Seurakunta4_19

Seurakunta 

EVANKELISLUTERILAINEN JULKAISU 95. VSK 4/2019 

Levosta käsin 

Ihana varmuus, taivas on mun 

Jeesus mua rakastaa, niin sana opettaa 

Kristillisen jumalanpalveluksen liturgia

Terveiset lastenleiriltä 

Onneksi mitään tapaturmia ei sattunut, ainakaan minun tietääkseni. Palloilin 

leirillä keittiön puolella – kuten ennenkin. Karkkipäivää odoteltiin malttamattomina 

– kuten ennenkin. Ruokajonoon juostiin innokkaina. Sekin tapahtui kuten 

ennenkin. Jonossa hiljennyttiin käsi ylös nostamalla – kuten ennenkin. Siunattiin 

ruoka ja astiat kilisivät, joku lasi taisi siinä tiimellyksessä pudota, mutta sitten 

lakaistiin sirpaleita ja ruokailu jatkui. Kaikki kunnossa, ei hätää. 

Levosta käsin 

kuvaANNI-MARI SALO 

Monesti päivän aikana ajattelin, että onneksi lastenleirillä ei ole mikään muuttunut, 

ei myöskään leirin sisältö. Tarkoitan pastorien jakamaa sanomaa. Se on edelleen 

se sama ikiaikainen ja varma. Se, että Jeesus on kuollut, onpa vielä herätettykin. 

Jeesus on tullut syntisiä ihmisiä pelastamaan. Jokainen meistä Jumalan 

lapsista – niin pieni kuin suurikin – tarvitsee lunastusta, jonka Jeesus tarjoaa. 

Kaikille leiriläisille: Kiitos kun tulitte! Uskon, että viihdyitte, me “vanhuksetkin” 

nautimme. Kiitos suunnittelijoille ja toteuttajille. Ensi kesänä tavataan, tottakai 

leirillä! 

“Taivaan Isä suojan antaa. Hän on Isä jokaisen. Lapsen huolet Hän voi kantaa 

paremmin kuin ihminen. Hän ei riitele, ei suutu, Hän on kärsivällinen. Häneltä ei 

aikaa puutu. Hän on Isä jokaisen. Taivaan Isän lähellä nauraa saa ja itkeä.” (Anna- 

Mari Kaskinen; virsi 503) 

mummi 

Kesä ja loma. Sanapari, johon liittyy paljon 

odotuksia, tunteita, iloa jos kohta pettymyksiäkin. 

Parhaimmillaan voimia antavaa 

rentoutumista, lepoa, pysähtymistä ilman 

aikatauluja, mielekästä, arkielämän velvoitteista 

vapaata tekemistä, uusien ihmisten ja 

asioiden kohtaamista, kiireetöntä yhdessäoloa 

– pahimmillaan stressaavaa liiallisten 

odotusten painetta, katoavien hetkien perässä 

kiireisesti juoksemista, täyttymättömiä 

toiveita. Yhteenkirjoitettuna erityisesti 

työelämään liittyvä käsite, monille vuoden 

kohokohta. Pohjimmiltaan kuitenkin jo Jumalan 

hyvään luomisjärjestykseen liittyvä, 

ja kristitylle Kristuksen sovitustyön kirkastama 

asia. 

Niin – meille Jeesuksen sovitustyössä Jumalan 

rauhaa nauttiville kristityille tuo 

levon olotila on tarkoitettu ikään kuin 

lähtökohdaksi, perustilaksi, koko elämän 

ja olemassaolon kantavaksi pilariksi. Sen 

perustus on siinä, että synti on jo sovitettu 

ja velka maksettu Jumalan Pojan kalliilla 

verellä. 

Meille koko elämän ratkaisevin asia on se, 

että suhteemme Jumalaan, elämän antajaan 

ja ylläpitäjään, on kunnossa. Se on tärkeintä 

niin työssä kuin levossakin. 

Ja Jumalan puolelta, hänen sanansa mukaan, 

asia on yksiselitteisen selkeä. 

“Näin sanoo Herra, joka loi sinut,.. joka valmisti 

sinut..: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut 

sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; 

sinä olet minun.” “Vuoret väistykööt 

ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni 

ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni 

horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” 

(Jes.43:1; 54:10) 

Siksi sanomme Daavidin tavoin: “Herra on 

minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. 

Vihreille niityille hän vie minut lepäämään; 

hän johtaa minut virvoittavien vetten luo.” 

(Ps.23:1,2) 

Eikä Taivaan Isä jätä lapsiaan levossakaan 

vaille mielekästä tehtävää hänen valtakunnassaan, 

vaan kehottaa: “Menkää siis ja tehkää!” 

Mutta aina: levosta käsin. 

SEPPO SALO 

Seurakunta 4/2019 

3

Näitä käsitteitä Paavali vertaa tässä toisiinsa 

ja johdattaa meidät samalla erittäin mielenmonesta 

RIKKOMUKSESTA 

VANHURSKAUTTAMISEKSI 

“Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin 

lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta 

monet ovat kuolleet, niin paljoa 

enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden 

ihmisen, Jeesuksen Kristuksen armon kautta 

ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eikä 

lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli 

yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli 

yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja 

tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.” 

Room. 5:15-16 (Kr-38) 

Vakaissa luterilaisissa piireissä on aina 

pidetty tiukasti kiinni ennen kaikkea uskonpuhdistuksen 

kahdesta johtavasta periaatteesta: 

muotoperiaatteesta ja sisältöperiaatteesta. 

Näistä edellinen merkitsee sitä, 

että uskotaan Raamatun olevan sanasta 

sanaan erehtymätön Jumalan sana ja jälkimmäinen 

sitä, että uskotaan ihmisen vanhurskautuvan 

yksin armosta. Nämä eivät 

suinkaan ole pelkkiä ihmisten laatimia kankeita 

ja jäykkiä, älyllisiä oppirakennelmia, 

vaan ikuisen totuuden ilmauksia, ja niistä 

aukeavat mitä valtavimmat ja lohduttavimmat 

näköalat Jumalan valtakuntaan. Nyt 

tahdomme pysähtyä hetkeksi tuon sisältöperiaatteen 

ääreen ja katsahtaa tekstimme 

johdolla, millainen näköala avautuu yksin 

armosta vanhurskauttamisen sanomaan. 

