Marketta Kalmanlehto – Tuokiokuvia Linnavuoresta

Marketta Kalmanlehto
Tuokiokuvia Linnavuoresta

Kannen kuva: Untolassa tekstiilikaupan edessä 1958.
Takakannen kuva: Valmiita traktorin moottoreita ja Kari Hellsten.

Marketta Kalmanlehto
Tuokiokuvia Linnavuoresta

© 2018 Marketta Kalmanlehto
Kustantaja: Siuro-Seura ry.
Valmistaja: Grano, Tampere
ISBN 978-952-94-0048-5

Esipuhe
Tuokiokuvia Linnavuoresta-kirja kertoo Linnavuoren tehtaasta
ja kylän sosiaalisesta elämästä 1940–60-luvuilla. Kirja on suunnattu
erityisesti niille linnavuorelaisille, jotka ovat muuttaneet Linnavuoreen
äskettäin, ja joille kotikylän syntyhistoria voi olla monin
osin tuntematon. Kirja on myös kunnianosoitus Linnavuoressa toimineille
yrityksille ja niiden työntekijöille.
Daniel Hallin kartassa vuodelta 1776 Linnavuori on metsäistä
asumatonta seutua. Karttaan on merkitty muinainen linnavuori,
joitakin Penttilän kylän peltoja Jokisenjärven rannassa sekä ainoina
asumuksina kaksi Knuutilan kartanon torppaa, Raiskio ja Kannisto.
Vuoden 1927 Pohjois-Pirkkalan kartassa asumuksia on edellisten
lisäksi kaksi, Karimäen ja Mäkisen torpat.
1920-30-luvuilla Knuutilan ja Haukkalan karja laidunsi nykyisen
Linnavuoren pururadan tienoilla metsässä. Kellokas johdatti karjan
illalla kotinavettaan yli junanradan, ja kartanosta varmistettiin
puhelinsoitolla, ettei Knuutilan seisakkeen kohdalla ole tulossa
junaa.
Muutoksen metsien rauhaan toi sodanaikainen tarve siirtää lentokonemoottoritehdas
sopivaan piilopaikkaan ja sellaiseksi osoittautui
muinainen linnavuori. Olennaista olivat myös hyvät liikenneyhteydet
ja sähkön ja veden helppo saatavuus.
Linnavuoren tehtaan toiminta alkoi vuonna 1943, ja sen ympärille
rakentui tehdasyhteisö. Suunnitelmat olivat suuria: piti rakennettaman
asunnot 5000 asukkaalle, ja lentokenttääkin kaavailtiin.
Aivan kaikki ei toteutunut, asuntoja rakennettiin lopulta vain
noin 500 perheelle, ja kiitorata jäi haaveeksi. Syntyi kuitenkin tiiviisti
rakennettu kylä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja kaikki olivat
töissä samalla työnantajalla. Tehdas omisti asunnot 1960-luvulle
asti. Sen jälkeen niitä alettiin myydä asukkaille ja muualta
muuttaneille ja muualla työssä oleville ihmisille.
Tuokiokuvia Linnavuoresta jatkaa omalta osaltaan Siuro-Seuran
kotiseutuhistoriateemaa. Yhtenä sysäyksenä sille oli Patrian
tehtaan 70-vuotisjuhlavuosi 2017. Aineisto oli ensin näytteillä

Linnavuoren kirjastossa, joka samoihin aikoihin myöskin vietti
70-vuotisjuhlaansa, ja toimitettiin sitten kirjaksi.
Kokosin tietoja kylän vaiheista keräämällä Nokian Uutisten
arkistosta Linnavuorta koskevia juttuja ja käyttämällä lähteinä
Anna-Liisa Heikkilän kirjaa Muinaislinnan kupeessa sekä Seppo
Kallion kirjoittamaa Linnavuoren Metallityöväen ammattiosasto
ry:n 50-vuotishistoriikkia.
Haluan kiittää Seppo Kalliota, Jorma Reininmaata ja Airi Mattilaa
tietojen etsimisestä ja keskusteluista. Ilman näiden vanhojen
linnavuorelaisten tietämystä ei olisi syntynyt kirjaa eikä näyttelyä.
Kiitokset myös lukuisille muille haastatteluja antaneille henkilöille.
Nokian kaupungin kulttuuritoimelle kiitos tuesta. Erityiset kiitokset
Marja Valkamalle ja Jaana Segerbergille asiantuntevasta
editoinnista.
Kajahtakoon uudelleen vanha mahtava Linnavuori-huuto:
Järvi kuulu saarinensa,
niitty vihree sotinensa,
vuori jylhä valleinensa,
Linnavuori, Linnavuori,
hei, hei, hei!
Siurossa 15.1.2018
Marketta Kalmanlehto

