Sari Heipp - Rengas

Jumalanpalveluksessa kuulijoilta kysyttiin, mikä heille antaa kodin tunnun. Vastaukset kuvailivat niin
auton nahkaistuinten tuoksua kuin lempinojatuolia lämpöisen takan edessä, teekupposen makua ystävän
seurassa ja kaukaisten rakkaiden lähettämän sähköpostin kilahdusta. Mikä saa sinut tuntemaan
olosi kotoisaksi, turvalliseksi?
Im Herbst erwacht in mir der Nestbautrieb: Die Wohnung muss gemütlich gestaltet werden. Kerzen
und Kastanien kommen auf den Tisch und Tee in die Tasse – dann kann es von mir aus draußen
stürmen! Jeder braucht ein Zuhause. Innerlich: einen Platz zum Wohlfühlen, die Gewissheit, geborgen
zu sein. Aber auch ganz konkret: ein Dach über dem Kopf.
Darum hilft unsere Gemeinde in Berlin Obdachlosen schon seit fast 10 Jahren durch das Mückenhäuschen-Projekt.
Ihre Motivation beschreiben sie so: „Wir Finnen und Finninnen haben in dieser
Stadt und in dieser Gesellschaft ein neues Zuhause gefunden. Aus Dankbarkeit möchten wir denen
helfen, denen dieses bis jetzt nicht gelungen ist.“ (weitere Informationen: www.rengas.de > Pfarrer
und Gemeinden > Berlin > Aktion Mückenhäuschen)
Auch eine Gemeinde braucht ein Zuhause. Während ich dieses schreibe, werden in Köln die letzten
Kisten im „neuen Berris“ ausgepackt. Die Gemeinde in Hannover hat bei der Athanasiuskirche ein
neues Dach über den Kopf gefunden. Die Arbeit im Rhein-Main-Gebiet wäre ohne die einladenden
Räume in Frankfurt-Dornbusch gar nicht mehr denkbar. Und das Finnland-Zentrum in Berlin hat als
Anlaufstelle für alle Finnen und Finnland-Freunde fast schon Kultstatus. Wir sind dankbar für die
guten Beziehungen zur EKD, zu den Landeskirchen, Kirchenkreisen, Kirchenverbänden
und deutschen Gemeinden vor Ort, die dies alles mit ermöglichen.
Seurakuntamme pyrkivät järjestämään toimintaa myös suurten keskusten ulkopuolella.
Mutta aina tulee olemaan niitä, jotka asuvat liian pitkien matkojen takana. Erityisesti
heille Rengas haluaa tarjota kodin tuntua: ajatuksia omalla äidinkielellä, toisten sellaisten
kynästä, jotka etsivät ja löytävät uuden kodin tässä maassa ja yhteiskunnassa.
Toivottavasti tämän Renkaan kolahtaminen postiluukustasi antoi sinulle kodin
tunnun!
Wohlig warme Momente mitten im Herbst wünscht Ihnen
saatesanat
Jeder braucht ein Zuhause
für die Rengas-Redaktion
Ritva PRinz, rengas@zfka.de
11 • 2011 | 1
kuva: Andreas Dort

NAISTEN SEMINAARI 50+
Naisen elämä on monenlaisten roolien kantamista yhdessä persoonassa. Meillä on tuhat rautaa
tulessa ja mietimme jo seuraavaa tehtävää, kun suoritamme ensimmäistä. Näin on ollut
kautta aikojen. Historian käänteissä on usein naisen käsi ollut mukana vaikuttamassa, vaikka
onkin eletty miesten ehdoilla.
„Elämä muuttuu - muuttuuko äitiys?“
Lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa - mihin äitiä enää tarvitaan?
Oma äiti Suomessa käy yhä huonokuntoisemmaksi - mitä voin täältä käsin tehdä?
Miniä kasvattaa lapsia ihan kummallisesti - voinko puuttua asiaan?
Meillä jokaisella on kokemuksia äitiydestä, joko omakohtaisesti tai tyttären näkökulmasta.
Tervetuloa pohtimaan muuttuvan äitiyden haasteita yhteiseen seminaariin. Alustajana
toimii teologian tohtori Outi Lehtipuu, entinen Hampurin pappilan emäntä. Häneltä on ilmestynyt
kirja Raamatun äidit - sivustakatsojista päähenkilöiksi. Kirjansa pohjalta hän johdattelee
yhteiseen pohdintaan siitä, miten äitiys on muuttunut niin historian saatossa kuin
jokaisen meidän elämänkaaressa. Tervetuloa mukaan jakamaan kokemuksia äitiydestä niin
äidin, tyttären, miniän kuin anopin näkökulmasta!
Paikka: Kardinal-Döpfner-Haus, Domberg 27, 85354 Freising - Aika: 20.-22.1.2012 - Osallistumismaksu:
EUR 165,- (sisältää majoituksen, ohjelman ja ruokailut, mutta ei kokous-
ja ruokajuomia). Mukana seminaarissa TT Outi Lehtipuu ja pastori Helena Eckhoff. Ilmoittautumiset
9.12.2011 mennessä netissä www.rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri
Papille koti?
Uusi Pohjois-Saksan pappi etsii itselleen ja miehelleen asuntoa Hampurista 1.1.2012 (tai
15.12.2011) alkaen. Asunnossa saisi olla kolme huonetta, keittiö valmiina, lisäksi parveke
olisi plussaa. Lämmin vuokra maksimissaan noin 850 euroa. Sijainti mieluiten akselilta
Altona – Schanze – Eimsbüttel – Grindel – Ottensen – Neustadt, mutta myös muut alueet
käyvät, jos liikenneyhteydet merimieskirkolle ovat kätevät. Kaikki vinkit otetaan kiitollisena
vastaan! Yhteydenotot sähköpostitse: paivi.vahakangas@helsinki.fi tai puhelimitse: +358-
50-587 9696
Suchen 3-Zimmer-Wohnung
Wir (Pfarrerin und Forscher, beide 33) ziehen von Finnland nach Hamburg und suchen eine
3-Zimmer-Wohnung mit EBK (mit Balkon wäre super) ab 1.1.2012 (oder ab 15.12.2011). Wir
suchen vorrangig in den Stadtteilen Altona – Schanze – Eimsbüttel – Grindel – Ottensen –
Neustadt, aber auch andere Lagen mit guten Verkehrsverbindungen kommen in Frage. Die
Warmmiete sollte 850 € inkl. Heizung nicht übersteigen. Wir freuen uns auf alle Vorschläge!
Bitte kontaktieren Sie uns per E-Mail: paivi.vahakangas@helsinki.fi
Rengas 12/2011 ilmestyy KV 47
joulukuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.10.
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.10.
Rengas 1-2/2012 ilmestyy KV 1
tammi- ja helmikuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.11.
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.11.
11 • 2011 |
kuva: Yuri Arcurs - Fotolian

