Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Toimettomuus saa aikaan paljon sairautta. Liikunta tehostaa ja tasaa verenkiertoa, mutta
joutilaan ihmisen veri ei kierrä vapaasti eikä siinä tapahdu muutoksia, jotka ovat
välttämättömiä elämälle ja terveydelle. Myös ihon eritystoiminta vaikeutuu. Epäpuhtaudet
eivät poistu samalla tavalla kuin jos reipas liikunta olisi kiihdyttänyt verenkiertoa. Siksi
liikunnan seurauksena myös iho säilyy terveenä ja keuhkot saavat runsaasti puhdasta,
raitista ilmaa. Liikunnan puute aiheuttaa kaksinkertaisen kuormituksen erityselimille, ja
seurauksena on sairaus. {SLS 192.1}
Sairaita ei tule rohkaista toimettomuuteen. Jos elimistö on tavalla tai toisella vakavasti
liikarasittunut, tilapäinen täydellinen lepo voi joissakin tapauksissa estää vakavan sairauden
puhkeamisen. Pysyvästi sairaita ei kuitenkaan yleensä ole syytä määrätä täydelliseen
toimettomuuteen. {SLS 192.2}
Henkisestä liikarasituksesta aiheutuneen romahduksen jälkeen on vältettävä uuvuttavaa
ajatustyötä. Potilaalle ei tule kuitenkaan uskotella, että henkisten voimien käyttö sinänsä
olisi vaarallista. Monilla on taipumus pitää tilaansa pahempana kuin se todellisuudessa on.
Tällainen mielentila on toipumisen kannalta epäedullinen, eikä sitä pidä rohkaista. {SLS
192.3}
Sananjulistajat, opettajat, opiskelijat ja muut henkisen työn tekijät sairastuvat usein,
koska he eivät katkaise ankaria henkisiä ponnistuksiaan liikunnalla. Tällaisten ihmisten on
vietettävä toimeliaampaa elämää. Ehdottoman raitis suhtautuminen ruokaan ja juomiseen
sekä sopiva liikunta turvaisivat sekä henkisen että ruumiillisen terveyden ja antaisivat
kaikille henkisen työn tekijöille voimaa ja kestävyyttä. {SLS 192.4}
Ruumiillisesta liikarasituksesta kärsiviä ei tule kehottaa kokonaan luopumaan
ruumillisesta työstä. Mutta jotta työstä koituisi suurin mahdollinen hyöty, sen on oltava
järjestelmällistä ja miellyttävää. Ulkoilmassa liikkuminen on parasta. Liikunta on
suunniteltava siten, että se vahvistaa heikentyneitä elimiä. Koko sydämen on oltava mukana
työssä, sillä käsin tehtävä työ ei ikinä saa muuttua pelkäksi raadannaksi. {SLS 193.1}
Kun sairailla ei ole mitään, mihin käyttäisivät aikansa ja suuntaisivat huomionsa, he
kohdistavat ajatuksensa itseensä ja muuttuvat sairaalloisiksi ja ärtyisiksi. He hautovat usein
katkeria ajatuksiaan, kunnes uskovat olevansa huonompia kuin ovatkaan ja täysin
kykenemättömiä tekemään mitään. {SLS 193.2}
Kaikissa näissä tapauksissa osoittautuisi hyvin ohjattu liikunta tehokkaaksi
hoitokeinoksi. Muutamissa tapauksissa se on ehdottoman välttämätöntä toipumisen
kannalta. Tahto ja työ liittyvät läheisesti toisiinsa, ja näiden sairaiden suurin tarve on, että
heidän tahtonsa herää. Tahdon ollessa lamassa mielikuvitus muuttuu epänormaaliksi, ja
sairautta on mahdotonta vastustaa. {SLS 193.3}
134