1. LINNAVUOREN TEHTAAN SYNTY
Sodan uhatessa Suomea syksyllä 1939 sai Tampereella sijaitseva
Valtion Lentokonetehdas määräyksen siirtyä hajaryhmitykseen.
Lentokonetehtaan moottorikorjaamo siirrettiin junan kyydissä
tilapäissuojiin Kokkolaan.
Siellä pohdittiin sotien jälkeen uuden tehtaan rakentamista. Tehdas
oli suunniteltava rakennettavaksi kallion sisään ja sen tuli sijaita
alueella, jonka pohjoisrajana oli Jyväskylä – Virrat ja etelärajana
Hämeenlinna.
Linnavuoren tehdas . II – halli vielä vähän kesken.
Uuden lentokonemoottoritehtaan paikaksi päädyttiin esittämään
Nokialla sijaitsevaa Linnavuorta. Vuori oli tarpeeksi laaja ja korkea,
vesi ja sähkö olivat helposti järjestettävissä, rautatie oli noin kilometrin
päässä ja maantieyhteyskin oli jonkinlainen. Tampereelle
oli vain noin 25 km matkaa ja alue oli lisäksi neljää taloa lukuun
ottamatta rakentamatonta. Moottoritehtaan yhteyteen oli rakennettava
myös ilmailuvarikon tilat.
Tehtaan rakentaminen alkoi syksyllä 1942.
Ykköshalli valmistui 1943 lopulla, kakkoshalli noin kolme vuotta
sodan päättymisen jälkeen.
Tehtaan tuotanto aloitettiin osin keskeneräisissä tiloissa joulukuussa
1943. Ensimmäinen työ oli 30 VL Myrsky II -hävittäjäkoneen
rungon kokoonpano. Seuraavaksi käynnistyi lentokonepotku-
7

Tappurinojan silta ja
II – halli 1950 – luvun
alkupuolella.
reiden kunnostus ja loppukesästä toiminnan aloitti laakerivalimo.
Tehtaan alkuperäiseen tarkoitukseen, lentomoottoreiden korjaustyöhön,
päästiin vasta sodan jälkeen vuonna 1947.
2. SOTAKORVAUSTUOTANTO JA DIESELMOOTTORIEN
VALMISTUS
Tasauspyörästön lautaspyörien jyrsintää.
8

Sorvaaja Olavi Setälä.
Sodan päätyttyä tehdas siirtyi lähes täysin sotakorvaustuotantoon.
Linnavuoreen valikoitui miltei kaikki tarvittavien dieselmoottorien
sekä ilmakompressorien valmistus.
Omaan tuotekehittelyyn perustuva valmistus alkoi 1940-50 lukujen
vaihteessa. Moottoreita on valmistettu veneisiin, palopumppuihin,
lumiajoneuvoihin, losseihin, traktoreihin ja muihin työkoneisiin,
kuorma- ja linja-autoihin, aggregaatteihin, lättähattuihin
ja laivoihin. Oma tuotantohaaransa on ollut lentomoottoreiden
kokoonpano, peruskorjaus ja huolto, sekä meridieseleiden korjausja
huoltotoiminta.
1940-luvun loppupuolella oli myös aloitettu suuremman diesel-
9

Pikku-Valmetin sylinteriryhmän koneistusta.
B &W -kampiakselin koneistusta 60 - luvulla. Vasemmalla Pekka Jaatinen
10

moottorin tuotekehitys. Valtion
Rautateillä oli tarve kevyelle
henkilöjunalle, jonka voimanlähteeksi
tarvittiin dieselmoottori.
Junat, joita kutsuttiin ’lättähatuiksi’,
valmisti Valmetin Lentokonetehdas
ja moottorin toimittaja
oli Linnavuoren tehdas.
3.
Linnavuoren työpajojen henkilövahvuus
oli vuoden 1943 päättyessä
38 henkilöä. Vuoden 1944
Pikku-Valmet ja Tuure Mattila.
päättyessä henkilöstön kokonaisvahvuus oli 236. Sota oli ohi ja
aloiteltiin rauhanajan elämää, elintaso nousi vähitellen. Näin
oli myös Linnavuoressa.Elämää leimasi kuitenkin eristyneisyys:
tehdasyhteisö syntyi sodan ajan vaatimusten mukaisesti metsän
keskelle, turvalliseen paikkaan, kauas Nokian kauppalan keskustasta.
Linnavuoresta pyrittiinkin tekemään itsenäisesti toimiva
yhdyskunta kaikkine palveluineen. Asuintilojen tuli olla sellaisia,
että henkilökunta pysyisi paikalla eikä pyrkisi muualle. Asuntoja
valmistui noin 500.
Unto Grönroos tekee laakereiden ultraäänitarkastusta 1950-60 lukujen taitteessa.
11

