Kuljetus & Logistiikka 1 / 2010

Teksti Jouni Korhonen I Kuva: Pekka Sipola
Jotkut poliitikot sanovat vakavissaan, että työvoima tekee tulevaisuuden
työt ja elättää valtavat eläkeläismassat.
Työvoimaa lähtee eläkkeelle tänä vuosikymmenenä 150 tuhatta
enemmän kuin tulee työmarkkinoille. Mielenkiintoista,
sanon minä. Vaan paljon mielenkiintoisempaa olisi tietää,
mistä tulee uusi rengaskauppias, kun nykyinen hyvä ja luotettava
lähtee eläkkeelle. Työvoimastako? Mistä parturimestari,
kun nykyinen vakkarini jää kokonaan eläkkeelle
viiden vuoden päästä. Työvoimako muotoilee partani sen
jälkeen?
Yritin tässä taannoin palkata osa-aikaisen talousihmisen
kymmenen hengen firmamme lippulappuja
hoitamaan. Pyysin työvoimatoimistoa lähettämään minulle
4-5 parasta, mitä löytyy. Ajattelin samalla tehdä
hyvän työn jollekin konttoritöissä kokeneelle pitkäaikaistyöttömälle.
Yritimme olla reiluja työnantajia,
pyysimme haastatteluihin vain yli 50-vuotiaita työelämän
konkareita. Ja naisia nimenomaan.
Toiveikkaana sovin haastatteluajat. Odotin puoli
kahdeksi ensimmäistä. Kello kävi varttia vaille, tasan
kaksi. Ei näkynyt huippuosaajaamme. Soitin perään,
krapulainen juuri herännyt ääni valitti, että ei tänään
päässytkään kun piti tyttären poikaa yllättäen hoitaa
eikä löytänyt numeroani mistään. Toivottelin erittäin
hyvää jatkoa.
Seuraava tulikin jo kolme varttia etuajassa, kun
olin menossa syömään. Ihmettelin alaovella, mitähän
elämän kuormaa tämäkin raihnainen mummoraasu
meille asianajajille kantaa. Tukka sekaisin, mieli vielä
sekaisempana. Käsi vapisi hissin nappulalla. Eletyn
elämän ja hiljattain juotujen viinojen raskas
tuoksi kulki mukana. Hän katosi toimistomme
oven suuntaan. Olin tyytyväinen, että tälle päivälle
ei ollut muita tapaamisia kuin työhaastattelut,
joista yleensä pidän. Joku kollega olisi tätä ihmisriepua
tapaamassa, tuskin kovin iloisissa
merkeissä.
Palatessani lounaalta aloin aavistella pahinta,
kun avustajamme kulmakarvoja nos-
▼