Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
MatkamuistelmiaKarjalan kankailta. 89<br />
yrittänyt, mutta toverinsa on avoimin sylin horjahtaneen<br />
ottanut vastaan ja siinä väsyneen näköisenä seisoo raskasta<br />
taakkaansa kannatellen. Tuolla on muutaman jättiläisen<br />
joku vielä valtavampi jättiläinen — mikä lie ollut, mistä<br />
tullut? — keskeltä poikki murskannut. Hirveä on ollut<br />
voittajan voima, hirveä, hammasta pureva, joka jännettä<br />
pingottava vastustuskin, sitä kertovat nuo sortuneen petäjän<br />
taivasta kohden ojentuvat sataiset säleet. Toverinsa<br />
sortumisen on varmaan nähnyt ja samanlaista kohtaloa peljäten<br />
vavissut tuo vuosien paljastama, alaston harmaa kelohonkakin,<br />
koska on niin kamalan tuskaisena vääntynyt<br />
ja kiertynyt pienimpäänkin oksanhuippuun asti. Mutta välinpitämätönnä<br />
kaikesta näyttää olevan toinen alaston vanhus.<br />
Lahonnut sydämensä ei enää näytä tuskaa tuntevan.<br />
Joka hetki horjahdellen, odottaa vanhus vainhaudan lepoa,<br />
unhotusta... Sortuneiden vanhusten vieressä nuori polvi<br />
uljaana varttaan kohottaa...<br />
Alakuloiseksi,synkäksi käy väkisinkin yksinäisen vaeltajan<br />
mieli. Tuimassa tuulessa on korpien kohina ja honkien<br />
humina kovin kolkkoa... ja kun taivaskin vettä vuodattelee<br />
ja käy hämäräksi . .. kun lisäksi vielä on monista<br />
poluista epätietoinen. Loimolan, Eiikolan polut oli kyllä<br />
tarkoin neuvottu ja sanottu, jotta sitten parainta polkua<br />
painaa, kun mainitut polut on sivuuttanut. Tulee parikolme<br />
kertaa polkujen haaraus eteen:kumpaa nyt,molemmat näyttävät<br />
samanlaisilta? Epätietoisena lähtee kokemaan toista:<br />
se näyttää tulevan huonommaksi. Ahdistavin sydämin jouduttau<br />
takaisin ja käy mieli mustana toista taivaltamaan.<br />
Jos se toinen sittenkin olisi oikea ja tämä veisi mustaan<br />
metsään, sinne sateeseen, viluun, nälkään näännyttäisi...<br />
hämärissä siellä tulisilmäinen kontiokin kohtaisi... Kiireesti<br />
suden kyytiä eteenpäin, että näkisi, mikä tästä lopulta<br />
tulee. Tulee taas haaraus: sama juttu... Tulee<br />
viimein pari synkkää salojärveä, polku niiden välitse kapeaa<br />
hiekkakannasta kulettaa. Sitten taas saloa, taas järvi<br />
ja järveen laskeva puro ja purossa vanha mylly. Hei, eipä<br />
enää hätääkään! Olihan Jehkin livana sanonut, että kun
Change language