kuukauden sana
Sanoinkuvaamattoman äärellä
Äärettömän ja käsittämättömän edessä ihmiseltä
loppuvat sanat. Sanattomuuden ei tarvitse
johtua järisyttävistä kokemuksista, vaan kyse voi
olla vain siitä, ettei kuvailun kohdetta pysty sitomaan
meidän käyttämiimme määreisiin.
Meidän tavallamme myös Raamatun kirjoittajilla
oli ongelmia löytää sopivia sanoja Jumalan
kuvaamiseen. Miten kuvailisi Häntä, jolla ei ole
alkua tai loppua, joka oli jo ennen aikaa ja jonka
suuruutta ei kukaan pysty käsittämään? Mistä
löytyisivät sanat armon, rakkauden ja rauhan selittämiseen?
Sanat, jotka tekisivät oikeutta tälle
kaikelle, mutta kuvaisivat Jumalaamme silti persoonana,
joka haluaa olla ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa.
Vertauksiin turvautuminen on Raamatun ehkä
yleisin keino kuvata kuvaamatonta. Kauniita esimerkkejä
ovat Jesajan kirjan kohdat, jotka kuvaavat
Jumalaa ihmissuhteiden kautta. Kyse ei ole
siitä, että meidän tulisi ymmärtää Hänet vertauksessa
esiintyvän ihmisen tilalle, vaan siitä, että
erilaiset suhteet ja niihin liittyvät tunteet, vastuut
sekä velvollisuudet kertovat jotakin Jumalan
olemuksesta.
”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata
kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin,
minä en sinua unohda.” (Jes. 49: 15) Jakeessa
kuvataan ensin äidin ja lapsen läheistä suhdetta
ja kirjoittajan mielestä mahdotonta tilannetta,
jossa äiti unohtaa hoitaa lastaan, antaa sille
ruokaa ja pitää se lämpimänä. Tästä hän ottaa
vielä askeleen eteenpäin: Vaikka sellainen äiti jostakin
löytyisikin, Jumala rakastaa vielä enemmän
kuin äiti lastaan. Hän ei unohda, vaan kantaa ja
huolehtii, että meillä on kaikki, mitä elääksemme
tarvitsemme.
Jumalan rakkaus ei ole pelkästään huolehtivaa,
vaan myös täynnä iloa. Se näkee meissä kauneutta
ja haluaa kulkea kanssamme kohti tulevaa:
”Niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan,
niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.” (Jes. 62: 5)
tai ”hän kietoo minut vanhurskauden viittaan,
niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen
juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu
kauneimpiinsa.” (Jes. 61: 10)
Lähimmät ja syvimmät ihmissuhteet tarjoavat
hyviä lähtökohtia Jumalasta puhumiseen, mutta
ne kykenevät kukin kuvaamaan vain osaa totuudesta.
Osoitus Jumalan käsittämättömästä
armosta ja rakkaudesta on nähtävissä siinäkin,
että Hän ei jäänyt vain perheen pään tai patriarkan
rooliin vaan tuli Jeesuksessa veljeksemme,
kaltaiseksemme.
Wenn die Worte fehlen, aber der unbeschreibliche
Gott trotzdem als eine Person dargestellt
werden sollte, ist es gut, ein Gleichnis zu erzählen.
Das Buch des Propheten Jesaja benutzt
schöne Bilder aus dem familiären
Bereich, um Gott für seine
Hörer und Leser verständlich zu
machen. Auch wenn unglaubliches
passiert und eine Mutter
ihr Kind vergessen sollte, vergisst
Gott uns nicht. Wie sich
der Bräutigam über seine Braut
am Hochzeitstag freut, so freut
sich unser Gott über uns. Durch
diese menschlichen Beziehungen wird die Größe
der Liebe Gottes nicht begreifbar, aber wenigstens
begreiflich.
Reettakaisa sofia salo
11 • 2011 |

Entä mikä oli parasta?
Iina: Paras kokemus on toki vielä edessä: muutto
ja ensimmäinen Kölsch uusien seinien sisällä!
Mitä tekisitte toisin, jos aloittaisitte uudestaan?
Leena: Tähän asti kaikki on sujunut niin hyvin,
että kysymykseen ei voi vastata. Ehkä sitten kun
asutamme ”Berris kakkosta”. Mutta eihän mikään
projekti ole täydellinen.
Mistä iloitsette uusissa tiloissa erityisesti?
Leena: Tilat ovat uudet; tilavat ja valoisat. Energiakustannukset
laskevat. Saamme ihan uuden,
isomman keittiön. Saniteettitilat ovat luksusta
nykyisiin verrattuna. Isoa huonetta voi jakaa, jolloin
useampi ryhmä pystyy kokoontumaan tiloissa
samanaikaisesti. Kellariin tulee uusi upea sauna.
Eli aihetta on monenlaiseen iloon.
Tiina: Ja yhtenä isona tilana huone toimii mainiosti
juhlasalina, esitelmien pitopaikkana ja
vaikkapa jumppasalina tai tanhulattiana. Vanhaan
Berrikseen verrattuna uudet tilat ovat vaalean
valoisat ja raikkaat, keittiö uutuuttaan hohtava.
Muutossa seuranneet vanhat mööpelitkin
ovat saaneet uuden maalipinnan.
Käytännössä saatamme törmätä
tilanteisiin, jolloin tulee
mieleen ajatus siitä, että
tämä ja tuo kohta uusissa tiloissa
olisi kuitenkin pitänyt
suunnitella toisin. Päätökset
oli kuitenkin tehtävä ajallaan
parhaimman käsityksen mukaisesti.
Uskon, että lopputulos
on muidenkin kuin minun
silmääni hivelevä.
Mitä toivotte uusien tilojen
edesauttavan?
Leena: Toivomme tietenkin,
että seurakunta kotiutuu sinne
hyvin ja tiloille löytyy paljon
innokkaita uusia käyttä-
Uutta keittiötä sisustamassa
jiä. Ehkäpä siellä syntyy ihan uudenlaistakin toimintaa.
Tiina: Uutuuttaan hohtava, luokseen kutsuva
seurakuntatila puhuttelee toivottavasti monia
kävijöitä pysyvästi. Olisi hienoa, jos kaunis ympäristö
houkuttelisi mahdollisimman monen aktiiviseen
toimintaan erilaisissa ryhmissä. Haluamme
olla virkeä, elinvoimainen keskus suomalaiselle
yhteisölle. Nyt voimme tarjota todella ihanteelliset
puitteet niin seurakuntaelämälle kuin toimintaryhmillekin.
Mainiota on, että pääsemme järjestämään joulumyyjäiset
heti uusiin tiloihimme. Myyjäisissä
käyvät monet, jotka muutoin eivät ehdi tai ole
kenties ajatelleet osallistua säännöllisesti suomalaiseen
toimintaamme. Ehkäpä siitä joukosta
löytyy yksi jos toinenkin aktiivinen ”uuden Berriksen“
käyttäjä.
Raikkaat tilat poikivat seurakuntalaisissa toivottavasti
myös tuoreita ajatuksia aivan uudenlaisista
toimintamahdollisuuksista. Meillä on mitä
parhaimmat puitteet järjestää erilaisia tapahtumia.
Toivottavasti niihin osallistumisen kynnys
on jatkossa oikein matala. Kauniit, toimivat tilat
kutsuvat kokoontumaan ja viihtymään.
11 • 2011 |