Sorvaaja Mauno Karhu
4. LINNAVUOREN TEHTAIDEN NYKYTILANNE
Haastattelussa vuonna 1973, kolmekymmentä vuotta tehtaan
perustamisen jälkeen, erottelee tehtaan isännöitsijä Arjo Anttila
kolme tehtaan kehityksen pääaihetta: Alkuvaiheen lentokoneaika,
sotakorvaukset ja sopeutuminen kilpailutalouteen.
Tehtaan päätuotteita olivat vuonna 1973 dieselmoottorit, dieselgeneraattorit,
dieselpumppuaggregaatit, venemoottorit, palopumput,
hammaspyörät, erikoistyöstökoneet ja suihkumoottorien korjaukset.
Tehtaan jakautuminen nykyiseen kolmeen ryhmään tapahtui
1990-luvun alussa, jolloin oli menossa useita vuosia kestänyt teollisuusyhtiöiden
uudelleenjärjestely. Siinä yhteydessä Valmet Oy
järjesteltiin toimialoittain nimettyihin ryhmiin. Linnavuoren tehdas
jaettiin siten, että moottori - sekä hammaspyörävalmistus tuli
12

Moottori 815. Tämä oli käytössä mm. lättähattu - kiskobusseissa, valmistusta
1950 – 1980.
Lumiajoneuvo 1970 – luvulla, telamaasturi Terri. Asentaja Kari Harju ohjaa,
takana dipl.ins. Alpo Järvikuona.
13

osaksi traktoriryhmää, työstökonevalmistus (tehdasautomaatio)
osaksi kuljetusvälineryhmää ja lentomoottoriosasto osaksi puolustusvälineryhmää.
Kaikkien omistaja oli Valmet Oy.
Sittemmin moottori- ja hammaspyörävalmistus on siirtynyt USA:-
laisen Agco-corporaation omistukseen ja on nykyään nimeltään
Agco Power.
Työstökoneen (tehdasautomaatio) valmistus myytiin Mercantilelle
omaksi yhtiökseen, jonka nimi on Fastems Oy ja toimipaikka
Tampereella Lahdesjärvellä. Lentomoottoriosasto tuli osaksi
nykyistä Patria-konsernia. Nykyisin näiden kolmen yrityksen yhteenlaskettu
henkilöstömäärä on noin 950.
5. MEURMANIN ASEMAKAAVASUUNNITELMA
Tehtaan rakentamisen alkaessa Linnavuori oli lähes asumaton.
Teollisuusalueen lisäksi suunniteltiin myös tehdasyhdyskunnan
asuinalueet. Asukasluvuksi suunniteltiin 6000 ihmistä.
Asuinaluetta suunnittelemaan tilattiin maan johtava asemakaava-arkkitehti,
professori O.J. Meurman.
Alueen pienoismalli on päivätty 27.9.1943 ja varsinainen asemakaavapiirustus
1.12.1947.
Linnavuoren rantaa 1950-luvulla.
14

Viimeisenä valmistunut Iltarusko- kerrostalo.
Muutoksena aikaisempaan on teollisuustilojen huomattava lisäys.
Rakennustyöt aloitettiin myöhäissyksyllä 1942. Samanaikaisesti
tehdastilojen rakentamisen ja tunnelin louhimisen kanssa ryhdyttiin
asuntojen rakentamiseen. Ensimmäiseksi valmistui ns. paloasema,
jossa sijaitsi myös tehtaan johtajan asunto.
1940-luvun loppuun mennessä Linnavuoreen oli rakennettu yli
500 asuntoa, kerrostaloja ja pientaloja, sairaala, ruokala– ja kulttuuritalo
Vuorenhovi, sauna pesutupineen, liiketalo, tiet sekä vesija
viemärilaitokset. Viimeisinä valmistuvat Iltarusko-niminen kerrostalo,
Huhtalevon kerrostalot sekä johtajan asunto Päivärinne.
Asunnot olivat sen ajan mittapuun mukaan nykyaikaisia. Kerrostalot
Väinölä, Pohjola, Untola ja Sariola olivat keskuslämmitteisiä ja
asunnoilla oli omat parvekkeet. Huhtalevon kerrostaloissa oli jopa
lämmin vesi ja kylpyhuoneet. Aamu- ja Iltarusko olivat uunilämmitteisiä.
15

Talon pihaa Raiskionpolulta 1950-luvulla.
6.
Ensimmäiset kahdeksan yksityistä omakotitaloa rakennettiin tehtaan
vuokraamille tonteille Huhtalepoon 1950–luvun alussa.
Linnavuori oli tiivis yhteisö. Kaikki olivat tehtaassa töissä ja kaikki
tunsivat toisensa.
Talojen jokaisessa kamarissa oli asukkaita. Leikkikavereista ei ollut
pulaa, ei ollut vierailuaikoja, pihoissa tavattiin ja sisällä poikettiin.
7. LINNAVUOREN PALVELUITA:
VUORENHOVI, SAIRAALA, HAMMASLÄÄKÄRI, PÄIVÄKOTI,
KOULU, KIRJASTO, SAUNA, OSUUSKUNTA LINNAVUORI
Toisin kuin muut puolustuslaitoksen hankkeet, Linnavuoren tehdas
sai luvan rakentaa ruokala- ja huoltorakennuksen, Vuorenhovin.
Vuorenhovi valmistui vuonna 1945 ja siitä tuli monien toiminto-
16