Tekstistämme tulee tällöin eteemme erityisesti 

kaksi käsitettä: 

Lankeemus ja armolahja 

kiintoiselle tutkimusmatkalle Jumalan valtakuntaan. 

Sana lankeemus ei ole suinkaan mieto 

sana kreikankielisessä alkutekstissä. Se tekee 

tyhjäksi kaikki puolustelut ja vyöryttää 

koruttoman kohtikäyvästi eteemme syntiinlankeemuksen 

aikaansaaman turmeluksen 

kaikessa kauheudessaan. Se näyttää 

jumalallisen totuuden tilasta, joka on täysin 

toivoton. Ja huomatkaamme, ettei tämä ole 

vain teoriaa, vaan jokaiseen elinhetkeemme 

ja jokaiseen elämämme kysymykseen liittyvä 

jumalallinen totuus. Siksi sama apostoli 

sanookin Roomalaiskirjeen 3. luvussa: “Mutta 

me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, 

sen se puhuu lainalaisille, että jokainen 

suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi 

Jumalan edessä; sillä lain kautta tulee 

synnin tunto.” Room. 3:19-20 

Matematiikkaa avuksi 

Neljätoistavuotias tyttö sanoi kerran nuortenpäivillä 

pastorilleen, että hän ihmettelee, 

miksi seurakunnassa aina puhutaan ihmisten 

kauheasta syntisyydestä. Hän sanoi, 

ettei hän itse ainakaan tuntenut olevansa 

niin mahdottoman syntinen. Silloin pastori 

kysyi tytöltä: “Montako syntiä sinä ajattelisit 

tehneesi?” Tyttö vastasi, ettei ollut koskaan 

tuollaista kysymystä edes ajatellut. Pastori 

jatkoi ja kysyi: “Luulisitko, että olisit tehnyt 

kolme syntiä päivässä: yhden ajatuksissa, 

toisen sanoissa ja kolmannen teoissa?” Tyttö 

myönsi, että varmaan hän oli tehnyt paljon 

enemmänkin. “Montako syntiä olisit tämän 

mukaan tehnyt vuodessa?” jatkoi pastori. 

Tyttö huomasi, että siitä tulisi ainakin yli 

tuhat. “Jos olet nyt neljäntoista, montako 

syntiä olet silloin tehnyt kaikkiaan?” kysyi 

pastori. “Ainakin neljätoista tuhatta”, myönsi 

tyttö hämmästyen ja alkoi siitä lähtien paremmin 

tajuta mitä syntiturmelus ja synnintunto 

merkitsevät. 

Monestikaan syntisyyden tajuaminen ja 

siitä vakuuttuminen eivät käy näin helposti. 

Jumalan täytyy käyttää meille opettajina 

mitä moninaisimpia elämänkohtaloita, 

suruja, vaivoja ja vaikeuksia saattaessaan 

meitä synnintuntoon ja tehdessään siten 

evankeliumin meille merkitykselliseksi ja 

mieluisaksi. Siinä työssään Pyhä Henki on 

kuitenkin verraton mestari. Jokainen voisi 

varmaankin kertoa siitä monia henkilökohtaisia 

kokemuksia. 

Jumalan koulussa 

Jumalan koulu on paljon tehokkaampi kuin 

yksikään ihmisten kouluista. Hänen Pyhän 

Henkensä koulussa opetetaan ihmistä mitä 

huolellisimmin iankaikkista elämää varten. 

Siitä sanoo Herran apostoli esim. näin: “Raamattu 

on sulkenut kaikki synnin alle, että se, 

mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen 

Kristukseen niille, jotka uskovat. … 

Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja 

Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi 

tulisimme.” Gal. 3: 22, 24 

Tekstimme mukaan tässä Jumalan koulussa 

onkin pääaineena armosta pelastuminen. 

Siitä apostoli käyttää erikoisen syvällistä 

ja puhuvaa ilmausta sanoen: “armolahja 

tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi”. 

Tekstinämme olevassa lauseessa on 

kreikankielisessä alkutekstissä mielenkiintoinen 

ja merkittävä viiden sanan yhdistelmä, 

joissa kaikissa on sellainen muoto, 

joka kuvaa määrättyä toimintaa ja samalla 

sen seurausta ja tulosta. Nämä sanat ovat 

tuomio, kadotus, armolahja, rikkomus ja vanhurskauttaminen. 

Edellisestä osasta jo puhuimme: 

tuomio Aadamista kadotukseksi. 

Nyt ajattelemme jälkimmäistä osaa, joka on: 

Armolahja 

monesta rikkomuksesta 

vanhurskauttamiseksi 

Tässä on kysymyksessä kreikankielelle ominainen, 

ytimekäs, havainnollinen ja puhuva 

ilmaisutapa. Kun apostoli puhuu monesta 

rikkomuksesta, on hän valinnut tuon sanan 

“monesta” korostaakseen sillä vastakohtaa 

Aadamin “yhteen”, ratkaisevaan lankeemukseen 

nähden. Aadam lankesi ja samalla toi 

tuon yhden lankeemuksen kautta koko 

ihmiskunnan syntiturmeluksen alaiseksi. 

Toinen Aadam, josta Paavali puhuu, Vapahtajamme 

Jeesus Kristus, kantoi ruumiissaan 

sekä kaikki Aadamin synnit että myös koko 

ihmiskunnan kaikki synnit ristinpuuhun ja 

lunasti meidät niistä vapaiksi. Herättämällä 

Jeesuksen kuolleista Jumala julisti kaikille 

vanhurskauttavan tuomion, ja antoi sydämensä 

alttarilla koko ihmiskunnan kaikki 

synnit anteeksi. 