Berliini
On hienoa, että meillä on Suomi-keskus, joka on
meidän kaikkien (seurakunta, Suomi-koulu, DFG,
Suomi-keskus ry) yhteinen kokoontumispaikka.
Seurakunnan toimintaryhmille se on ensiarvoisen
tärkeä ja sinne on aina kiva tulla myös talkoisiin,
myyjäisiin tai muuten vaan. Lisäksi Suomi-keskuksen
vieressä on kaunis ja kodikas Passionkirkko,
jossa pidämme jumalanpalveluksemme
ja jossa saamme usein myös nauttia suomalaisten
kuorojen konserteista.
kaisa tiainen
Berliinin suomalaisen seurakunnan pj.
Hannover
Olimme ikionnellisia, kun Hannoverin seurakunta
1998 – 23 vuotta perustamisensa jälkeen
– sai oman n. 23 m² huoneen, ”Tuomaan tuvan“,
isäntäseurakuntamme yhteydessä. Siellä
oli kirjastomme ja sinne keskittyi kaikki eri piirien
toiminta. Oma tupa – oma lupa, tila oli aina
käytössämme ilman eri neuvotteluja muiden aikataulujen
suhteen. Sitä tyrmistyneempiä olimme,
kun vain 18 kuukautta tekemämme remontin
jälkeen seurakunta sanoi irti vuokrasopimuksen
omaan tilantarpeeseensa vedoten.
Suureksi onneksemme löytyi käyttöömme ”Vinttikamari“
Hannoverin Südstadt-seurakunnan At-
Was hat eine deutsche Gemeinde dazu bewogen,
der finnischen Gemeinde Räumlichkeiten
anzubieten? Was erhofft sie sich von der Zusammenarbeit?
Wir bekamen eine Anfrage von Seiten des Kirchenvorstands
der finnischen Gemeinde, namentlich
durch Frau Dallmeier, ob es bei uns räumliche
Möglichkeiten für die finnische Gemeinde gäbe.
Hintergrund dieser Anfrage gerade an unsere Gemeinde
war wohl nicht zuletzt, dass wir, nach der
Fusion dreier Gemeinden, nun eine große Gemeinde
mit gegenwärtig drei Gemeindehäusern und
einem entsprechend großen Raumangebot sind.
In unserem Kirchenvorstand wurde die Anfrage
von Beginn an positiv aufgenommen. Man war
bemüht, eine für beide Seiten praktikable und
gute Lösung zu finden, um so der finnischen Ge-
Mitä omat tilat merkitsevät
seurakunnallemme?
Myyjäisvalmisteluja Berliinissä.
hanasius-kirkolta: urkulehterin takana meillä on
siellä valoisa, n. 29 m² huone, jonne toimintamme
nyt keskittyy entiseen tapaan. Tässä yhteydessä
kiittäisimme erityisesti Südstadt-seurakunnan
pastori Dieter Henkel-Niebuhria, jonka välittämänä
saimme tilan käyttöömme. Hän oli 9 vuotta
Helsingissä saksalaisen seurakunnan pappina
ja saapui Hannoveriin vasta vuosi sitten – siitä
varmaan erityinen suomalaisystävällisyys.
Maija dallMeieR
Hannoverin suomalaisen seurakunnan pj.
meinde zu helfen, wieder einen festen Ort zu bekommen,
an dem die kontinuierliche Gemeindearbeit
fortgesetzt werden kann.
Seit Mai ist die finnische Gemeinde nun in den
Räumlichkeiten der Athanasiuskirche unserer Gemeinde
anzutreffen. Ein erster gemeinsamer Gottesdienst
wurde im September gefeiert und für
die Zukunft wäre es schön, wenn sich immer wieder
einmal Gelegenheiten finden ließen, um mit
gemeinsamen Gottesdiensten und Veranstaltungen,
die Begegnung und das Gemeindeleben beider
Gemeinden gegenseitig zu bereichern.
dieteR henkel-niebuhR
Pastor der Südstadtgemeinde, Hannover
11 • 2011 |

