittamaan lujuutta, joka kehittää voimaa. {SLS 418.6}
Palveluksen vaikutin
Kristus ei säästellyt voimiaan palvelustyössään. Hän ei laskenut työtunteja. Hän omisti
aikansa, sydämensä, sielunsa ja voimansa ihmiskunnan hyväksi tehtävään työhön. Raskaat
päivät hän uurasti ja pitkät yöt vietti rukoukseen kumartuneena anoen armoa ja kestävyyttä
voidakseen työskennellä vielä tehokkaammin. Itkulla ja kyynelillä hän lähetti pyyntönsä
taivaaseen, jotta hänen inhimillinen luontonsa vahvistuisi, jotta hän saisi voiman kohdata
kieron vihollisen kaikki kavalat juonet ja suorittaa loppuun työnsä ihmiskunnan
kohottamiseksi. Työntekijöilleen hän sanoo: ”Minä annoin teille esikuvan, että myös te niin
tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.” Joh. 13: 15. {SLS 419.1}
”Kristuksen rakkaus vaatii meitä”, sanoi Paavali. Tämä oli hänen elämänsä liikkeelle
paneva voima; se oli hänen vaikuttimensa. Jos hänen intonsa velvollisuuden tiellä
hetkeksikin väsähti, yksi ainoa vilkaisu ristiin sai hänet vyöttämään mielensä kupeet
uudestaan ja ponnistelemaan eteenpäin kieltäymyksen tiellä. Ahertaessaan veljiensä hyväksi
hän oli riippuvainen Kristuksen uhrissa ilmenneestä rajattomasta rakkaudesta ja sen
hillitsevästä, pakottavasta voimasta. {SLS 419.2}
Miten vakava ja liikuttava onkaan hänen vetoomuksensa: ”Sillä te tunnette meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne
köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” 2 Kor. 8: 9. Sinä tiedät, miten
korkeasta asemasta hän luopui, miten syvälle nöyryytykseen hän laskeutui. Hänen jalkansa
astuivat uhripolulle kääntymättä siltä pois, ennen kuin hän oli antanut henkensä. Taivaan
valtaistuimen ja ristin välillä hänelle ei tarjoutunut tilaisuutta lepoon. Rakkaus ihmiskuntaa
kohtaan sai hänet toivottamaan tervetulleeksi jokaisen herjauksen ja alistumaan jokaiseen
loukkaukseen. {SLS 419.3}
Paavali kehottaa meitä katsomaan ei vain omaa vaan ”toistenkin parasta”. Hän kehottaa
meitä omistamaan saman mielen, ”joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka
hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi
itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan
sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan
ristin kuolemaan asti”. Fil. 2: 4-8. {SLS 420.1}
Paavali piti erittäin tärkeänä, että Kristuksen nöyrtyminen nähtäisiin ja ymmärrettäisiin.
Hän oli varma siitä, että jos ihmiset saataisiin ajattelemaan taivaan Majesteetin antamaa
hämmästyttävää uhria, itsekkyys häviäisi heidän sydämestään. Apostoli käsittelee aihetta
300