Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
meidän on koottava talteen taivaan leipää sielun tarpeiden tyydyttämiseksi. Meidän on
elettävä jokaisesta Jumalan sanasta. Emme saa hukata mitään siitä, mitä Jumala on puhunut.
Emme saa laiminlyödä ainoatakaan sanaa, joka koskee ikuista pelastustamme. Yksikään
sana ei saa pudota hyödyttömänä maahan. {SLS 30.4}
Leipien ihme opettaa meitä luottamaan Jumalaan. Kun Kristus ruokki ne viisituhatta,
ruokaa ei ollut saatavilla. Näytti siltä, ettei hänellä ollut mitään keinoja käytettävissään.
Siellä hän oli, erämaassa, mukanaan viisituhatta miestä sekä naiset ja lapset. Hän ei ollut
pyytänyt kansanjoukkoa seuraamaan häntä sinne. He olivat tulleet ilman kutsua tai
kehotusta saadakseen olla hänen seurassaan. Hän kuitenkin tiesi, että kuunneltuaan koko
päivän hänen opetustaan he olivat nälkäisiä ja uupuneita. He olivat kaukana kotoa ja ilta oli
tulossa. Monilla heistä ei ollut rahaa ruokaan. Hän, joka oli paastonnut neljäkymmentä
päivää erämaassa heidän tähtensä, ei sallisi heidän palata kotiin nälissään. {SLS 31.1}
Jumalan kaitselmus oli johdattanut Jeesuksen sinne, missä hän nyt oli, ja hän oli
riippuvainen taivaallisesta Isästään voidakseen tyydyttää ihmisten tarpeen. Kun me
joudumme ahtaalle, meidän on luotettava Jumalaan. Jokaisessa vaikeassa tilanteessa meidän
on etsittävä apua häneltä, jolla on rajattomat keinot käytettävissään. {SLS 31.2}
Tässä ihmeessä Jeesus sai ruokaa Isältä. Hän antoi sen edelleen opetuslapsille,
opetuslapset antoivat kansalle, ja kansa jakoi keskenään. Samalla tavalla kaikki, jotka ovat
Kristuksen yhteydessä, ottavat häneltä vastaan elämän leipää ja jakavat sitä muille. Hänen
opetuslapsensa on määrätty hoitamaan Kristuksen ja kansan välistä viestiyhteyttä. {SLS
31.3}
Kun opetuslapset kuulivat Vapahtajan määräyksen: ”Antakaa te heille syödä”, kaikki
vaikeudet nousivat heidän mieleensä. He tiedustelivat: ”Menemmekö kyliin ostamaan
ruokaa?” Mutta mitä Kristus sanoi? ”Antakaa te heille syödä.” Opetuslapset toivat
Jeesukselle kaiken mitä heillä oli, mutta hän ei kehottanut heitä syömään. Hän pyysi heitä
tarjoamaan kansalle. Ruoka moninkertaistui hänen käsissään, ja opetuslasten kädet, jotka
ojentuivat hänen puoleensa, täyttyivät joka kerta. Tuosta pienestä määrästä riitti kaikille.
Kun väkijoukko oli ruokittu, opetuslapset söivät kallisarvoista, taivaasta saatua ruokaa
Jeesuksen kanssa. {SLS 31.4}
Kun näemme köyhien, tietämättömien ja kärsivien tarpeet, miten usein sydämemme
masentuukaan. Kysymme: ”Miten meidän heikot voimamme ja niukat varamme riittävät
tämän suunnattoman tarpeen tyydyttämiseksi? Eikö meidän tulisi odottaa, että joku
kyvykkäämpi henkilö ryhtyisi johtamaan työtä tai että jokin järjestö ottaisi huolehtiakseen
siitä?” Kristus sanoo: ”Antakaa te heille syödä.” Käytä niitä varoja, sitä aikaa ja niitä
kykyjä, joita sinulla on. Tuo ohraleipäsi Jeesukselle. {SLS 32.1}
22