Foto: Deutsche Gemeinde
Die deutsche evangelischlutherische
Gemeinde erreicht
Menschen deutscher
Sprache in ganz
Finnland. Sie ist Teil der
finnischen Kirche und
gehört zum schwedischsprachigen
Bistum Borgå.
Sie ist seit 1959 mit
der Evangelischen Kirche
in Deutschland verbunden.
Das Zentrum der Gemeinde
ist Helsinki (Helsingfors).
Daneben gibt es die
Kapellengemeinde in Turku
(Åbo) und rund zwanzig
Gemeindegruppen im
ganzen Land.
Zurzeit arbeiten drei Pastoren
aus Deutschland in
der Gemeinde: Hauptpastor
Dr. Erik A. Panzig und die beiden Reisepastoren
Katja und Hans-Martin Röker, die sich die
zweite Pfarrstelle teilen. Außerdem hat die Gemeinde
18 weitere Mitarbeiter: 1 Kantorin, 1 Dia-
konisse (Die Stelle ist zurzeit vakant, siehe die
Stellenausschreibung auf Seite 10.), 1 Küster und
Immobilienverwalter, 2 Verwaltungsmitarbeiterinnen
(Gemeindebüro und Kanzlei), 2 Mitarbeiterinnen
im Deutschen Seniorenwohnheim,
2 Zivildienstleistende und 9 Mitarbeiter/innen
in Kindergarten, Vorschule und Nachmittagsbetreuung
(Helsinki und Turku).
Zum Jahresende 2010 zählte die Gemeinde
2.604 anwesende Mitglieder (läsnäoleva/närvarande)
und 529 in Ausland lebende Mitglieder
(poissaoleva/frånvarande) = 3.133 Mitglieder
(insgesamt). Von den anwesenden Mitgliedern
sind 303 Ausländer und 2.319 haben Finnisch
oder Schwedisch als Muttersprache (statistische
Abweichung = 18). In Finnland wurde im Laufe
des letzten Jahres sehr viel über die Stellung
Diakonisse gesucht
Aktuelles von der Deutschen Gemeinde in Finnland
Die Deutsche Kirche in Helsinki
der Kirche zu gleichgeschlechtlichen Partnerschaften
diskutiert. Dies hat dazu geführt, dass
die Zahl der Kirchenaustritte in finnischen Gemeinden
sehr hoch war. In unserer Gemeinde hat
sich dies aber kaum bemerkbar gemacht (Differenz
zu 2009: 21 Mitglieder = minus 0,7 %).
Neben der regulären Gemeindearbeit hat die
Deutsche Gemeinde aktuell drei weitere Arbeitsschwerpunkte:
1. die Zusammenarbeit mit den deutschsprachigen
Nachbargemeinden in Stockholm, St.
Petersburg und Tallin sowie der Domgemeinde
Ratzeburg in Deutschland;
2. das Deutsche Seniorenwohnheim in Helsinki,
welches zurzeit 12 deutschsprachigen Seniorinnen
und Senioren Platz bietet;
3. den Kindergarten und die Vorschule in Helsinki
mit 35 Kindern sowie die deutschsprachige
Nachmittagsbetreuung in Turku mit 28 Kindern.
eRik a. Panzig
11 • 2011 | 11

Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti
Hannoverissa ja sen ympäristössä
Taina Palokangas-Büsing
(Systemische Therapeutin)
Tel. 0511-559754
Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa
Zahnarztpraxis
Marianne Lienard
Rosenweg 6, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannover
www.praxislienard.com, Telefon: 0511-461353
Suomalainen toimintaterapeutti
Ergotherapeutin
Sari Heipp
München, puh./Tel. 0177-2837038, sari@heipp.de
Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin
Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki)
ELINA OLDENBOURG
Tel. 069-671109 Fax 069-6708690
Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.M.
ElinaO@aol.com
FINNISCH-DEUTSCH-FINNISCH
Vereid. Übersetzerin u. Dolmetscherin
Dr. Angela Plöger
Vogt-Groth-Weg 22, 22609 Hamburg
Tel. 040-8004919
Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK
Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin
RITVA JAKOILA
Treisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.M.
Tel. 069-9573520 Fax 069-95735222
jakoila@t-online.de
Valant. kielenkääntäjä
beeidigte Dolmetscherin
Ritva Kaarina Schröder
FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH
Ebelingstr. 4, 30659 Hannover
Tel. 0511-6476292, Fax 0511-6405555
E-Mail: ritvaschroeder@gmx.de
Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht
Kai Schröder
Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch
Tel. 0511-8387731, Fax 0511-8387733
Suomalainen psykoterapeutti
Dr.med. Carita Schneider
Friedensallee 62a, 22765 Hamburg
Puh./Tel.: 040-89018823
Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch
Lento- ja laivaliput, seuramatkat
Eija Kassner, TravelNet
(Thomas Cook Group)
Tel. 09131-994350, Mobil 0172-9472801
E-Mail eija.kassner@t-online.de
Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin!
§ §
toripaikka / Marktplatz
Beratung & therapeutische Begleitung
mielellään suomeksi, neuvoa myös puhelimitse
Satu Marjatta Massaly
HP Psychotherapie, Gesprächs- & Systemische Therapie
50935 Köln-Sülz, Guldenbachstr.1, Tel. 01522 – 9267514
suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri
Sanna Rauhala-Parrey
Bahrenfelder Steindamm 37
/ Ecke Thomasstraße, 22761 Hamburg
Puh. 040-85371188, Fax 040-85371312
avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12,
to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14
www.tifcon.de
Verot/Steuern
Veroja suomeksi ja saksaksi
Deutsch - Finnisches Steuerrecht
Steuerberatung Trosien
Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien
Tel. 06081-57699-50, Fax: -51, info@tifcon.de
Ilmoitukset - Anzeigenannahme:
info@zfka.de, puh./Tel. 0511- 2796600
11 • 2011 | 1

