Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
heille syödä.” Matt. 14: 16. Sitten hän kääntyi Filippuksen puoleen ja kysyi: ”Mistä
ostamme leipää näiden syödä?” Joh. 6: 5. {SLS 29.2}
Filippus katseli ihmismerta ja ajatteli, miten mahdotonta olisi hankkia ruokaa niin
suurelle seurueelle. Hän vastasi, etteivät kahdensadan denarin leivät riittäisi jaettaviksi
kaikkien kesken, niin että jokainen saisi edes vähän. {SLS 29.3}
Jeesus tiedusteli, miten paljon ruokaa seurueella oli mukanaan.’’Täällä on poikanen”,
sanoi Andreas, ”jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?”
Joh.6: 9. Jeesus käski tuoda ne hänelle. Sitten hän pyysi opetuslapsiaan asettamaan ihmiset
ruohikolle istumaan. Kun se oli tehty, hän otti ruoan, ”katsoi ylös taivaaseen ja siunasi,
mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki söivät ja
tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.” Matt. 14:
19, 20. {SLS 29.4}
Kristus ruokki kansanjoukon jumalallisella ihmevoimallaan, mutta miten yksinkertaista
tarjottu ruoka olikaan — ainoastaan kalaa ja ohraleipää, jotka muodostivat Galilean
kalastajaväen päivittäisen ruokavalion. {SLS 30.1}
Kristus olisi voinut kattaa ihmisille runsaan juhla-aterian, mutta vain ruokahalun
hemmottelemiseksi valmistettu ruoka ei olisi ollut heille siunaukseksi. Tämän ihmeen kautta
Jeesus halusi antaa opetuksen yksinkertaisuudesta. Jos nykyajan ihmiset olisivat tavoiltaan
yksinkertaisia ja eläisivät sopusoinnussa luonnonlakien kanssa, kuten Aadam ja Eeva alussa
tekivät, ihmisperheen tarpeet voitaisiin tyydyttää runsain mitoin. Mutta itsekkyys ja
ruokahalun hemmottelu ovat tuoneet mukanaan syntiä ja kurjuutta: toiset elävät
kohtuuttomuudessa, toiset taas puutteessa. {SLS 30.2}
Jeesus ei yrittänyt houkutella ihmisiä luokseen tyydyttämällä heidän
ylellisyydenhaluaan. Tuolle suurelle väkijoukolle, joka oli väsynyt ja nälissään pitkän,
jännittävän päivän jälkeen, yksinkertainen ruoka oli vakuutus sekä hänen voimastaan että
siitä hellästä tavasta, jolla hän pitäisi huolta heidän päivittäisistä tarpeistaan. Vapahtaja ei
ole luvannut seuraajilleen maailman ylellisyyksiä. Köyhyys saattaa olla heidän osansa,
mutta hänen sanansa ovat takeena siitä, että heidän tarpeensa tyydytetään, ja hän on
luvannut jotakin parempaa kuin maallinen hyvä, hänen oman läsnäolonsa jatkuvan
lohdutuksen. {SLS 30.3}
Kun väkijoukko oli ruokittu, ruokaa oli vielä runsaasti jäljellä. Jeesus pyysi
opetuslapsiaan: ”Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan.” Joh. 6:
12. Nämä sanat merkitsivät enemmän kuin vain ruoan kokoamista koreihin. Opetus oli
kaksinkertainen. Mitään ei saa haaskata. Emme saa jättää käyttämättä ainoatakaan maallista
tilaisuutta. Emme saa laiminlyödä mitään, mikä voisi hyödyttää toista ihmistä. Meidän on
koottava talteen kaikki, mikä voi lievittää maailman nälkäisten osaa. Yhtä huolellisesti
21