jen keskipiste. Siellä oli tehtaan ruokailusali ja keittiö. Ruokailusali
toimi myös juhla- ja elokuvasalina. Vuorenhovin ruokala oli ensimmäiset
vuodet Osuuskunta Linnavuoren omistuksessa. Myöhemmin
se liitettiin Tuotantoon.
Elokuvia näytettiin kaksi kertaa viikossa. Elokuvayrittäjinä toimivat
useat henkilöt, viimeiset 12 vuotta Pentti Vehmas.
Linnavuoren harrastustoiminta keskittyi Vuorenhoviin ja siellä
järjestettiin mm. tehtaan joulujuhlat. Näytelmiä esitettiin, ohjelmallisia
iltamia järjestettiin.
Esiintymässä olivat Linnavuoren sekakuoro, mieskuoro ja marttakuoro,
Linnavuoren Suuri orkesteri, kvartetti, naisvoimistelijat,
palokunnan naiset ja torvisoittokunta.
Vuorenhovin tanssit olivat tunnettuja koko maakunnassa.
8. OSUUSKUNTA LINNAVUORI
Osuuskunta Linnavuori perustettiin 1943. Se oli alussa itsenäinen
osuuskunta, jolla oli omat luottamushenkilöt.
Linnavuoren kioskilla 1950 – luvulla Pirkkakoivuntien ja Linnavuorentien
risteyksessä
17

Osuuskunnalla oli ruokakauppa Väinölän alakerrassa Liiketalon
valmistumiseen asti. Sen jälkeen kauppa siirtyi Liiketaloon vuonna
1957.
Ihmisillä ei ollut autoja, kaikki ostettiin oman alueen kaupoista.
Osuuskunta Linnavuorella oli kolme sivumyymälää, yksi Myllykylässä,
toinen Aamuruskon tiloissa ja kolmas Kauniaisissa.
Osuuskunta kävi myös laajalti ympäristössä maatalous- ja rautakauppaa.
Osuuskunnalla oli omistuksessaan Vuorenhovin ravintola.
Osuuskunta fuusioitui Tuotantoon vuonna 1954.
LINNAVUOREN LIIKETALOSSA ( NYK. ATTENDO) TOIMINEI-
TA KAUPPOJA JA MUITA PALVELUITA
Talossa toimi Jalkinetehdas Vuori, kemikalioliike Kääpä, jossa
myytiin myös muovileluja,
Linnavuoren posti, Postipankki, Tampereen Säästöpankin Linnavuoren
konttori ja parturi-kampaamo.
Talon yläkerrassa oli soluasuntoja asuntopulaa helpottamassa.
Yhdessä huoneessa asui aina useita henkilöitä ja wc oli käytävällä.
Majoitettuna oli naimattomia ihmisiä, yhdessä huoneessa aina
samaa sukupuolta. Meno oli välillä hauskaa ja äänekästä.
9. LINNAVUOREN SAIRAALA
Sairaala perustettiin 40-luvun alkupuolella sairaalan sairausparakkiin,
joka sijaitsi palokunnan takana. Vuonna 1946 rakennettiin
Linnavuoren sairaalarakennus.
Sairaalassa oli poliklinikka, jossa oli lääkärin vastaanotto ja toimenpidehuone,
odotustilat, röntgenhuone ja pukeutumishuone.
Vuodeosastossa oli kaksi kolmipaikkaista potilashuonetta. Sairaalan
ja tehtaan lääkärinä toimi Harald Henriksson. Lisäksi sairaalassa
oli kolme sairaanhoitajaa, kaksi päivävuorossa ja yksi ilta- ja
yövuorossa. Henkilökuntaan kuuluivat keittäjä, siivooja ja hoitoapulaisia.
Rakennuksen toisessa päässä oli terveyssisaren asunto,
18

jonka keittiössä valmistettiin myös potilaiden ruoat.
Melko pian tehdas koki sairaalan rasitteeksi ja sitä tarjottiin kauppalalle
40-luvun lopussa. Kauppala vastasi kieltävästi, ja tehdas
lopetti sairaalan toiminnan sekä tarjosi rakennusta kauppalan
ostettavaksi.
Kauppa hyväksyttiin vuonna 1951 ja sairaala lopetettiin. Tehtaalle
jäi oma poliklinikka, jossa oli päätoiminen terveyssisar ja säännöllinen
lääkärin vastaanotto vuoteen 1972 saakka. Poliklinikka
toimi Vuorenhovista vapautuneissa konttoritiloissa.
Nykyisin entisessä sairaalarakennuksessa toimii päiväkoti.
Tehdasyhteisön alkuaikoina käytiin hammaslääkärissä Siurossa
apteekin talossa.
Myöhemmin saatiin hammaslääkäriksi Linnavuoreen Hilkka
Sasi. Hänen yksityisvastaanottonsa sijaitsi Huhtalevon ensimmäisessä
kerrostalossa B-rapussa.
10. LINNAVUOREN KOULU
Lapsiperheitä alkoi muuttaa Linnavuoreen jo vuonna 1943.
Lähin koulu oli Penttilässä, jonne matkaa oli neljä kilometriä.
Se kuljettiin jalan tai hevoskyydillä.
Linnavuoren nykyinen koulu.
19