MUSIIKKITALO SAI KIITOSTA BERLIININ ARKKITEHTUURISEMINAAREISSA
Pohjoismaissa eletään uusien kulttuurirakennusten aikakautta. Berliinin pohjoismaisten suurlähetystöjen
yhteistalossa Felleshusissa syyskuussa järjestetyt seminarit toivat yhteen rakennusten
arkkitehteja, akustiikkoja ja johtajia sekä kaupunkisuunnittelijoita Helsingistä, Oslosta, Kööpenhaminasta,
Malmöstä ja Reykjavikista.
Seminaarien aiheena olivat uudet pohjoismaiset kulttuurirakennukset, niiden arkkitehtuuri ja suunnittelun
lähtökohdat, sekä rakennusten merkitys kaupunkien kehityksen, kaupunkikuvan ja kaupunkikulttuurin
kannalta. Suomesta paikalla olivat Marko Kivistö Musiikkitalon suunnitelleista LPRarkkitehdeista,
Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta sekä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston
asemakaavapäällikkö Olavi Veltheim.
Elbphilharmonie nousee Hampurin satamaan
Kulttuurirakentamiseen liittyvä keskustelu on ajankohtaista myös saksalaisittain: Hampurin sataman
läheisyyteen nouseva näyttävä Elbphilharmonie on paikallinen ylpeyden aihe. Toisaalta rakennus on
kirvoittanut myös kriittisiä puheenvuoroja jatkuvasti kohoavien rakennuskustannustensa takia.
Monet uusista kulttuurirakennuksista on kustannettu pääasiassa verovaroin. Odotukset rakennuksia
kohtaan ovatkin suuret: rakennusten on palveltava kaikkia kansalaisia, ei pelkästään eliittiä. Seminaareissa
keskusteltiin siitä, miten ihmiset voidaan saada tuntemaan rakennus omakseen. Erityisen
tärkeänä pidettiin monipuolista ja aikaansa seuraavaa ohjelmistoa, josta jokainen voi löytää
jotain kiinnostavaa.
Rakennusten tulisi olla avoinna kansalle myös päivisin, eikä pelkästään konserttien aikaan iltaisin.
Kaupungeissa on kuitenkin oltava valmiiksi olemassa aktiivinen kulttuurielämä; huomiota herättävien
rakennusten avulla sellaista ei hetkessä luoda.
Musiikki on rakennuksen sielu
Helsingin Musiikkitalo sai seminaareissa poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton. Rakennuksen
avoimuutta, pääsalin akustiikkaa sekä talon toiminnallisuutta kehuttiin vuolaasti. Vaatimus akustiikan
onnistumisesta on ollut kaiken Musiikkitalon suunnittelun lähtökohtana. Musiikkitalo on suunniteltu
kokonaan itse musiikin ja rakennuksen sisällä tapahtuvan toiminnan ehdoilla. Kuten arkkitehti
Marko Kivistö totesi, ”musiikki on rakennuksen sielu, joka tuo elämän taloon”.
Seminaarien jälkeen Kivistö ja Hiilivirta korostivat, että Musiikkitalo on ollut pitkä, 12 vuotta kestänyt
projekti. Arkkitehtikilpailun voittaneiden LPR-arkkitehtien lähtökohdat ja perusajatukset pysyivät
kuitenkin samanlaisina koko pitkän prosessin ajan. Hiilivirran mielestä se on osoitus suunnittelun
lähtökohtien kestävyydestä. Sekä Kivistö että Hiilivirta peräänkuuluttivat yleistä kärsivällisyyttä
kulttuurirakennusten käyttöönottoon; uudet rakennukset löytävät paikkansa osana kaupunkien
kulttuurielämää vasta ajan myötä.
Musiikkitalosta on tähän asti käytetty kansainvälisissä yhteyksissä englanninkielistä käännöstä Helsinki
Music Centre. Hiilivirta kuitenkin paljasti, että englanninkielisestä nimestä tullaan jatkossa luopumaan
ja Musiikkitaloa aletaan brändätä myös kansainvälisesti suomenkielisellä nimellä.
11 • 2011 | 1

Nordwind-Festival zeigt nordische Theaterkunst
Das Theaterfestival Nordwind präsentiert darstellende
Kunst aus den nordischen und baltischen
Ländern in Deutschland. Das Festival findet dieses
Jahr zum vierten Mal statt. Erstmals werden Vorstellungen
neben Berlin auch in Hamburg sein.
Festivalzentrum in Berlin ist die Volksbühne am
Rosa-Luxemburg-Platz; weitere Berliner Veranstaltungsorte
sind HBC, Radialsystem V und
Dock 11/Eden. In Hamburg dient das Kampnagel-
Gelände als einziger Spielort. Nordwind zeigt moderne
Theater-, Tanz-, Musik- und Performancekunst
aus allen skandinavischen Ländern sowie
aus Estland und findet vom 25.11. bis 11.12.
statt.
Suomalaiset taiteentekijät ovat vahvasti edustettuina
Nordwindin ohjelmistossa. Yksi tämän hetken
tunnetuimmista suomalaisohjaajista Kristian
Smeds saapuu Berliiniin teatteriryhmänsä Smeds
Ensemblen kanssa. Smeds muistetaan Suomessa
erityisesti Tuntemattoman sotilaan sovituksestaan,
jonka hän ohjasi Kansallisteatterin suurelle
näyttämölle vuonna 2007. Smedsin tulkinta Tuntemattomasta
herätti suurta kohua ja sitä pidetään
vuosikymmenen teatteritapauksena. Kansainvälistä
mainetta Smeds on niittänyt muun
muassa eurooppalaisena yhteistyönä toteutetulla
esityksellä Mental Finland, jonka Smeds käsikirjoitti
ja ohjasi. Esitys sai ensi-iltansa Belgian
flaaminkielisessä kansallisteatterissa Brysselissä
vuonna 2009 ja se kiersi myös muualla Euroopassa.
Nordwind-festivaalilla Smeds Ensemble esittää
yhteistyössä tallinnalaisen Von Krahl -teatteriryhmän
kanssa teoksen 12Karamasows. Näytelmä
perustuu Dostojevskin Karamazovin veljekset
-teokseen mutta Smedsin tulkintaan on yhdistelty
myös muita taiteenlajeja kuten tanssia ja musiikkia,
sekä pohdintoja nykypäivän Venäjästä ja
venäläisyydestä.
Vahva suomalaisedustus
Smeds Ensemblen ohella suomalaista näyttämötaidetta
festivaaleilla edustaa suomenruotsalainen,
kokeellisempaa teatteria tekevä Nya Rampen,
joka toimii nykyisin Berliinissä ja on jo ehtinyt herättää
kiinnostusta Euroopassa. Nya Rampenin
ja ruotsalaisen Institutet-teatteriryhmän yhteistuotanto
Conte D’Amour voitti menneenä kesänä
pääpalkinnon saksalaisilla Impulse-teatterifestivaaleilla
ja esitys on jo valittu ensi vuoden ohjelmistoon
Berliinin Theatertreffenille sekä Wienin
juhlaviikoille. Nordwindissa Nya Rampen esittää
näytelmän Worship. Nuorta suomalaista nykyteatteria
edustaa myös Saara Turusen näytelmä
Puputyttö, joka esitetään Nordwindissa lukudraamana.
Suomalaista musiikkia festivaaleilla tarjoilee Kimmo
Pohjonen, joka soittaa itse kehittämäänsä
sähköistä harmonikkaa yhdistellen musiikin eri
tyylisuuntia. Nordwindissa Pohjonen esiintyy yhdessä
perkussionisti Juuso Hannukaisen sekä ukrainalaisen
DakhaBrakha-yhtyeen kanssa. Pohjonen
panostaa musiikin lisäksi koreografiaan ja
valaistukseen, joten konsertit ovat myös visuaalisesti
näyttäviä.
Suomalaista taidetta Nordwindissa edustavat
myös tanssija-koreografi Eeva Muilu, saamelainen
valokuvaaja Matti Aikio sekä äänitaitelija
Juha Valkeapää.
oskaRi laMPisjäRvi, Pr-volontär
Finnland-Institut in Deutschland
Georgenstraße 24 (1. OG), 10117 Berlin
Tel. 030- 520 02 60 10, info@finstitut.de
Lisätiedot: http://nordwind-festival.de/2011/
11 • 2011 | 1

