Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
sinä tiedät sielun kaikki salaisuudet. Sinä tunnet nämä ihmiset. Jeesus, heidän Puolustajansa,
antoi henkensä heidän puolestaan. Hänen rakkautensa heitä kohtaan on suurempi kuin
meidän voi ikinä olla. Jos se koituu kunniaksi sinun nimellesi ja sairaiden parhaaksi,
pyydämme Jeesuksen nimessä heille terveyttä. Jos sinun tahtosi on, että he eivät parane,
pyydämme että sinun armosi lohduttaisi heitä ja sinun läsnäolosi tukisi heitä heidän
kärsimyksissään.” {SLS 185.1}
Jumala tietää lopun alusta. Hän tuntee kaikkien ihmisten sydämen. Hän on selvillä
kaikista sielun salaisuuksista. Hän tietää tulisivatko ne, joiden puolesta rukoilemme,
kestämään koetukset, jotka kohtaisivat heitä, jos he jäisivät eloon. Hän tietää, olisiko heidän
elämänsä siunaukseksi vai kiroukseksi heille itselleen ja maailmalle. Tässä on yksi syy
siihen, miksi meidän rukoillessamme hartaasti tulisi sanoa: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko
minun tahtoni, vaan sinun.” Luuk. 22: 42. Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi alistuvansa Jumalan
viisauteen ja tahtoon, kun hän Getsemanessa rukoili: ”Isäni, jos mahdollista on, niin
menköön minulta pois tämä malja.” Matt. 26:39. Ja jos nämä sanat sopivat hänelle, Jumalan
Pojalle, miten paljon paremmin ne sopivatkaan rajallisten, erehtyvien kuolevaisten huulille!
{SLS 185.2}
Varminta on jättää kaikki toivomuksemme kaikkitietävälle taivaalliselle Isällemme ja
täydellisesti luottaen uskoa kaikki hänelle. Me tiedämme, että Jumala kuulee meitä, jos me
anomme hänen tahtonsa mukaisesti. Mutta vastauksen vaatiminen ilman alistuvaa
mielenlaatua ei ole oikein; meidän on esitettävä rukouksemme pyynnön, ei käskyn
muodossa. {SLS 185.3}
On tapauksia, joissa Jumala suoranaisesti käyttää jumalallista voimaansa terveyden
palauttamiseksi. Mutta kaikki sairaat eivät parane. Monet nukkuvat pois Jeesukseen uskoen.
Johannesta pyydettiin Patmossaarella kirjoittamaan: ”Autuaat ovat ne kuolleet, jotka
Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti — sanoo Henki — he saavat levätä vaivoistansa, sillä
heidän tekonsa seuraavat heitä.” Ilm. 14:13. Tästä näemme, että vaikka ihmiset eivät
tulisikaan terveiksi, heitä ei sen perusteella tule syyttää uskon putteesta. {SLS 186.1}
Kaikki me toivomme välittömiä ja suoria vastauksia rukouksiimme. Meillä on kiusaus
masentua, kun vastaus viipyy tai tulee odottamattomassa muodossa. Mutta Jumala on liian
viisas ja hyvä vastatakseen rukouksiimme aina juuri sillä hetkellä ja sillä tavalla kuin me
toivomme. Hän tekee hyväksemme paljon enemmän kuin vain toiveemme täyttämisen.
Koska voimme luottaa hänen viisauteensa ja rakkauteensa, meidän ei tulisi pyytää häntä
myöntymään tahtoomme, vaan pyrkiä alistumaan hänen suunnitelmiinsa ja toteuttamaan
niitä. Halujemme ja tavoitteidemme tulee mukautua hänen tahtoonsa. Nämä uskoamme
koettelevat kokemukset ovat meidän parhaaksemme. Ne ilmaisevat, onko uskomme aitoa ja
vilpitöntä ja perustuuko se yksin Jumalan sanaan, vai onko se tilanteesta riippuvaa,
epävarmaa ja vaihtelevaa. Usko vahvistuu harjoituksesta. Meidän on annettava
129