Marraskuussa 1945 avattiin linnavuorelaisille koulu parakkirakennuksessa,
joka sijaitsi Marskintien varrella lähellä nykyistä
koulua. Kouluruokailu oli Vuorenhovissa ja sinne marssittiin rivissä.
Linnavuoren oppilasmäärä kasvoi ja varsinaisen koulutilan saaminen
kävi välttämättömäksi. Koulun rakentaminen aloitettiin
vuonna 1946 ja syksyllä 1947 päästiin aloittamaan koulutyö nykyisessä
nelikerroksisessa koulussa.
11. LINNAVUOREN LASTENTARHA
Lastentarha aloitti toimintansa vuonna 1948 aluksi Mannerheimin
Lastensuojeluliiton ja Marttayhdistyksen voimin ja Nokian kauppalan
avustuksella. Tarha toimi aluksi entisessä kouluparakissa.
Kun Linnavuoren sairaala lopetettiin vuonna 1951, tarha muutti
sairaalarakennukseen vuonna 1952 ja toimii siinä vieläkin.
Kauppala avusti lastentarhaa vuosittain ja valtionapua tarha sai
vuodesta 1951 alkaen.
Linnavuoren lastentarhassa 1950-luvulla.
20

Toimintaa ei kuitenkaan voitu ylläpitää perustajajärjestöjen voimin,
vaan 1951 perustettiin Linnavuoren lastentarhan kannatusyhdistys.
Vastuu tarhasta ja kannatusyhdistyksen toiminnasta
oli vain muutaman henkilön harteilla, ja ratkaisuksi esitettiin
tarhan kunnallistamista. Vuonna 1957 Linnavuoren lastentarha
siirtyi Nokian kauppalan omistukseen.
12. LINNAVUOREN KIRJASTO
Linnavuoren tehdas ehdotti Nokian kauppalan sivukirjaston perustamista
Linnavuoreen vuonna 1946. Tehdas lupasi luovuttaa kirjastolle
noin 400 nidettä käsittävän kirjavarastonsa ja antaa kirjastolle
tilat lämmityksineen ja siivouksineen, kunnes Linnavuoren
koulu valmistuisi.
Sen jälkeen kirjaston ylläpito siirtyisi Nokian kauppalalle.
Hanke viivästyi vuodella, ja vasta 1.9.1947 lähetettiin Helsinkiin
ilmoitus tehtaan ja kauppalan välisestä sopimuksesta. Kirjastoa
oli vuoden tehtaalla hoitanut konttoriapulainen, ja hänet valittiin
Linnavuoren piirikirjaston va. kirjastonhoitajaksi. Kirjasto sijaitsi
Linnavuoren kansakoulun kokoelmahuoneessa ja se oli avoinna
kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Vuonna 1951 kirjasto
sai oman 18 neliömetrin suuruisen huoneen koulun ensimmäisestä
kerroksesta. Seuraavana vuonna kirjasto muutti kauppalan
omistamaan entiseen sairaalarakennukseen, josta se pääsi vuonna
1959 muuttamaan avarampiin tiloihin koulun kolmanteen kerrokseen.
Linnavuoren liiketalon toiseen kerrokseen kirjasto muutti
täältä vuonna 1982, ja nykyiseen tilaansa liiketalolta vuonna 2009.
13. ISO-KYLY, yhteissauna Akkavuoren rinteessä
Yhteissauna rakennettiin Linnavuoreen jo alkuvaiheessa. Vain
Huhtalevon kahdeksalla omakotitalolla oli omat saunat, tehtaan
rakennuttamissa taloissa ei. Yleinen puoli oli varattu miehille ja
naisille eri päivinä. Päivä saatettiin myös jakaa miesten ja naisten
vuoroihin. Yleisen osaston lisäksi Kylyssä oli perhesauna ja tilaussaunoja.
Yhteissaunominen oli tärkeä osa linnavuorelaista elämänmenoa.
21