Fotos: Harri Hurme
Pirkko Sihvo ganze Werkgruppen
einer Weberin zuordnen
kann, wahre Volkskünstlerinnen
mit eigener
Handschrift, deren Namen
aber immer noch im Dunkeln
liegen.
Die Kette der Ryen besteht
meistens aus Leinen, wobei
der Schuss immer aus Wolle
ist, gefärbt oder ungefärbt,
in die der Flor mit Smyrna-
Knoten eingewebt ist. Die
Farben der Florgarne sind
neben der natürlichen Wolle
vor allem durch Pflanzen
gefärbt: gelb durch Birkenblätter,
rot durch Labkrautwurzel,
blau durch Isatisblau.
Tuulos Syrjäntaka Lepistö 1825-26,
142x196 cm, Sihvo
Eingeführt wurden später das echte Rot der Koschenillelaus,
das Krapprot der Rubia tinctoria
–Pflanze und das Indigo aus Indien. Verblüffend
und von geheimnisvollem Zauber sind die vielfältigen
Ryentypen. Da gibt es die Tulpen- und
Herzryen aus Satakunta, Elch- und Löwenryen
aus Uusimaa, die großzügig gestalteten Lebensbaumryen
aus Häme, über das gesamte Ryengebiet
verteilt vielfigurige Stickmustertuchryen,
Kreuzryen, dann die Stern-und Sporenradryen,
geometrische Würfelryen und die auf das Schärengebiet
und Ahvenanmaa beschränkten Bootsryen.
Von der Bettdecke zur Kunstrye
Im Laufe des 18. Jh. entwickelten sich Ryen immer
mehr neben ihrem eigentlichen Nutzen als
Bettdecke zu einem rituellen Textil, das die Menschen
von der Wiege bis zur Bahre begleitete.
Man schlief unterhalb der Florseite und genoss
seine Wärme. Paare wurden auf der Rye vor dem
Altar gesegnet. Ryen bedeckten die Wiege bei der
Taufe und begleiteten Menschen
als Sargtuch auf ihrem
letzten Weg.
In ganz Europa, nicht nur in
Finnland, verlor mit der beginnenden
Industrialisierung
im 19. Jahrhundert die Volkskunst
ihren kultischen Kern
und wurde zunehmend bedeutungslos.
Erst 50-60 Jahre
später erkannten Künstler
des Landes, welch einmaliger
Schatz da im Verborgenen
ruhte. Beispielhaft seien hier
Axel Gallén-Kallela und Eliel
Saarinen genannt, die auf
den Spuren der alten Ryen
durch die Dörfer zogen, Erhaltenswertes
erwarben, in
ihre Ateliers aufhängten und so den volkstümlichen
Textilien eine völlig neue Wertschätzung
gaben.
Angeregt von der Kraft des alten Erbes schufen
sie bald eigene Entwürfe, nicht mehr als Bettdecke,
sondern als Teppiche für Wände und Bänke.
Der berühmte Entwurf „Die Flamme“ für die
Weltausstellung in Paris 1900 von Axel Gallén-
Kallela war die Geburtsstunde für eine völlig neue
Sicht der Noppengewebe. Museen begannen, die
alten Gewebe zu sammeln und vor allem sorgfältig
zu restaurieren – auf der anderen Seite war
ein neuer Weg geebnet, die Kunstrye war geboren.
Viele Künstler fanden in der Rye neue künstlerische
Wege, eine Entwicklung, die sich durch
das ganze 20. Jh. bis heute fortgesetzt hat. So
findet man finnische Kunstryen in vielen Museumssammlungen
der Welt, oft mit Formen und
Mustern, die den alten volkstümlichen Ryen angelehnt
sind – Herzen, Stundenglas, Kreuze und
Lebensbaum.
volkeR dallMeieR
11 • 2011 | 1

Kuva: Asta Flegler
Kielin ja Lyypekin suomalaiset
sekä Päivi Lukkari Berliinistä,
jotka säätiedotuksista huolimatta
rohkeasti lähtivät seurakuntien
yhteiselle retkelle Malenteen,
saivat nauttia yllättävän aurinkoisesta
säästä Dieksee-järven
suomalaistuntuisessa rantamaisemassa.
Olimme varustautuneet melkein
kaikkeen, mutta emme kuitenkaan
siihen, että hiki rupeaisi valumaan
selkää pitkin. Patikoimme rannan
läheisyydessä reippaasti n. 9 kilometriä;
usein parittain, kuten ennen
kansakoulussa, aina välillä keskustelukumppania
vaihtaen. Pidimme
tietenkin eines- ja valokuvaustaukoja
sekä vuorottelimme kieliläisen
Linus-pojan rattaiden työntämisessä.
Kävelyn jälkeen ajoimme pari kilometriä
Neukirchenín St. Johannis
-kirkolle, jonka luona meitä odottivat
Pastori Stefan Grützmacher, hänen
suomalainen elämänkumppaninsa Hanna Tyrisevä
sekä joukko pohjoisen alueen suomalaisia,
joille patikkaretki oli kuulostanut rankalta.
Pastori Grützmacher esitteli meille 850-vuotista
paikallisista kivistä rakennettua kirkkoa, jota
jo vuosikymmeniä remontoidaan, mutta joka silti
on jatkuvasti käytössä. Mielenkiinnolla kuuntelimme
kertomuksia kirkon alkuvaiheista n. vuodelta
1160, sen rakentajista ja ajan poliittisesta
tilanteesta. Ihailimme melkein 500-vuotiaita
Uuden Testamentin aiheita käsitteleviä maa-
lauksia. Kun olimme ihmetelleet kirkon rakennustyyliä
myös ulkopuolelta, uskalsivat jotkut vielä
kiivetä kellotorniinkin.
Pastoreiden Päivi Lukkari ja Stefan Grützmacher
johdolla vietettiin pienen hengähdystauon jälkeen
suomalais-saksalainen messu, johon osal-
Hiki virtasi ja yhteys ravitsi
listui myös suuri määrä paikallisia seurakuntalaisia.
Yhteensä meitä oli yli 60 henkilöä.
Astan ja Hannan leipomat karjalanpiirakat, kuten
muutkin pöydän antimet, tekivät kauppansa
kirkkokahveilla, ja jutun aiheita olisi löytynyt
loputtomasti, mutta kaikkien pitkät kotimatkat
päättivät tapahtuman n. klo 19.
Meillä oli kaikilla onnistunut päivä. Oli todella
hienoa taas tavata Itä-Holsteinissa asuvia suomalaisia,
joille matka Kielin tai Lyypekin seurakuntien
tarjoamiin tilaisuuksiin on pitkä. Silti hekin
ovat löytäneet toisensa, pitävät yllä yhteyksiä
ja ottavat meidät joukolla vastaan, kun tulemme
heille päin. Jäämme heti odottamaan seuraavaa
yhteistapahtumaa. Tällä kertaa kiitämme järjestelystä
Astaa, Hannaa ja molempia pastoreita.
Milja von fRagstein
11 • 2011 | 21