Nyt me saamme ihaillen ja riemuiten 

puhua armolahjasta, joka julistaa Jumalan 

täytetyn armotyön ikuisesti vapauttavaa 

sanomaa. Me saamme puhua samalla myös 

armolahjasta, joka kertoo Jumalan julistamasta, 

täydellisestä anteeksiannosta, jonka 

jokainen saa ilman ehtoja, lahjana, omistaa 

lapsenomaisessa ja varmassa uskossa Jumalan 

erehtymättömästä sanasta, pyhästä 

Raamatusta. 

tekstiAULIS JALONEN 

5 

Seurakunta 4/2019

IHANA VARMUUS, 

TAIVAS ON MUN 

Seurakuntaliiton kesäjuhlilla ja kesäjuhlista sanottua 

Kristus on elämä, ja kuolema – 

joka inhimillisesti katsoen on suurin tappio 

– onkin voitto! Tässä Paavali asettaa 

Kristuksen ja hänen hankkimansa armon 

kaikkea muuta ylemmäksi, suuremmaksi 

ja kalliimmaksi. 

Tekojen palkka ja voitto on siis turhuutta 

pelastuksen asiassa. Tekojen ansiolla 

ei kuolemaa voiteta. Sen sijaan 

Paavali asettaa toiseen "vaakakuppiin" 

Kristuksen Jeesuksen, hänen ansionsa ja 

verensä, joka tuo mittaamattoman suuren 

ja kalliin Jumalan armon suurimmallekin 

syntiselle. 

Juuri tämän takia meillä onkin ihana 

varmuus, koska Jeesus on meidän omamme 

– tai oikeammin, koska me olemme 

Jeesuksen omat. Jeesus on ristillä voittanut 

meidät omikseen, ja siksi meillä on 

voitto kuolemasta. 

Muistan lastenleireiltä vieläkin 

sen, kun joka aamu kokoonnuttiin nostamaan 

Suomen lippu salkoon ja laulettiin 

”Kuin armas aamurusko nuo pilvet purppuroi”. 

Jeesus Kristus on sama eilen ja 

tänään ja iankaikkisesti. Jeesus ilmestyi 

opetuslasten keskelle, kun he pelkäsivät. 

Hän antoi saman lupauksen myös meille. 

Jeesus on luvannut tulla meidän keskellemme 

Raamatun sanan, kasteen ja 

ehtoollisen kautta ja tuoda rauhan meidän 

sydämeemme. Häneen me voimme 

turvata aina. Hän ei muutu. Ja tämä pitää 

paikkansa kaikkina elämämme päivinä. 

Jeesus on aina meidän Pelastajamme ja 

pelastuksemme. 

Seurakunta perheenä 

on esimerkiksi sitä, että täällä mulla on 

useita mummuja ja pappoja, vaikka eivät 

ihan omia olekaan. 

Olen kokenut seurakunnassa perheyhteyttä. 

Halusin juhlistaa syntymäpäivääni 

nimenomaan seurakuntaperheen 

kanssa ja toin kirkkokahveille kakun. On 

hienoa kuulla selkeää Jumalan Sanaa 

ja saada sen jälkeen vaihtaa kuulumisia 

kahvipöydässä. 

Voi kun nämä juhulat menivät taas 

niin nopiasti, mutta oli hyvät ja mielenkiintoset. 

Ja vasta huomisaamuna pitää 

olla navetasa. 

Kuvateksti ja 

Ensimmäisten NIMET 

6 7 


IHANA VARMUUS, TAIVAS ON MUN 

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: 

jos ei ihminen synny ylhäältä, ei hän voi 

nähdä Jumalan valtakuntaa.” Huomasitko 

pienen sanan: “Jeesus vastasi”? Olet ehkä 

joskus muulloinkin ihmetellyt, miksi Jeesus 

niin monesti vastasi ihmisille ennen 

kuin – tai jopa ilman että häneltä mitään 

kysyttiinkään! 

Ystävä! Oletko tullut ajatelleeksi, 

että tullessasi tähän jumalanpalvelukseen 

sinäkin olet tullut Jeesuksen luo? Hän nimittäin 

on todellisesti läsnä siellä, missä 

hänen sanansa ja hänen asettamansa 

sakramentti ovat käytössä! Tänäänkin 

hän tuntee meidän, keskustelukumppaniensa 

sydämen aivoitukset ja todelliset 

kysymykset, nekin, joita itse emme osaa 

edes kysyä. Ja – tänäänkin – myös meidän 

sydäntemme syvin kysymys on perusteiltaan 

sama kuin oli Nikodeemuksella tuolloin. 

Mikä on suhteeni Kaikkivaltiaaseen? 

Kuka Jeesus ihan oikeasti on? Ja saanko 

minä todella olla Jumalan lapsi? Ja voinko 

ihan varmasti olla taivaan kansalainen jo 

nyt uskon kautta ja kerran taivaan kirkkaudessa? 

Juhlista jäi mieleen erityisesti 

lähetysjuhla, joka oli sekä mielenkiintoinen 

että koskettava. Saimme kuulla ensin 

oman Seurakuntaliittomme historiaa 

aiheesta ja sitten Antti Saarenketo toi 

sanoin ja kuvin tuoreet terveiset lähetyskentältä. 

Antti ja vaimonsa Liisa työskentelevät 

Pohjois-Ugandasta käsin, mutta 

kyse on Sudanin lähetystyöstä. Siellä 

sisällissota on kestänyt jo vuosia ja väki 

on joutunut lähtemään kodeistaan leirille 

Pohjois-Ugandaan. Tätä lähetystyötä meidänkin 

seurakuntamme tukevat. Tämä on 

Sleyn Sudanin lähetti Antti Saarenketo 

lainaus Saarenketojen lähettikirjeestä viime 

huhtikuulta: "On ollut suuri Jumalan 

siunaus, kun on saanut tutustua lukuisiin 

ihmisiin niin Suomessa kuin Afrikassakin. 