Työpäivä päättyi lauantaisin kahdelta, ja jo kolmelta alkoi pukuhuone
täyttyä. Saunakamppeita vietiin usein kainalossa sanomalehdistä
tehdyssä paketissa, jossa oli pyyhe, saippuaa, pesusieni ja
puhtaat alusvaatteet.
Ensin mentiin kassalle maksamaan saunamaksu. Siihen voi sisältyä
myös vihta, pilsneri ja limonadi. Jonoakin syntyi, ja odoteltiin
pukukopin vapautumista, sankoa ja paikkaa löylyhuoneen penkillä.
Kylyssä käynti saattoi kestää tuntikausia. Ajatuksenvaihtoa käytiin
väliin väittelyihin asti, mutta yleensä tunnelma oli leppoinen.
Lapset jakoivat tarkkaan tasan ostetun Pyynikin Helmi-juomansa.
Oli mukavaa kuunnella saunanlauteilla aikuisten tarinointia. Saunassa
käynti oli viikon kohokohta.
PYYKKITUPA JA MANKELI
Saunarakennuksessa oli kaksi pyykkitupaa. Ennen pesukoneen
tuloa pestiin pyykki käsin pyykkilaudalla puisissa altaissa. Vesi
lämmitettiin ja pyykit keitettiin padassa.
Kuivaustila oli vintillä. Pyykin käsittelyä varten oli mahtava kivimankeli.
14. KALEVANRINTEEN KERROSTALOISSA TOIMINEITA
KAUPPOJA JA PALVELUITA
Sampolassa oli aluksi Linnavuoren postitoimisto, joka sekin muutti
1957 Liiketaloon.
Väinölän alakerrassa piti Gunnarin Kaisa pienimuotoista kauppaa
50-luvun alussa. Kauppias vaihtui Siltaseksi ja Siltasen kauppa
toimi ainakin vuoteen 1974.
Kalevanrinteen keskimmäisessä kerrostalossa Untolassa oli tekstiililiike,
joka myöhemmin laajentui myös taloustavara- ja radioliikkeeksi.
Se toimi ainakin vuoteen 1963. Tekstiilillike jatkoi vielä
vuoteen 1966, mutta radioita ja taloustavaroita siinä ei enää silloin
ollut.
22

Samassa talossa toimi joitakin vuosia myös Puutarhatuote-niminen
kauppa.
Vastapäätä Untolaa, puutalon alakerrassa, oli vuodesta 1949 leipomo.
Se toimi Linnavuoressa eri omistajien voimin kymmenkunta
vuotta. Leipomon uuneissa kypsyivät linnavuorelaisten joulukinkut.
15. LINNAVUOREN TEHTAAN PALOKUNTA JA PALOKUNNAN
NAISJAOSTO
Vuonna 1943 perustettiin tehtaan kantahenkilökunnan jäsenistä
ja rakennustoimikunnan alaisista työntekijöistä ns. puolivakinainen,
12-miehinen palokunta. Tehdas hankki palokalustoa ja sammutusveden
saamista varten rakennettiin Hietaanojan sivuhaaraan
pari patoa. Linnavuoren korkeimmalle kohdalle pystytettiin
tähystystorni palohälytysten varalle.
Vuonna 1945 valmistui tehtaan alueelle paloasema.
Mauri Lehtonen siirtää Linnavuoren tehdaspalokunnan Rapidex-ruiskua, 1960-
luku.
23

Linnavuoren tehdaspalokunta 1950 – luvulla.
Lisää palokalustoa saatiin, kun Kokkolan lentomoottoriosasto
siirtyi Linnavuoreen ja mukana tuli palokalustoa.
Vuonna 1949 lopetettiin päivystysvuorot paloasemalla ja perustettiin
Linnavuoren Tehdaspalokunta johtokuntineen ja sääntöineen.
Siihen kuului 22 miestä ja heitä koulutettiin erilaisilla kursseilla
vuosittain. Palokunnan Poikaosasto perustettiin 1954 ja
siihen liittyi heti 31 poikaa. Palokunnan Naisjaosto syntyi vuonna
1959. Naisjaoston toimesta esitettiin näytelmiä muuallakin kuin
Linnavuoressa, järjestettiin naamiaisia ja revyyesityksiä.
Palokunnan järjestämät juhannusjuhlat Linnavuoren uimarannalla
olivat suuri ja odotettu tapahtuma.
16. LINNAVUORELAISTA HARRASTUSTOIMINTAA
MUSIIKINHARRASTUS
Luettelo sekakuoro, mieskuoro, Marttakuoro, Suuri orkesteri,
kvartetti, torvisoittokunta, Helge Ojasen ja Sulo Mäkelän yhtyeet
kertoo mittavasta musiikinharrastuksesta.
24

