Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Fariseukset koettivat saada kunniaa pikkutarkalla muotomenojen noudattamisella,
mahtailevalla jumalanpalveluksella ja hyväntekeväisyydellä. He osoittivat uskonnollista
intoaan keskustelemalla uskonnosta. Väittelyt eri lahkojen välillä olivat äänekkäitä ja pitkiä,
eikä ollut epätavallista, että kaduilla kuultiin lainoppineiden vihaista kiistelyä. {SLS 20.3}
Jeesuksen elämä oli täysin erilaista. Hänen elämäänsä ei sisältynyt äänekkäitä väittelyjä,
mahtailevaa jumalanpalvelusta eikä tekoja, jotka olisi tehty suosionosoitusten toivossa.
Kristus oli Jumalassa, ja Jumala ilmoitettiin Poikansa luonteessa. Tähän ilmoitukseen Jeesus
halusi suunnata ihmisten mielen. {SLS 20.4}
Vanhurskauden aurinko ei loistanut maailmaan sokaistakseen ihmiset kirkkaudellaan.
Kristuksesta on kirjoitettu: ”Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko.” Hoos. 6: 3. Hiljaa
ja lempeästi päivänvalo loistaa maahan hälventäen pimeyden ja herättäen maailman
elämään. Samalla tavalla nousi vanhurskauden aurinko ”ja parantuminen sen siipien alla”.
Mal.4: 2. {SLS 20.5}
”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen,
minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi.”
Jes. 42: 1 {SLS 21.1}
”Sillä sinä olit turvana vaivaisella,
turvana köyhälle hänen ahdingossansa,
suojana rankkasateelta, varjona helteeltä.”
Jes. 25: 4 {SLS 21.2}
”Näin sanoo Jumala, Herra,
joka on luonut taivaan ja levittänyt sen,
joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa,
antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on,
ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut,
olen tarttunut sinun käteesi,
varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi,
pakanoille valkeudeksi,
avaamaan sokeat silmät,
14