Miten totta onkaan mitä kristinoppimme 

opettaa: Jumala on luonut ihmisen elämään 

hänen yhteydessään. Sen tähden 

ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. 

Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen 

Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi 

pääseminen on elämämme kallein 

asia.” 

Ihana varmuus on sitä, 

että mitkään vastoinkäymiset, mitkään 

epäonnistumiset, mitkään kärsimykset tai 

mitkään voimat eivät voi tehdä tyhjäksi 

Hänen lupauksiaan, joita Raamattu on 

täynnä. 

Näillä sanoilla kiitän Jumalaa, mutta 

myös teitä kaikkia näistä juhlista sekä toivotan 

teidät kaikki tervetulleiksi – ja ter- 

vemenneiksi – meidän seurakuntiemme 

jumalanpalveluksiin. Siellä Jumala hoitaa 

lapsiaan ja siellä Hän itse tarjoaa sitä ravintoa 

ja niitä lahjoja, jotka ovat elintärkeitä 

elämän matkalla. Muistetaan, että 

siellä missä me olemme koolla Hänen 

nimessään, siellä Hän on luvannut olla 

meidän keskellämme. Ja missä Jeesus on 

läsnä, siellä on taivas maan päällä. 

Nyt kun ollaan katsottu taaksepäin 

ja saatu jälleen todeta profeetta Samuelin 

tavoin, että ”Tähän asti on Herra meitä 

auttanut”, niin käännetään vielä lopuksi 

katseet eteenpäin. Onhan Jumala myös 

luvannut, että ”Minä annan teille tulevaisuuden 

ja toivon". 

Lapset siunattavina. Kuvassa oikealta vasemmalle: 

Juhlien jälkeen 

nuoret jakoivat kokemuksiaan 

ulkona pomputteluringissä: 

– Mä istuin kaikissa juhlissa mukana 

eikä puuduttanut yhtään! Olisin jaksanu 

vielä lisääkin! 

– Joo, oli kiva, kun oli niin paljon monenlaista 

musiikkia ja väliajoilla tarpeeks 

aikaa oleilla ja jutella. 

– Niinpä. Mä en oo ikinä ennen kokenut 

tällaista yhteenkuuluvuuden tunnetta 

kesäjuhlilla! Nää oli jotenkin erityiset juhlat 

mulle. 

8 9 


osa 1 

Kristillisen jumalanpalveluksen liturgia 

Luterilaisen tunnustuksen mukaan Jumalan 

sana ja sakramentit ovat näkyvän kirkon 

tuntomerkki. 

Juuri Jumalan sana saa aikaan uskon, eli 

myös kristillisen seurakunnan, joka on ”pyhien 

yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti 

julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.” 

(Augsburgin tunnustus, Artikla VII). 

Koska siis Jumalan sana synnyttää uskon, 

ja juuri veteen yhdistetty Jumalan sana saa 

aikaan sen kasteen, jonka kautta Jeesuksen 

”lähetys- ja kastekäskyn” (Matt. 28:18-20) 

mukaan tullaan Jeesuksen opetuslapsiksi, 

siis kirkon jäseniksi, on kristillisen seurakunnan 

yhteen kokoontumisessa kyse tämän 

käskyn toteuttamisesta. 

Siksi jumalanpalveluksen olennainen 

osa on Jumalan sanan saarna, erityisesti 

evankeliumin sanoma siitä, että meillä on 

Jeesuksen veressä lunastus, rikkomusten 

anteeksianto (Ef. 1:7); kaste, jonka kautta 

niin lapset kuin aikuisetkin tulevat seurakunnan 

jäseniksi Jumalan sanan voimasta, 

saaden uskon eli syntyen uudesti ylhäältä 

Joh. 3:5 mukaan; sekä Herran pyhä ehtoollinen, 

jonka Jeesus itse on sinä yönä, jona 

hänet kavallettiin, sanallaan asettanut, että 

hänen opetuslapsensa saisivat uskossa siinä 

syödä ja juoda hänen tosi ruumiinsa ja verensä 

syntiensä anteeksisaamiseksi (Matt. 

26:26-28; 1.Kor. 10:16-17). Tämä on kristillisen 

jumalanpalveluksen tarkoitus. 

Jumalanpalveluksen liturgiassa Jumalan 

sana näkyy, ja se on olemassa juuri Jumalan 

sanan ja sakramenttien oikein jakamisen 

turvaamiseksi, toisin sanoen oikean opin 

puolustukseksi. Liturgiassa näkyy se, kuinka 

Jumalan pyhä Kolmiyhteys läpäisee koko 

jumalanpalveluksen, kuinka kristityt ovat 

kokoontuneet Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan 

nimessä, kuinka he tunnustavat uskonsa 

Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, rukoilevat 

Isää Pojan nimessä Pyhässä Hengessä, 

saavat kuulla Jumalan sanaa ja vastaanottaa 

ehtoollisen syntiensä anteeksiantamiseksi, 

siis Jumalan rauhan, jonka hän Poikansa 

sovituskuoleman ja veren tähden julistaa ja 

jakaa sanassaan Pyhän Hengen välityksellä 

jokaiselle, joka uskoo. Sanalla sanoen, jumalanpalveluksessa 

olemme suuren aarteen 

äärellä, kaikkein kalleimman aarteen äärellä 

mitä meillä on. 

”Isän ja Pojan ja 

Pyhän Hengen nimeen. 

Aamen.” 