Linnavuoren sekakuoro perustettiin 1946 ja se esiintyi mm. tehtaan
vappujuhlissa ja pikkujouluissa sekä Punaisen Ristin tilaisuuksissa.
Kuoro lauloi myös jumalanpalveluksissa adventtina ja
jouluna Siuron kirkossa. Sekakuoro toimi vuoteen 1965.
Mieskuoro perustettiin myös vuonna 1946. Myöhemmin se yhdistyi
Nokian Työväen Mieskuoroon.
Mieskuoro ja sekakuoro pitivät konsertteja sekä yhdessä että
yksin.
Marttakuoro piti mm. kahvikonsertteja Vuorenhovissa.
Pianokvartettikin muodostui vuonna 1946. Siihen kuuluivat piano,
ykkösviulu, kakkosviulu ja sellisti. Ohjelmassa oli sekä klassista
että tanssimusiikkia. Kvartetti esiintyi Linnavuoren lisäksi naapurikunnissa
eri järjestöjen tilaisuuksissa.
Linnavuoren orkesteri, kapellimestarina Unto Grönroos.
Linnavuoren torvisoittokunta kehittyi tehtaan torviseitsikosta -
sekin vuonna 1946.
Siuron VPK:n lakkauttamisen jälkeen siihen liittyivät myös siurolaiset
puhaltajat. Ohjelmistoon kuului vanhaa tanssimusiikkia,
marsseja ja operettisävelmiä. Esiintymisiä oli mm. tehtaan, palokunnan
ja ammattijärjestöjen tilaisuuksissa.
17.
Siurolaisen Helge Ojasen orkesteri esiintyi usein Vuorenhovissa ja
25

laajalti muuallakin. Sulo Mäkelän yhtye oli enemmän linnavuorelainen,
se esiintyi pääasiassa Vuorenhovin tansseissa. Siihen kuuluivat
harmonikka, rummut, saksofoni, klarinetti ja myöhemmin
myös kitara.
Linnavuoren Suuri orkesteri perustettiin vuonna 1950. Siihen kuuluivat
25 soittajaa instrumentteina viulu, sello, kitara, harmonikka,
klarinetti, trumpetti, pasuuna ja saksofoni.
Orkesteri esiintyi yksin ja yhdessä Tehtaan Torvisoittokunnan
kanssa. Konserteissa oli vierailevia solisteja ja linnavuorelaisten
esittämiä sooloja.
18. URHEILU
SVUL:n Nokian Urheilijat ja TUL:n Linnavuoren Lukko järjestivät
monenlaista urheilu- ja kilpailutoimintaa Linnavuoressa sekä lapsille
että aikuisille. Talvilajeja olivat hiihto ja jääpallo, myöhemmin
jääkiekkokin. Kesällä molemmat seurat pitivät sarjakilpailuja lapsille
ja nuorille: uimarannalla hypättiin pituutta, työnnettiin kuulaa
ja Miharintiellä juostiin kilpaa. Tyttöjen ja naisten voimistelu-
Linnavuoren uimarannan pitkä laituri 1956
26

ryhmiä oli kummallakin
seuralla.
Myös tehdas järjesti urheilutoimintaa.
Se piti huolta
uimarannan läheisyydessä
olevista urheilupaikoista,
joita olivat uimalaiturin
lisäksi jalka- ja lentopallokentät
sekä voimistelutelineet,
rekki ja renkaat.
Tehdas antoi verkon ja lentopallon
ja kesäillat pelattiin.
Kesän kuluessa oli jalkapalloturnaus, jossa joukkueet oli muodostettu
tehtaan eri osastoista. Yhteen ottivat sorvarit, viilarit,
jyrsijät, kokoonpano ja konttori. Pienemmät osastot muodostivat
yhdistelmiä.
Pesäpallo sai aikaa myöten jalkapalloa suuremman suosion ja siinäkin
pelattiin puulaakiturnauksia.
19.
Linnavuoren Lukon jalkapallojoukkue
1950 – luvun alkupuolella, valmentajana
Unto Grönroos.
Uinti kuului sekä seurojen että tehtaan järjestämään urheiluun.
Kovia kilpailuja järjestettiin; uimakopissa säilytetyt rataköydet
vedettiin uimalaiturin ja ratapiikin väliin. Yleisö seurasi laiturilla,
veneissä tai hyppytornissa.
Voimailua, nyrkkeilyä ja painiakin harrastettiin.
Suunnistus tuli 50 – luvulla NoU:n ja tehtaan urheilutoimintaan
kovalla vauhdilla. Eri tehtaiden välillä oli jatkuvasti suunnistuskilpailuja.
Tehdas hankki valmetilaisten käyttöön kaksi nelihankaista kilpavenettä.
Yhden veneen miehistöön kuului viisi henkilöä, perämies
ja neljä soutajaa. Veneillä ei kilpailtu, vaan niillä liikuttiin retki- ja
harrastusmielellä.
Moni linnavuorelainen harrasti myös veneenrakentamista.
27

