Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Luku 2—Ihmisten Keskellä
Kalastajan kodissa Kapernaumissa Pietarin anoppi sairasti ”kovaa kuumetta”, ja ”he
puhuivat hänestä Jeesukselle”. Jeesus ”koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä”, ja hän
nousi ja palveli Vapahtajaa ja tämän opetuslapsia. Luuk. 4: 38; Mark. 1: 30; Matt. 8: 15.
{SLS 19.1}
Uutiset levisivät nopeasti. Ihmetyö oli tehty sapattina, ja rabbiinien pelosta ihmiset eivät
uskaltaneet tulla parannettaviksi ennen kuin aurinko oli laskenut. Silloin kaupungin
asukkaat kiiruhtivat kodeista, puodeista ja toreilta kohti vaatimatonta asuntoa, jossa Jeesus
majaili. Sairaita tuotiin paareilla, heitä tuli sauvoihin nojaten, tai ystävien taluttamina he
horjuivat voimattomina Vapahtajan luokse. {SLS 19.2}
Tunti tunnin jälkeen heitä tuli ja meni, sillä kukaan ei tiennyt, olisiko Parantaja enää
huomenna heidän keskuudessaan. Milloinkaan aikaisemmin ei Kapernaum ollut kokenut
tällaista päivää. Ilma oli täynnä riemua ja voitonhuutoja. {SLS 19.3}
Jeesus ei lopettanut työtään ennen kuin viimeinenkin kärsijä oli saanut avun. Ilta oli jo
pitkällä kun väkijoukko hajaantui ja hiljaisuus laskeutui Simonin kotiin. Pitkä, jännittävä
päivä oli päättynyt, ja Jeesus asettui levolle. Mutta kun kaupunki vielä nukkui, Vapahtaja
nousi, ”kun vielä oli pimeä”, ja ”lähti ulos ja meni autioon paikkaan ; ja siellä hän rukoili”.
Mark. 1: 35. {SLS 19.4}
Varhain aamulla Pietari tovereineen tuli Jeesuksen luo sanoen, että Kapernaumin ihmiset
jo etsivät häntä. Hämmästyneinä he kuulivat Kristuksen sanat: ”Minun tulee muillekin
kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen
lähetetty.” Luuk. 4: 43. {SLS 19.5}
Oli vaara, että Kapernaumissa vallitseva kiihtymys kääntäisi katseet pois hänen työnsä
päätarkoituksesta. Jeesus ei halunnut kiinnittää itseensä huomiota vain ihmeiden tekijänä tai
ruumiillisten sairauksien parantajana. Hän pyrki vetämään ihmisiä puoleensa heidän
Vapahtajanaan. Ihmiset olivat halukkaita uskomaan, että hän oli tullut kuninkaana
perustaakseen maallisen valtakunnan, mutta hän halusi kääntää heidän mielensä maallisista
asioista hengellisiin. Pelkkä maallinen menestys vain haittaisi hänen työtään. {SLS 20.1}
Sitä paitsi huolettoman väkijoukon ihastelu vaivasi häntä. Itsetehostuksella ei ollut sijaa
hänen elämässään. Ihmisen Poika vierasti kunnianosoituksia, joita maailma jakelee aseman,
varallisuuden tai lahjakkuuden perusteella. Jeesus ei käyttänyt ainoatakaan niistä keinoista,
joilla ihmiset pyrkivät hankkimaan suosiota tai vaikutusvaltaa. Vuosisatoja ennen hänen
syntymäänsä hänestä oli ennustettu: ”Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua
kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Hän levittää oikeutta uskollisesti.” Jes. 42: 2, 3. {SLS 20.2}
13