Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Luku 18—Mielenterveyden Hoito
Mielen ja ruumiin välillä vallitsee hyvin läheinen vuorovaikutus. Toisen vahingoittuessa
toinenkin kärsii. Mielentila vaikuttaa terveyteen paljon enemmän kuin monet luulevatkaan.
Monet ihmisiä vaivaavista sairauksista johtuvat henkisestä masennuksesta. Murhe, ahdistus,
tyytymättömyys, tunnonvaivat, syyllisyys, epäluottamus pyrkivät tuhoamaan elinvoimia ja
johtavat rappeutumiseen ja kuolemaan. {SLS 195.1}
Joskus sairauden tai sen pahenemisen syynä on mielikuvitus. Moni kärsii elinikäisestä
sairaudesta vaikka voisi olla terve, jos vain itse ajattelisi niin. Monet kuvittelevat, että
jokainen pieni altistuminen tekee heidät sairaiksi, ja vahingolliset vaikutukset ilmenevätkin,
koska niitä odotetaan. Monet kuolevat sairauteen, joka on kokonaan mielikuvituksen
tuotetta. {SLS 195.2}
Rohkeus, toivo, usko, myötätunto ja rakkaus edistävät terveyttä ja pidentävät elämää.
Tyytyväinen mieli ja iloinen sydän on terveydeksi ruumiille ja voimaksi sielulle.
”Terveydeksi on iloinen sydän.” Sanani. 17: 22. {SLS 195.3}
Sairaiden hoidossa ei tule sivuuttaa mielen vaikutusta ruumiiseen. Oikein käytettynä
tämä vaikutus on tehokkaimpia hoitokeinoja taistelussa sairautta vastaan. {SLS 195.4}
Mieli toisen valvonnassa
Yksi henkisen parantamisen muodoista on kuitenkin mitä tehokkain ase pahuuden
voimien käsissä. Tämän tieteen nimellä kulkevan menetelmän avulla ihmisen mieli
alistetaan toisen valvontaan, niin että heikomman yksilön persoonallisuus sulautuu
vahvemman persoonallisuuteen. Ihminen toteuttaa toisen tahtoa. Väitetään, että näin
voidaan vaikuttaa ajatusten kulkuun, antaa terveyttä edistäviä herätteitä ja auttaa potilasta
vastustamaan sairautta ja voittamaan se. {SLS 195.5}
Tätä hoitomenetelmää ovat käyttäneet henkilöt, jotka olivat tietämättömiä sen
todellisesta luonteesta ja vaikutuksesta ja jotka uskoivat sen olevan hyödyksi sairaille. Mutta
tämä tieteen nimellä kulkeva menetelmä perustuu vääriin periaatteisiin. Se on vieras
Kristuksen luonnolle ja hengelle. Se ei johda ihmisiä hänen luokseen, joka on elämä ja
pelastus. Se, joka kiinnittää ihmisten mielen itseensä, johtaa heidät eroon heidän voimansa
todellisesta lähteestä. {SLS 196.1}
Jumalan tarkoitus ei ole, että yksikään ihminen alistaisi mielensä ja tahtonsa toisen
valvontaan ja muuttuisi tahdottomaksi välikappaleeksi tämän käsissä. Kenenkään ei tule
antaa yksilöllisyytensä sulautua toisen persoonallisuuteen. Emme saa pitää ketään ihmistä
parannuksen lähteenä. Meidän on luotettava Jumalaan. Jumala on antanut meille
ihmisyyden, ja siihen perustuvalla arvokkuudella meidän on jättäydyttävä Jumalan itsensä
valvontaan, ei kenenkään ihmisen. {SLS 196.2}
136