20. KALASTUS
Tärkeä vapaa-ajan harrastus oli kuhan soutu ja ahvenen virvelöinti.
Oli komeaa katsella, kun lauantaisin töiden päätyttyä kymmenet
veneet soutivat kilpaa Mahnalanselälle. Oli kova kiire kalastamaan.
Kesällä uisteltiin ja ongittiin mato-ongella. Jokisenjärvi oli 50-luvulla
melko puhdas ja siitä voi kahden miehen venekunta kesäiltoina
nostaa jopa toistakymmentä kuhaa.
Talvisin pilkittiin ja käytiin pilkkikilpailuissa lähijärvillä.
PÖYTÄTENNIS JA SHAKKI
Tehdas tuki merkittävästi Linnavuoren Shakkikerhoa, jonka pelit
pelattiin aluksi Vuorenhovin kerhohuoneessa ja myöhemmin myös
ammattiosaston tiloissa Iltaruskossa. Tehtaan joukkue pelasi vierasotteluita.
Pöytätenniskerho aloitti entisessä kouluparakissa. Vuorenhovissa
ottelut pelattiin isossa salissa ja ainakin kerran siellä pidettiin pöytätenniksen
kansalliset kilpailutkin.
Valmetin perhelehdessä oli 1951 otsikko: Linnavuoren joukkue
Linnavuoren pöytätenniskerho 1949.
28

voitti Tampereen seudun liikelaitosten välisen pöytätennissarjan.
Taso oli siis kova.
21. METSÄSTYS
Vuonna 1944 perustetussa Siuron Metsästysyhdistyksessä oli jäseniä
Linnavuoresta, Siurosta ja Nokialta. Metsästysalueita olivat
valtion maat Aureen alueella, Valmetin metsät sekä metsiä Jumesniemessä
ja Mahnalassa. Metsästysseuralle kuului hirvi- ja pienriistan
metsästyksen lisäksi riistanhoito. Ampumakilpailuja järjestettiin
ja Linnavuoressa oli jonkin aikaa myös Jousiampujaseura.
Metsästyskoiranäyttelyitä pidettiin Linnavuoren koulun pihalla.
PARTIOTOIMINTA
Lippukunta Pilvenpojat perustettiin vuonna 1946 ja se toimi vuoteen
1949. Tyttölippukunta Pilven Siskot perustettiin vuonna 1947
ja sen toiminta loppui 1951.
1960-luvulla Linnavuoreen perustettiin partiolippukunta Sata-Hämeen
Vasamat.
Vanha Linnavuori-huuto 50-luvun alusta:
Järvi kuulu saarinensa,
niitty vihree sotinensa,
vuori jylhä valleinensa,
Linnavuori, Linnavuori,
hei, hei, hei!
29

22. LINNAVUOREN MARTTAYHDISTYS
Vuonna 1948 perustettu Marttayhdistys järjesti esitelmätilaisuuksia,
lainasi astiastoja ja mehumaijoja.
Marttojen kangaspuilla sai käydä kutomassa Vuorenhovin alakerrassa.
Marttakuoro esiintyi ja lauloi yhdessä mieskuoron kanssa
mm. Siuron kirkossa. Retkiä järjestettiin Eduskuntataloa myöten
ja toiminta oli ensimmäisenä vuosikymmenenä tiivistä.
SPR:N LINNAVUOREN OSASTO
Punaisen Ristin toiminta oli 50- ja 60-luvuilla hyvin vilkasta. Säännöllisten
kokoontumisten lisäksi oli myyjäisiä ja ensiapukursseja.
Vuorenhovissa järjestettiin verenluovutustilaisuuksia ja SPR Linnavuoren
naiset olivat avustamassa. Liikuntaa harrastettiin, tehtiin
mm. hiihtoretkiä.
Varojen keräämiseksi pidettiin Vuorenhovissa pukutansseja.
Hankituilla varoilla tehtiin jouluksi ruokapaketteja oman ja lähiseudun
tarvitseville.
23. MUITA LINNAVUORELAISIA JÄRJESTÖJÄ JA TOIMIJOITA
• Metallityöväen liiton ammattiosasto
• Linnavuoren Teollisuusvirkailijoiden Yhdistys
• Linnavuoren teollisuusteknikkojen yhdistys
• Linnavuoren urheilulautakunta
• Nokian Työväenopisto, Linnavuoren osasto: ruotsi,
alkeis- ja jatkokurssi, englanti, alkeis- ja jatkokurssi, suomen kieli,
matematiikka, venäjä, konepiirustus, rakennuspiirustus.
• Sotainvalidien Siuron alaosasto, toimii myös Linnavuoressa
• Ompeluseura
• Raamattupiiri
• Pyhäkoulu
30

Tuokiokuvia Linnavuoresta- kirja kertoo Linnavuoren tehtaasta
ja kylän sosiaalisesta elämästä 1940–60-luvuilla. Kirja on
suunnattu erityisesti niille linnavuorelaisille, jotka ovat muuttaneet
Linnavuoreen äskettäin, ja joille kotikylän syntyhistoria
voi olla monin osin tuntematon. Kirja on myös kunnianosoitus
Linnavuoressa toimineille yrityksille ja niiden työntekijöille.
Siuro - Seura ry:n kotiseutujulkaisuja.