Herramme Jeesus Kristus lupasi opetuslapsilleen: 

”Sillä missä kaksi tahi kolme on 

kokoontunut minun nimeeni, siinä minä 

olen heidän keskellänsä” (Matt. 18:20). Niinpä 

kristillinen seurakunta, joka Jumalan kansana 

ja Kristuksen opetuslapsien joukkona 

kokoontuu yhteen kuulemaan Jumalan sanaa 

ja vastaanottamaan sen kautta hänen 

tarjoamansa rauhan, kokoontuu Jeesuksen 

nimessä. Tämä tarkoittaa kokoontumista 

Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimessä, samalla 

tavoin kuin kastaminen Jeesuksen nimeen, 

seurakunnan eli Kristuksen ruumiin 

jäseneksi tuleminen, on kastamista Isän, Pojan 

ja Pyhän Hengen nimeen. 

Jokaisen jumalanpalveluksen liturgia alkaakin 

aivan oikein Jeesuksen nimessä, kun 

se alkaa siunauksella Isän, Pojan ja Pyhän 

Hengen nimeen. Tätä liturgin lausumaa siunausta 

seuraa myös aivan oikein toivotus, 

tai pikemminkin toinen siunaus: ”Herra olkoon 

teidän kanssanne”, ja se saa seurakunnan 

vastauksen: ”Niin myös sinun henkesi 

kanssa”. Tämä alkusiunaus pohjautuu tunnettuun 

”apostoliseen siunaukseen”, jolla 

Paavali tervehti seurakuntaa kirjeissään, 

erityisesti toisen korinttolaiskirjeensä lopetukseksi: 

”Herramme Jeesuksen Kristuksen 

armo ja (Isän) Jumalan rakkaus ja Pyhän 

Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän 

kanssanne” (2.Kor. 13:13). 

Paavali esittää lopputervehdyksen erityisesti 

siunaten seurakuntaa Pyhän Kolmiyhteisen 

Jumalan nimessä. Sama ajatus 

näkyy kauttaaltaan hänen kirjeidensä lopputervehdyksissä, 

jotka ovat aina siunauksen 

muodossa, useimmiten kuitenkin 

toivottaen vain ”Kristuksen armo teidän 

kanssanne” (esimerkiksi loppusiunauksissa 

Room. 16:24: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen 

armo olkoon teidän kanssanne. Amen.”; 

lähes samoin 1.Kor. 16:23 ja 1. Tess. 5:28; Gal. 

6:18: ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 

armo olkoon teidän henkenne kanssa, 

veljet. Amen.”; sekä Fil. 4:23. 

”Herran rauha 

olkoon teidän kanssanne!” 

Myös Paavalin kirjeiden aluissa näkyy alkutoivotus 

siunauksen muodossa. Niissä 

seurakunnalle toivotetaan Jumalan rauhaa, 

kuten Room. 1:7: ”Kaikille Roomassa oleville 

”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut 

minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä” 

Tyttö Ja isä ehtoollisella NIMET? 

10 11 

VELI MÄNNISTÖ 


Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo 

teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, 

ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.”; sama 

lyhyempänä 1.Kor. 1:3 ja 2.Kor. 1:2; sekä Gal. 

1:3: ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän 

Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta”; 

Ef. 1:1-2 jälleen hieman monisanaisemmin: 

”Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen 

Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville 

pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, 

ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.” 

Vaikka Paavali on tehnyt tämän tervehdyksen 

tunnetuksi, se oli todennäköisesti 

kaikkien apostolien yleinen tervehdys, sillä 

Pietari tervehtii kirjeessään seurakuntaa 

näin: ”Armo ja rauha lisääntyköön teille 

Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen 

tuntemisen kautta” (2.Piet. 1:2), ja vielä pitemmin, 

kun hän tervehtii monia seurakuntia 

kiertokirjeessään: ”Pietari, Jeesuksen 

Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, 

jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, 

Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka 

Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan 

ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut 

Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen 

verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön 

teille armo ja rauha.” (1.Piet. 1:1-2) 

Johanneksen evankeliumin luvussa 14 

Herra Jeesus opettaa erityisesti, että seurakunta, 

jonka Pyhä Henki sanan kautta 

synnyttää, välittää sen rauhan, jonka Kristus 

omilleen jättää: ”Jeesus vastasi ja sanoi 

hänelle: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän 

pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa 

häntä, ja me tulemme hänen tykönsä 

ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka 

ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; 

ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, 

vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Tämän 

minä olen teille puhunut ollessani teidän 

tykönänne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, 

jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, 

hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä 

kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. 

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - 

sen minä annan teille. En minä anna teille, 

niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne 

olko murheellinen älköönkä peljätkö.’ 

(Joh. 14:23-27). 

Tämä rauha on se, jonka Kristus hankki 

syntisen ihmisen ja Jumalan välille Golgatalla, 

verellään ja sijaiskuolemallaan. Se 

on armo, jonka Jumala julistaa, ja sen perusteella 

seurakunta on asetettu Jumalan 

eteen. Kol. 1:19-22: ”Sillä Jumala näki hyväksi, 

että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että 

hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren 

kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä 

kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä 

maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka 

ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne 

hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, 

hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa 

kuoleman kautta, asettaakseen teidät 

pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina 

eteensä”. 

Jumalan rauhan omistaminen onkin 

se tarkoitus, minkä tähden ylipäänsä seurakunnan 

kokoontuminen eli jumalanpalvelus 

on asetettu. Se alkaa siunauksella 

Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja Herran 

rauhan toivotuksella, ja päättyy Herran siunaukseen 

ja lopputoivotukseen, jossa kehotetaan: 

”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa 

Herraa iloiten.” 

tekstiESA YLI-VAINIO 

kuvaJOHANNA SALO 

“Jeesus mua rakastaa. 

Jeesus mua rakastaa. 

Jeesus mua 

rakastaa. 

Niin sana 

opettaa.” 

Katson vierestä liikuttuneena kun poikani laulaa harras 

ilme kasvoillaan. Liikutun siitä luottamuksesta, joka 

hänen laulustaan huokuu. Tuskin hän kovin paljon vielä 

laulun sanoista ymmärtää, mutta silti hän laulaa niin 

varmana. Rukoilen, että nuo sanat saisivat syöpyä hänen 

sisimpäänsä ja tuo laulu saisi soida hänen sydämessään 

läpi elämän. 

