Pohjanmaan opettaja 2/2019

Muistoja menneiltä vuosilta,
ajatuksia tulevaan …
Työura on takana päin ja uusi elämänvaihe
opettelussa…
Menneisiin vuosiin ja vuosikymmeniin liittyy valtavasti
erilaisia tapahtumia sekä itse töissä että järjestötehtävissä.
Jälkikäteen voi palautella mieleen niitä
satoja aamuisia lähtöjä kohti Helsinkiä ja muita kohteita
yhteisten asioiden hoitamiseksi.
Opettajanurani aloitin Orimattilassa vuonna 1987
ja parin vuoden jälkeen siirryin vuodeksi luokanopettajaksi
Parkanoon. Seinäjoelle siirryin luokanopettaksi
ja koulunjohtajaksi syksyllä 1990. Vuonna 2014 aloitin
työni päätoimisena opetusalan luottamusmiehenä ja
toimin siinä tehtävässä lähes eläkepäiviin saakka.
Järjestötoiminnan aloitin 1995 tultuani valituksi
SOAY:n hallitukseen ja varapuheenjohtajaksi.
Seuraavana vuonna silloinen yhdistyksen puheenjohtaja
Erkki Nyrhinen siirtyi sivuun ja otin puheenjohtajan
tehtävät hoitaakseni. Vuonna 1995 oli perustettu kaikkien
opettajaryhmien yhteinen paikallisyhdistys, jonka
puheenjohtajuus siirtyi myös 1996 nimiini.
Toimin puheenjohtajana näissä kahdessa yhdistyksessä
11 vuotta eli vuoteen 2006 saakka. Päivi Nikkarikoski
jatkoi puheenjohtajana jälkeeni.
Aloitin vuonna 2000 Etelä-Pohjanmaan
Luokanopettajat ry:n puheenjohtajana ja valtakunnallisen
Luokanopettajaliiton hallituksen jäsenenä. Tämä
johti 2006 valintaan Luokanopettajaliiton puheenjohtajaksi
Seppo Heinosen jälkeen. Tässä tehtävässä toimin
vuoteen 2016 saakka.
OAJ:n valtuustoon tulin valituksi 2002 ja toimin
kolme eri kautta OAJ:n valtuustossa. Valtuuston II
varapuheenjohtajana toimin 2010-2014 ja OAJ:n
hallituksessa 2016-2018. Lisäksi nämä tehtävät toivat
kymmeniä erilaisia muita tehtäviä vuosien varrella mm.
Opetushallituksen, Eduskunnan ja erilaisten kansalaisvaltuuskuntien
kautta.
Vuonna 2016 sain kunnian vastaanottaa opetusneuvoksen
arvonimen.
Mitä näistä vuosista on jäänyt päällimmäisenä
mieleeni? Järjestöuran alussa ei varmaan ollut mitään
selviä suunnitelmia, kuinka pitkälle oli omaa halua
ja innostusta edetä mahdollisesti yhteisten asioiden
hoitamiseksi. Tehtävät toisensa jälkeen toivat sen innostuksen
ja motivaation, että toiminta oli mielekästä.
Myös eteneminen paikallistasolta alueellisiin tehtäviin ja
valtakunnan päättäviin opetusalan tehtäviin innostivat
jatkamaan vuosi vuoden jälkeen.
Yksi tärkeä asia kaikissa järjestötehtävien vaiheissa
oli tutustuminen uusiin ihmisiin. Aina oli helppo kysyä
neuvoja eri suunnilta, kun tiesi, että eri alojen asiantuntijoita
löytyy. Myös erilaiset keskustelut avasivat
ajatusmaailmaa ja opin huomaamaan, että maailma ei
ole niin mustavalkoinen. Vuosien aikana opin näkemään
asioiden taustalle ja sen, mikä vaikuttaa mihinkin.
Lisäksi oli kiva huomata, että myös omia ajatuksiani
ja mielipiteitäni kuultiin eri tahoilla. Näin pystyin viemään
kentän näkemyksiä ja kokemuksia päätöksenteon
perusteluiksi.
Tällä hetkellä tuntuu, että opetusalan yhdistysja
järjestötoimintaa tarvitaan vähintään yhtä paljon
kuin aiemmin. Opettajien palkkaus- ja työaikamallit
alkavat olla aikansa eläneet. Käynnissä olevat vuosityöaikakokeilut
ovat äärimmäisen tärkeitä ja niistä
haetaan malleja, mihin suuntaan työaikaa tulisi kehittää.
On surullista, että kokeilujen suhteen jaetaan
vääriä pelkoja ja oletuksia. Keskustelut ovat välillä
edenneet ihan sairaalle tasolle joidenkin kovaäänisimpien
kautta. Uskon vakaasti, että OAJ:n neuvottelijat
osaavat asiansa ja huonoja sopimuksia ei tulla
allekirjoittamaan. Oma edunvalvontajärjestömme
ei voi kuitenkaan sanella asioita yksin haluamallaan
tavalla, vaan kyseessä on demokraattinen neuvottelutoiminta,
jota vaaleilla valittu valtuusto ja sen
valitsema hallitus valvovat.
Perusopetuksen yksi iso ongelma tällä hetkellä ovat
liian heterogeeniset opetusryhmät. Vuonna 2011 käyttöön
otettu perusopetuslain muutos, ns. kolmiportaisen
tuen malli, on aiheuttanut opettajien turhautumisen
ja väsymisen. Hyvä tarkoitus oli, että myös erityistä
tukea tarvitsevat oppilaat voisivat käydä lähikoulua,
mutta resurssien puutteen vuoksi kaikki ovat kärsineet
lakimuutoksen vuoksi. Olen ihmetellyt jopa ääneenkin,
että milloin esim. lahjakkaiden oppilaiden huoltajat
nousevat kapinaan, koska heidän lapsensa eivät
saa sitä opettajan huomiota, mitä hekin tarvitsevat.
Opettajan aika ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikille,
koska opettajan tunnollisuus suuntautuu usein eniten
apua tarvitsevien suuntaan. Ja kaikkein hankalimman
ongelman aiheuttavat ns. koulukunnottomat oppilaat,
joiden häiriökäyttäytyminen on sitä luokkaa, että heidän
paikkansa ei olisi missään nimessä yleisopetuksen
kouluissa. Päättäjät eivät vain uskalla nostaa ”kissaa
pöydälle” ja tehdä asian suhteen oikeita päätöksiä.
Kokonaisuutena lähivuosien tärkein asia on saada
koulutuksen rahoitus kuntoon varhaiskasvatuksesta
yliopistosektorille saakka. Koulutus on Suomen tärkein
voimavara ja siinä pitää uskaltaa tehdä useamman
hallituskauden yli tapahtuvia päätöksiä. ”Pikavoittoja”
ei tule.
Syksyn tullen olen siirtynyt vapaampaan arkirytmiin
antamalla omaa aikaa itselleni ja läheisilleni.
Marjametsät, hiihtoladut ja matkustelu odottavat,
myös monet lukemattomat kirjat hyllyssä ovat valmiina
otettavaksi käteen. Erilaiset keräilykohteet saavat myös
enemmän aikaa.
Kiitän lämpimästi kaikkia niitä henkilöitä, joiden
kanssa olen saanut tehdä työtä opettajien yhteiseksi
hyväksi näinä vuosikymmeninä. Teidän kanssanne on
ollut paljon hienoja hetkiä.
Pohjanmaan opettajille työniloa toivotellen
Matti Sippola
www.oajpohjanmaa.fi
22 2/2019
2/2019
23