Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
puolestamme köyhimmän ihmisen elämää ja vaeltamaan ja työskentelemään puutteellisten
ja kärsivien keskellä. Tuntemattomana ja vailla kunniaa hän liikkui sen kansan keskellä,
jonka hyväksi hän oli tehnyt paljon. {SLS 12.3}
Hän oli aina kärsivällinen ja iloinen, ja ahdistetut tervehtivät häntä elämän ja rauhan
lähettiläänä. Hän näki miesten ja naisten, lasten ja nuorten tarpeet, ja kaikille hän esitti
kutsun: ”Tulkaa minun tyköni.” {SLS 12.4}
Työssään Jeesus käytti enemmän aikaa sairaiden parantamiseen kuin saarnaamiseen.
Hänen ihmeensä vahvistivat hänen sanojensa totuuden, sen ettei hän tullut tuhoamaan vaan
pelastamaan. Mihin tahansa hän meni, sinne uutiset hänen armostaan kulkivat hänen
edellään. Missä hän oli käynyt, siellä hänen myötätuntonsa kohteet iloitsivat terveydestä ja
kokeilivat vasta saamiaan voimia. Ihmiset tungeksivat heidän ympärillään kuullakseen
heidän huuliltaan teoista, jotka Herra oli tehnyt. Hänen äänensä oli ensimmäinen ääni, jonka
monet olivat koskaan kuulleet, hänen nimensä ensimmäinen sana, jonka he olivat koskaan
lausuneet, hänen kasvonsa ensimmäiset, joihin he olivat koskaan katsoneet. Miksi he eivät
rakastaisi Jeesusta ja kaiuttaisi hänen ylistystään? Kulkiessaan kylien ja kaupunkien läpi hän
oli kuin elävä virta, joka levitti elämää ja iloa. {SLS 12.5}
”Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain
Galilea — kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman
maassa ja varjossa, niille koitti valkeus.” Matt. 4: 15, 16. {SLS 13.1}
Vapahtaja käytti jokaista parannustekoa hyväkseen istuttaakseen jumalallisia periaatteita
mieleen ja sieluun. Tämä oli hänen työnsä tarkoitus. Hän antoi maallisia siunauksia
voidakseen taivuttaa ihmisten sydämen ottamaan vastaan hänen armonsa evankeliumin.
{SLS 13.2}
Kristus olisi voinut saavuttaa korkeimman aseman Juudan kansan opettajien
keskuudessa, mutta hän piti parempana viedä evankeliumia köyhille. Hän kulki paikasta
toiseen, jotta ihmiset teillä ja kujilla kuulisivat totuuden sanat. Merenrannalla,
vuorenrinteellä, kaupungin kaduilla ja synagoogassa hänen äänensä kuultiin selittävän
kirjoituksia. Usein hän opetti temppelin uloimmalla esipihalla, niin että pakanat voisivat
kuulla hänen sanansa. {SLS 13.3}
Kristuksen opetus poikkesi niin paljon kirjanoppineiden ja fariseusten
raamatunselityksestä, että se herätti kansan huomion. Rabbiinit keskittyivät perimätietoon,
ihmisten teorioihin ja arveluihin. Usein se, mitä ihmiset olivat opettaneet ja kirjoittaneet
Raamatusta, asetettiin itse Raamatun sijaan. Kristuksen opetuksen aiheena oli Jumalan sana.
Kysyjille hän vastasi yksinkertaisesti: ”Kirjoitettu on”, ”Mitä Raamattu sanoo?” ja ”Kuinkas
luet?” Aina tilaisuuden tullen, kun joko ystävä tai vihollinen herätti mielenkiinnon, hän esitti
sanaa. Hän julisti evankeliumin sanomaa selvästi ja voimakkaasti. Hänen sanansa loivat
8