Hieman haikeana ajatukseni harhautuu oman elämäni 

polkuun. Milloin minä ‘opin’, että asiat eivät ole ihan 

niin yksinkertaisia? Miten minä opin epäilemään? 

Oliko se silloin kun ensi kertaa ymmärsin, että eivät 

kaikki minua rakasta? Kun ensi kertaa en ollutkaan haluttu 

kaveri. Kun ymmärsin, että minussa on jotain vikaa, 

jotain mitä minun tulee peitellä, jotta minusta pidettäisiin. 

Vai oliko se silloin, kun teinkin jotain ilkeää. Enhän 

minä olisi tahtonut, mutta silti se tuntui jotenkin hyvältä 

ja oikeutetulta tehdä väärin. Tiesinhän minä, että väärin 

se oli, mutta en vain halunnut tehdä oikein. En vain 

pystynyt. 

Vai oliko se silloin kun opin, että aikuisten maailmassa 

on tehtävä töitä ansaitakseen elantonsa? Kun opin, 

että eihän uskovaisena olo voi olla niin helppoa ja yksinkertaista. 

Kun opin että lastenlaulut ovat lastenlauluja. 

Kun ylpeänä tunnustin, että minä olen uskova, ja tahdon 

seurata Jeesusta. 

Yleensä elämäni siltä näyttikin, uskovaisen elämältä. 

Ei sitä kukaan epäillyt, en minäkään, ainakaan heti alkuun. 

En kuitenkaan voinut vaientaa sisälläni kasvavaa 

toista ääntä, joka aina uudestaan näytti tekojeni todelliset 

motiivit: ylpeyttä, kateutta, rakkaudettomuutta kaikki 

tyynni. Ei Jumala minua rakasta. Toiset ehkä niin ajattelevat, 

mutta eivät he näe mitä minun sisälläni on. En minä 

ole uskova. 

Kuitenkin on sana juurtunut minunkin sisimpääni. 

Tuo sana joka opettaa, että Jeesus mua rakastaa. Sitä ei 

opeta elämänkokemus, ei maailma, vähiten oma sisimpäni. 

Se ei ole vain lapsuuden herkkäuskoisuutta, joka 

joskus elämänkokemusten myötä heikkenee ja haihtuu 

pois. Se on Jumalan oma sana, jonka totuusarvo ei riipu 

minun uskostani. Sana itse kantaa ja synnyttää uskon siihen 

mitä se opettaa. 

Haikeus on poissa. Yhdessä poikani kanssa laulan: 

“Jeesus mua rakastaa. Niin sana opettaa.” 

12 13 

tekstiSINIVUOKKO kuvaVARPU 


NIMIÄ? 

Leirit 2019 

Nuortenleiri 

2.8. klo 18 - 6.8. klo 16 

Kaikkienleiri 

31.8. klo 11 - 1.9. klo 14 

Syysleiri 

4.10. klo 20 - 6.10. klo 16 

Voit ilmoittautua nettisivuillamme 

www.seurakuntaliitto.fi 

tai tekstiviestillä numeroon 050-461 4789 

Esalle tai 045-849 8438 Danielille. 

Ilmoita leiriläisten / lasten nimet ja iät 

(etunimi, sukunimi), huoltajien nimet ja yhteystiedot 

(s-posti/osoite ja puh.numero), 

allergiat ja tarvitsetteko majoitusta vai tuletteko 

teltalla tai asuntoautolla/vaunulla. 

Kerro myös, jos et pääse koko leirin ajaksi. 

Kurkistus 

rippileirille 

Kesäkuun alussa sain seurata läheltä tämän 

vuoden rippileiriä, sillä olin Veli-Matin 

kanssa laittamassa leiriväelle ruokaa. 

Rippikoululaisia oli vähänlaisesti, neljä, 

mutta innokkaita ja loistavia isosia onneksi 

kymmenkunta! Yhdessä vetäjien kanssa 

isoset rakensivat rippikoululaisille heidän 

leiristään leirin. 

Vaikka suurin osa ajastani kului tiiviisti 

keittiössä, ehdin leirin aikana aistia monia 

riemun hetkiä ja lämpimiä tunnelmia. Oli 

ilo huomata, kuinka leiriläisistä ja isosista 

hioutui porukka. Myös leirin jälkeen muutamat 

isoset hehkuttivat, että tämä tuntui 

oikein erityisen onnistuneelta riparilta! 

Leirin puolivälissä ruokasalissa laskettiin 

autoja ja turvavyöpaikkoja. Sitten Kukkia 

hiljeni ja puheensorina siirtyi Padasjoen 

frisbeegolf-radalle ja näkötornille. Reissu 

kuului olleen mukava ja maisemat upeat. 

Säiden puolesta rippileiri osui aivan 

upeaan saumaan! Saimme nauttia lämpimistä, 

jopa helteisistä kesäpäivistä. Yksi 

oppitunti oli pidetty aivan veden äärellä. 

Viimeisenä leiripäivänä isosten hurja 

joukko haastoi riparilaiset vielä yhteen 

KUBB-otteluun. Peliä seuranneena voin 

todistaa, että kumpikin joukkue oli monta 

kertaa lähellä voittoa – lopulta leiriläiset 

taisivat voittaa, jos oikein muistan! 

Kiitos kaikille leirille osallistuneille, 

paikan päällä tai ajatuksin ja rukouksin mukana 

olleille! Hyvän Jumalan hyvää huolenpitoa 

riparilaisille toivottaen 

Annis 

J.K. Muuten, voisitko uskoa, että ruokakulut 

yhdeksän päivän leiriltä jäivät alle 

600 euron, vaikka syöjiä oli keskimäärin 20 

henkeä? Se tarkoittaa, että yhden ihmisen 

yhden päivän ruokailut tulivat maksaneeksi 

Seurakuntaliitolle kolme euroa! Minusta 

sitä voi kutsua ‘ruokkimisihmeeksi’, kun 

ruokakaupassa ei erityisesti pihistelty, ja 

jokaisena päivänä saimme nauttia viisi 

ateriaa ja esimerkiksi salaattia, sämpylöitä 

ja leivänpäällisiä! 

