Suuren Lääkärin Seuraajana

Parannusministeriö
Luku 16—Rukous Sairaiden Puolesta
Raamattu sanoo, että ihmisten tulee ”aina rukoilla, eikä väsyä.” Luuk. 18: 1. Eniten
ihmiset tarvitsevat rukousta silloin, kun voimat uupuvat ja elämä näyttää luisuvan käsistä.
Terveet ihmiset unohtavat usein ne siunaukset, joista he nauttivat päivästä toiseen ja
vuodesta toiseen. He eivät anna Jumalalle kiitosta hänen avustaan. Mutta kun sairaus
yllättää, Jumala tulee mieleen. Kun ihmisen voimat ehtyvät, hän tuntee tarvitsevansa
jumalallista apua. Eikä armollinen Jumalamme milloinkaan käännä selkäänsä sielulle, joka
vilpittömästi etsii hänen apuaan. Hän on meidän turvamme niin sairauden kuin terveydenkin
aikana. {SLS 181.1}
”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa,
niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme:
hän muistaa meidät tomuksi.”
Ps. 103: 13, 14 {SLS 181.2}
”Heidän vaelluksensa oli syntinen,
ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa,
ja he olivat lähellä kuoleman portteja.”
”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,
ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät
ja pelasti heidät haudasta.”
Ps. 107: 17-20 {SLS 181.3}
Jumala on yhtä halukas parantamaan sairaita nyt kuin silloinkin, kun Pyhä Henki puhui
nämä sanat psalmistan kautta. Ja Kristus on nykyäänkin sama säälivä lääkäri kuin
maanpäällisen toimintansa aikana. Hänellä on parantavaa palsamia jokaiseen sairauteen,
elvyttävää voimaa jokaiseen heikkouteen. Hänen opetuslastensa on tänä aikana rukoiltava
sairaiden puolesta yhtä hartaasti kuin ensimmäisten opetuslasten. Ja paranemisia tapahtuu,
sillä ”uskon rukous pelastaa sairaan”. Meillä on Pyhän Hengen voima, levollinen varmuus
uskossa, joka voi tarttua Jumalan lupauksiin. Herran lupaus: ”He panevat kätensä sairasten
päälle, ja ne tulevat terveiksi” (Mark. 16:18), on yhtä luotettava nyt kuin apostolienkin
126