Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Seuratessaan pettyneenä ja huolissaan Vapahtajan toimintaa Herodeksen vankityrmästä
käsin Johannes Kastaja lähetti kaksi opetuslastaan Jeesuksen luo kysymään: {SLS 22.3}
”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Matt. 11:3. {SLS 22.4}
Vapahtaja ei heti vastannut opetuslasten kysymykseen. Kun he seisoivat ihmetellen
hänen vaitioloaan, hänen luokseen tuli sairaita. Mahtavan Parantajan ääni tunkeutui kuuron
korvaan. Yksi ainoa sana ja hänen kätensä kosketus avasivat sokeat silmät näkemään
päivänvalon, luonnon näkymät, ystävien kasvot ja Vapauttajan kasvot. Hänen äänensä
tavoitti kuolevien korvat, ja he nousivat terveinä ja elinvoimaisina. Halvaantuneet riivatut
tottelivat hänen sanojaan, vapautuivat hulluudestaan ja ylistivät häntä. Köyhät talonpojat ja
työläiset, joita rabbiinit karttoivat pitäen heitä saastaisina, kerääntyivät hänen ympärilleen,
ja hän puhui heille ikuisen elämän sanoja. {SLS 22.5}
Näin päivä kului, ja Johanneksen opetuslapset näkivät ja kuulivat kaiken. Lopulta Jeesus
kutsui heidät luokseen ja pyysi heitä menemään ja kertomaan Johannekselle, mitä olivat
nähneet ja kuulleet, ja lisäsi: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” Matt.ll: 6.
Opetuslapset veivät viestin, ja se riitti. {SLS 22.6}
Johannes palautti mieleensä Messiasta koskevan ennustuksen: ”Herran, Herran Henki on
minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt
minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille
kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja — lohduttamaan kaikkia murheellisia.”
Jes. 61: 1, 2. Jeesus Nasaretilainen oli luvattu Messias. Todistus hänen jumaluudestaan
näkyi hänen toiminnassaan kärsivän ihmiskunnan hyväksi. Hänen kirkkautensa ilmeni siinä,
että hän nöyrtyi ottamaan meidän alhaisen muotomme. {SLS 23.1}
Kristuksen teot eivät ainoastaan julistaneet, että hän oli Messias, vaan osoittivat myös,
millä tavalla hänen valtakuntansa perustettaisiin. Johannekselle avautui sama totuus, joka oli
selvinnyt Elialle erämaassa, kun ”suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot,
kävi Herran edellä; mutta Herra ei ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys;
mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta Herra ei
ollut tulessa.” Ja tulen jälkeen Jumala puhui profeetalle hiljaisella, hennolla äänellä. 1 Kun.
19: 11,12. Siten oli Jeesuksenkin suoritettava työnsä, ei kukistamalla valtaistuimia ja
valtakuntia, ei ylvästelien ulkonaisella loistolla, vaan puhumalla ihmisten sydämelle armon
ja itsensä uhraavan elämän kautta. {SLS 23.2}
Jumalan valtakunta ei tule ulkonaisessa loistossa. Se tulee hänen sanansa lempeän
innoituksen kautta, hänen Henkensä sisäisen vaikutuksen kautta, sielun yhteydestä häneen,
joka on sen elämä. Sen voima näkyy parhaiten ihmisluonnossa, joka on saatettu Kristuksen
luonteen täydellisyyteen. {SLS 23.3}
16