KuvatISOSETjaVETÄJÄT 

14 15 


Henkilöuutisia 

seurakuntiemme tilaisuuksia 

tilaisuudet löytyvät myös www.seurakuntaliitto.fi 

Helsingin seurakunta 

Tampereen seurakunta 

Helsingin seurakunta 

Helsingin seurakuntamme jäsen Mimma Hyöki s. Uusitalo, joka oli syntynyt Luopioisten 

Ämmätsässä 15.2.1929, sai kaipaamansa kutsun taivaan kotiin 17.6. 2019. Mimman hautaan 

siunaaminen toimitettiin Luopioisten kirkossa 5.7.2019 ja muistojuhlaa vietettiin 

samana päivänä hänen tyttärensä perheen kodissa Pälkäneellä. Mimma Hyökin muisto- tai 

kuten paikalla todettiin muistelujuhlassa kaipauksen ja monien iloisten muistojen, puheiden, 

laulujen ja musiikkiesitysten kantavana pohjana oli Mimman kaikille selväksi tekemä 

tieto siitä, mikä oli hänen taivastoivonsa perustus: Yksin Jumalan armo Jeesuksen Kristuksen 

sovitusveressä. 

Siunauksen toimitti pastori Seppo Salo. 

Nyt oot mennyt rauhan maahan, 

portit sinne veri Herran 

avas Golgatalla kerran – 

Iloita siis lapset saahan, 

hyvä äidin olla on, 

autuus siellä loputon. 

Hanna Rauta 

Tampereen seurakunta 

Pekka Äijälä ja Elisa Äijälä os. Laine vihittiin kristilliseen avioliittoon Rengossa 27.7.2019. 

Pastori Heikki Salo toimitti vihkimisen. 

”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” 

1. Kor. 13:13 

Vetelin seurakunta 

Alfred ja Marlene Kranzinger saivat tytön 1.2.2019, joka kastettiin Isän ja Pojan ja Pyhän 

Hengen nimeen 21.6.2019 nimellä Marianna Mia. Kasteen toimitti pastori Heikki Salo. 

”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” 

Jes. 43:1 

Jumalanpalvelukset, Sointula Repovuorentie 

12, Hki (Paloheinä). Lisäksi 

raamattuiltoja viikolla. Tiedustelut Sinivuokko 

Salo, puh. 0400 516 645. 

Toiminnan tuki: IBAN: FI66 2126 2000 

1009 00, BIC: NDEAFIHH. 

su 11.8. klo 11 Jumalanpalvelus, Seppo 

Salo ja Daniel Salo 

Marttilan seurakunta 

Tiedustelut Ulpu Mäkelä, puh. 050 

545 8168. Toiminnan tuki: IBAN: FI04 

5257 0350 0429 08, BIC: OKOYFIHH. 

su 11.8. klo 16, Jumalanpalvelus, 

Seppo Salo, Marttilan Osuuspankin 

kerhohuone, Kirkkotie 2, Marttila 

ke 28.8. klo 17, Kotiseurat, Daniel 

Salo ja Esa Yli-Vainio, Matti ja Helinä 

Mäkelällä, Pohjolantie 221, Salo 

la 21.9. Seurakuntapäivä Mustajärvellä, 

tiedot myöhemmin 

Tilaisuudet Tampereen seurakuntamajalla, 

Tesoman valtatie 26. Seuraa myös 

Aamulehdestä Minne tänään -osasto 

Hengellisiä ilmoituksia. Tiedustelut 

Heikki Larsen, puh. 040 513 6405. 

Perheraamis ja nuortenilta, tiedustelut 

Heikki Salo, puh. 044 337 1718.Toiminnan 

tuki: IBAN: FI47 4510 0010 0311 

72, BIC:ITELFIHH. Viite 2930. 

su 11.8. klo 11 Sanajumalanpalvelus, 

Daniel Salo ja Esa Yli-vainio 

la 17.8. klo 11 Elonkorjuu juhla 

Kukkian Keitaalla, Harjuntie 41 Kuohijoki 

su 18.8. klo 11 Jumalapalvelus, 

Heikki Salo 

pe 23.8. klo 17.30 Lastenkerho, 

Heikki Salo ja Mirja sulkala, klo 19 

Nuortenilta, Heikki Salo 

su 8.9. klo 17 Jumalanpalvelus, 

Seppo Salo 

pe 13.9. klo 17.30 Lastenkerho, 

Heikki Salo ja Mirja Sulkala 

su 15.9. klo 11 Jumalanpalvelus ja 

nuortenkeho, Heikki Salo 


Seppo Salo 


Heikki Salo 


Heikki Salo, Seurakuntaliiton leirikeskus, 

Harjuntie 41 Kuhijoki 


Heikki Salo 

Raamattukerho tiistaisin klo 18. 

Ilosanomapiiri torstaisin klo 12. 

16 17 


seurakuntiemme tilaisuuksia 

tilaisuudet löytyvät myös www.seurakuntaliitto.fi 

Karstulan seurakunta 

Tiedustelut Reijo Ruuska, puh. 040 573 

2120. Toiminnan tuki: IBAN: FI69 4765 

0010 0395 24, BIC: POPFFI22. 

Kaikki Jumalanpalvelukset Karstulan 

Evankelisella Opistolla, Kokkolantie 

12, Karstula. 


Seppo Salo 


Seppo Salo 


Seppo Salo 

ma 12.8. klo 18 Raamattupiiri Kyyjärven 

pappilassa, Tuliharjuntie 18, 

Kyyjärvi. 

Jatkamme kohdasta 2 Moos.18. 

Seuraava piirin kokoontuminen sovitaan 

tässä kokoontumisessa. 