Kuvat/Fotos: Norbert Cramer, Seija Künzig
Auszeit aus dem Alltag
Mit einem freundlichen ”Päivää” oder „Guten
Morgen“ wurde sich auf dem Parkplatz an der
Homberger Stadthalle bei schwülem, sonnigen
Wetter begrüßt und für die 9 Kilometer lange
Wanderung mit Sonnenbrille, Regenkleidung und
Verpflegung gerüstet. Obwohl Sturm und Regen
vorausgesagt wurde, fanden sich 26 unterschiedlichen
Alters zusammen und genossen anschließend
die Wege durch Wald und Feld, vorbei an
Mühlen, Bächen und Wiesen. Dabei blieb Zeit für
Gespräche, ob Finnisch oder Deutsch, Kennen
lernen und Bewunderung für das schöne Schächerbachtal
mit seinen sagenumwobenen Stellen.
Auch Steigungen und nicht ungefährliche Bachüberquerungen
waren gemeinsam kein Problem.
Da der geplante Rastplatz schon besetzt war, aßen
wir unseren Proviant in einer kleinen Grillhütte und
stärkten uns für die letzten Kilometer.
Auf dem weiteren Weg wurden Blumen und Stöcke
für den Gottesdienst gesammelt und aufgrund
des bevorstehenden Unwetters trafen wir
uns gleich nach der Rückkehr unterhalb der Stadthalle
zum Gottesdienst. Der Altar war mit Erzählfigur,
frischen Blumen und einem Kreuz aus Stöcken
einladend geschmückt. Es war ein ganz besonderes
Erlebnis, diesen Gottesdienst nach dem gemeinsamen
Weg und unter den heranziehenden
schwarzen Wolken zu feiern und eine Auszeit aus
dem Alltag zu nehmen. Auch wenn es nach bekannten
deutschen und finnischen Liedern und
einem Anspiel schon heftig zu regnen begann,
gingen wir nicht ohne Segen auseinander.
Wie viel Bewahrung wir bei der Wanderung erlebt
haben, wurde uns erst auf den Heimweg bewusst,
bei dem wir uns durch Hagel, überflutete
Straßen und Sturm kämpfen mussten.
Wir freuen uns schon auf die nächste Wanderung!
Es ging über Stock und Stein...
caRina Paulanto ...aber wohlbehalten erreichten wir den Gottesdienstort.
11 • 2011 | 2

kuva: Nicholas Piccillo - Fotolia.com
Miten saada uusia harrastajia?
Eija Kärkäs on toiminut kolme vuotta seuran
johtokunnan jäsenenä ja toteaa ajan olleen tosi
antoisa, vaikka tunteekin olonsa joskus riittämättömäksi,
kun työtä on aina enemmän
kuin käytettävissä olevaa aikaa. Johtokunnan
toiminta on täysin vapaaehtoisuuteen
perustuvaa ilman minkäänlaisia korvauksia.
Suomalaisena Eija tietää, että työsarkaa
riittää, jotta saksalaisten nuorten taso
yltäisi suomalaiselle tasolle. Ensisijaisesti kyse
on riittävän jääajan tarjoamisesta ja hyvästä valmentamistasosta.
Young Lions -seuralla on tällä hetkellä
250 aktiivijäsentä eli pelaajaa 7 joukkueessa (Lauf-
schule, Kleinstschüler, Kleinschüler, Knaben, Schüler, Jugend,
Young Lions 1b) ja 365 passiivijäsentä, jotka ovat enimmäkseen
lasten vanhempia.
Eija ei usko, että saksalaisten menestyminen MM-kisoissa voisi näkyä
jäsenmäärässä, sillä laji ei saa riittävästi huomiota (ei edes lähetysaikaa)
televisiossa tai lehdissä. Itse asiassa Saksan pelejä näytettiin
suomalaisilla kanavilla enemmän kuin saksalaisilla kanavilla konsanaan.
Saksassa on jääkiekkohalleja 83 miljoonalle asukkaalle saman verran
kuin Suomessa reilulle 5 miljoonalle asukkaalle. Suurin osa niistä on Baijerin
alueella, talvisen Münchenin nurkilla. Young Lions pyrkii hankkimaan
uusia pelaajia kouluista ja lastentarhoista innostamalla lapsia tulemaan
jäähallille kokeilemaan luistelua. Paras jäsenhankintamuoto on
kuitenkin pienten pelaajien esiintyminen kotihallissa Löwenien pelitauoilla.
Kaikki jääkiekosta kiinnostuneet lapset otetaan ilolla vastaan seuran
toimintaan, tervetuloa!
Pelejä eri Saksan liigoissa
Young Lions Frankfurtin KLS (10-11-vuotiaat) pelasivat MERC Mannheim -joukkuetta
vastaan SAP Arenan harjoitushallissa Mannheimissa sunnuntaina 18.9. osana
EBW (Baden Württemberg) -liigapelejä, joihin osallistuvat mm. Strasbourg,
Bietigheim-Bissingen, Eppelheim, Schwenningen ja Ravensburg. Mannheim
on kuuluisa hyvästä jääkiekkoilustaan, sillä siellä sijaitsee sisäoppilaitos,
jossa harjoitellaan aamun illoin jääkiekkoa koulun ohessa. Tällä kertaa
Mannheim voitti pelin 9-4.
Jääkiekkojoukkue muodostuu Saksassa aina kahdesta vuosikerrasta, toisin
kuin Suomessa, jossa jääkiekon harrastajia löytyy paljon enemmän. Näin ollen tällä
11 • 2011 | 2