Voit tiedustella sitä ja muitakin tilaisuuksia 

Reijolta 

Vetelin seurakunta 

Tilaisuudet seurakuntamajalla Torpantie 

237, ellei muuta ilmoitettu. Tiedustelut 

Varpu Heikkilä, puh. 040 556 

6663. Toiminnan tuki: IBAN: FI43 5512 

0050 0270 44, BIC: OKOYFIHH. 

to 15.8. klo 18.30 arpajaiset 


Salo 



Salo 



Salo 

Ilosanomapiiri kokoontuu vaihtelevasti 

kodeissa ja Majalla. Kysy tarkemmin 

Varpulta. 

Ilmajoki 

ELONKORJUUJUHLAN teemana LUOMINEN 

Kukkian Keitaalla, Harjuntie 41, Pälkäne, Kuohijoki 

LA 17.8.2019 klo11 

Musiikkia ja keittolounas 

puhujina: Emeritus professori Matti Leisola 

Pastori Heikki Salo ja Esa Yli-Vainio 

Kolehti Etelä-Sudanin lähetykselle 

Seurakunta 

on Suomen evankelisluterilaisen 

seurakuntaliiton julkaisu. 

Vastaava toimittaja: 

Seppo Salo 

Nahkurintie 3 A 3, 04300 Tuusula 

puh 050 514 1030 

seppo.salo@seurakuntaliitto.fi 

Toimitussihteeri: 

seurakunta-lehti@seurakuntaliitto.fi 

Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutus: 

Timo Sulkala 

Ritakatu 3 L 26, 33530 Tampere 

puh 044 010 2950 

lehtitilaukset@seurakuntaliitto.fi 

Muut toimittajat: Aulis Jalonen, 

Esa Yli-Vainio 

Taitto: Varpu Heikkilä 

Kannen valokuva: Leena Kaski 

Kirjapaino: AM Digipaino/AM Print Oy 

Tilaushinnat: Lehden vuosikerta: 35 €, 

ulkomaille 40 €. Sisältää 6 lehteä. 

Tilaus maksetaan erikseen lähetettävän 

laskun mukaisesti. Myös lahjoitukset ovat 

tervetulleita. 

Ryhdy tukitilaajaksi ja ala maksamaan 

kuukausittain 5,00€ tai 10,00€ tällöin ei 

enää lähetetä erillistä laskua (voi toki 

maksaa kerralla koko vuoden)Tee toistuva 

maksu pankissasi ja käytä viitteenä lehtesi 

osoitetiedon alussa olevaa viisinumeroista 

asiakasnumeroasi. 

Tilinumero: IBAN:FI34 5228 0320 0117 16 

BIC: OKOYFIHH 

ISSN 1456-4807 

Suomen 

evankelisluterilainen 

seurakuntaliitto 

(Seurakuntaliitto) 

on yksi Suomen luterilaisista 

kirkkokunnista 

ja se on perustettu jo 1920-luvulla. 

Esimies, Pastori Seppo Salo 

Nahkurintie 3 A 3, 04300 Tuusula 

puh 050 514 1030 

seppo.salo@seurakuntaliitto.fi 

Pastori Aulis Jalonen 

puh 040 827 4477 

aulis.jalonen@seurakuntaliitto.fi 

Pastori Heikki Salo 

puh 044 337 1718 

Villilänniemi 8 B 5, 33300 Tampere 

heikki.salo@seurakuntaliitto.fi 

www.seurakuntaliitto.fi 

Tue Seurakuntaliiton tekemää työtä 

Seurakuntaliiton ja sen seurakuntien toiminta 

perustuu vapaaehtoiseen taloudelliseen 

tukeen. Sinunkin tukesi on tärkeä ja tarpeellinen. 

Jo pienikin kuukausittainen lahjoitus 

on merkittävä ollessaan säännöllinen. Voit 

kohdistaa lahjoituksesi valitsemalla toimintaaluetta 

vastaavan viitteen. Viitteen käyttö on 

suositeltavaa myös pankkien palvelumaksukäytäntöjen 

vuoksi. 

Alla olevassa lomakkeessa on Seurakuntaliiton taloudelliseen tukemiseen tarvittavat tiedot. 

Säästä lehti tai leikkaa lomake itsellesi talteen muistilapuksi. 

Saajan 

tilinumero 

Saaja 

IBAN 

FI34 5228 0320 0117 16 

Suomen evankelisluterilainen 

seurakuntaliitto 

BIC 

OKOYFIHH 

Valitse tästä lahjoituskohde: 

Viite Kohde 

2888 Sananjulistustyö 

2668 Lapsi-, nuoriso- ja leirityö 

2480 Kukkian leirikeskus 

Muista ilmoittaa haluamasi kohteen viitenumero maksaessasi. 

Säännöllinen lahjoitus varmistaa seurakuntasi toiminnan myös 

tulevaisuudessa! 

19 


“Kristus on tullut meille viisaudeksi 

Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja 

pyhitykseksi ja lunastukseksi.” 1 Kor. 1:30 

Tämän olet oikein ymmärtänyt, jos tunnustat, 

että kaikki viisautesi on hulluutta, kaikki vanhurskautesi 

tuomittua jumalattomuutta, kaikki 

pyhyytesi tuomittua saastaisuutta, kaikki vapautesi 

kurjaa vankeutta; jos tunnustat, että 

sinä ja kaikki luodut olennot ovat hulluja, saastaisia, 

tuomion ansainneita syntisiä, sekä jos 

todistat ei vain sanoilla, vaan koko sydämelläsi 

ja vaelluksellasi, että lohdutuksesi ja pelastuksesi 

on ainoastaan Kristuksessa, jonka Jumala 

on sinulle antanut ja johon uskot tietäen, että 

vain hänen vanhurskautensa voi säilyttää ja 

kätkeä sinut iankaikkiseen elämään. 

Martti Luther 

(kirjasta Matkaevästä)

Seurakunta4_19

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?