ISOSASU
on koulutusohjelma rippikoulun käyneille, 16–20-vuotiaille suomalais-saksalaisille nuorille.
Opetuskielinä ovat suomi ja saksa. ISOSASU-koulutuksessa pääset kehittämään itseäsi
ainakin seuraavilla osa-alueilla:
•
•
•
•
ihmissuhteet ja vuorovaikutustaidot
pienryhmän työskentelyn ohjaaminen
hartaushetken valmistaminen
ohjelmallisen tapahtuman suunnittelu ja toteuttaminen.
ISOSASU-viikonlopuissa tapaat rippikoulusta tuttuja kavereita ja tutustut myös muihin
saksalais-suomalaisiin nuoriin. Pääset yhdessä toisten kanssa laulamaan Nuoren seurakunnan
veisuja (punainen kirja) ja musisoimaan omilla instrumenteillasi. Koulutukseen osallistuvista
osa valitaan isoseksi Sasu-rippikoululeirille.
ISOSASU koostuu neljästä koulutusviikonlopusta, joihin osallistutaan kahden vuoden
aikana. Keväällä 2012 vuorossa ovat:
•
•
ISOc 20.–22.1.2012 Oberursel, Haus Heliand
ISOd 20.–22.4.2012 Koblenz, JH Festung Ehrenbreitstein
Keväälle 2013 on suunniteltu alustavasti seuraavat ISOSASU-koulutusviikonloput:
•
•
ISOa tammikuussa 2013 Oberursel, Haus Heliand
ISOd huhtikuussa 2013 (eteläinen Saksa)
Koulutuksen suorittaminen ja ensiapukurssin käyminen antavat mahdollisuuden hakea
esim. JuLeiCa-korttia, jolla nuoret saavat erilaisia rahanarvoisia alennuksia.
Sinulle (vanhemmillesi tai muille sponsoreillesi) ISOSASU-koulutukseen osallistuminen
aiheuttaa seuraavat kustannukset:
•
•
Yhden viikonlopun leirimaksu on 58 € (vuonna 2012). Se sisältää kaksi yöpymistä ja
kaikki ruokailut perjantai-illasta sunnuntain lounaaseen.
Omat matkakustannukset viikonloppuun. Tässä SKTK tulee nuoria vastaan: jos junaliput
(2. lk) maksavat yli 80 €, niin voit hakea SKTK:lta matkatukea 80 € ylittävälle osalle.
Koulutuksen sisällöstä vastaavat Saksan suomalaispapit yhdessä Saksan suomalaisen
kirkollisen työn kanssa. Lisätietoja ISOSASU-koulutuksesta antaa Päivi Lukkari
(ks. yhteystiedot s. 31).
kuva: Anssi Elenius
11 • 2011 | 2

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen
Saimme tilaisuuden toivottaa
Maijaliisa Dieckmannin,
suomalaisen
lasten- ja nuortenkirjailijan
tervetulleeksi
Berliinin Suomi-kouluumme
lauantaina 24.
syyskuuta. Lauantain
isojen ryhmä esitti
Maijaliisalle seuraavat kysymykset. Vastaukset
eivät ole sanatarkkoja sitaatteja.
Onko sinulla muuta ammattia kuin kirjailija?
Olen eläkkeellä oleva opettaja. Opetin Suomessa
1.-6. luokan oppilaita. Nyt eläkkeellä minulla on
aikaa kirjoittaa ja olen siitä hyvin onnellinen.
Kuinka monta kirjaa olet kirjoittanut?
Olen kirjoittanut ”hirveästi kirjoja”, yli 60. Osa
kirjoista on aika ”pikkuisia“. Aikuisten kirjoja on
vain kolme tai neljä. Kustantajan saaminen on
hirveän vaikeaa, sillä he haluavat valikoimaansa
vain kirjoja, jotka myyvät erityisen hyvin.
Miksi kirjoitat lastenkirjoja?
Minulla on lapsia ja lapsenlapsia ja opettajana
minulla oli paljon oppilaita. Kirjoitan lapsille, koska
tunnen lasten asiat.
Mistä saat inspiraatiota?
Kirjoitan omista kokemuksistani.
Ovatko kirjojen henkilöt tyttöjä vai poikia?
Nuortenkirjojen päähenkilönä on usein tyttö. Pienempien
lasten kirjoissa on aina sekä tyttö- että
poikahenkilöitä, jotta kirjat kiinnostaisivat ja puhuttelisivat
kaikkia.
Onko kirjoissa jokin opetus?
Kirjoissa on aina opetus, olenhan opettaja. Yritän
välittää positiivisia arvoja ja positiivista elämänasennetta,
sitä että elämässä on aina mahdollisuuksia
ja vaihtoehtoja, että aina selviää jotenkin,
vaikka olisi kuinka kurjaa. Vaikka jotkut ei kyllä
selviä, joskus tapahtuu itsemurhia ja muuta...
Aina on mahdollisuuksia
Miksi tulit käymään Berliinissä?
Mieheni suvulla oli entisessä Itä-Saksassa linna,
jota restauroidaan. Käymme katsomassa linnan
korjausta, joka on edistynyt joka kerta sillä välin,
kun olemme olleet Suomessa. Tällä kertaa tulin
miniäni kanssa Berliiniin, sillä miniäni osallistuu
Berliinin maratonille.
Haastattelun ja keskustelutuokion jälkeen Maijaliisa
luki ryhmällemme ääneen sekä esitteli palkitun
romaaninsa Väläys pimeässä, joka kertoo
ranskalaisen Louis Braillen ja pistekirjoituksen
synnyn tarinan, taiteilijanvapauden suomilla lisillä
höystettynä. Faktaa ja fiktiota yhdistävä lastenromaani
on kiinnostavaa luettavaa myös vanhemmille
lukijoille.
Kiitos Maijaliisalle vierailusta ja lahjoittamistasi
kirjoista!
AZ Aland-Elch_Anzeige Apfelbäume 18.05.11 12:05
lauantain isojen RyhMä ja ulla hässelbaRth
Åland!
Soeben erschienen: die aktualisierte und erweiterte
Neuauflage des Titels »Finnland: Åland-Inseln«.
Die Inselgruppe
zwischen Schweden
und Finnland ist der
Inbe griff von Urlaub
in den Schären ...
Weitere bewährte Finnland-Reiseführer von
Labonde/Kuehn-Velten bei der Edition Elch:
· Helsinki und Hauptstadtregion
· Saimaa und Karelien
· Südwestküste mit Turku
Heiner Labonde und
Jessika Kuehn-Velten
ISBN 978-3-937452-22-7
288 Seiten
143 Fotos in Farbe und sw
10,5 Seiten, Karten und
Stadtpläne, Euro 18,90
www.edition-elch.de
11 • 2011 | 2