Samuli Paulaharju - Doria

Matkamuistelmia Karjalan kankailta. 87
Ja taas, taaskin salolle, vielä kerran polkaisemaan
suuria sydänmaita, kolkkoja korpia kuleksimaan. Pääsen
hevosella — vaikka tie onkin kovin kehnoa, kuopakkaista
kylätietä — suureen Koitonselkään, ohi ajettuani Äämäjärven
kylän. Koitossa taas jo tapaan novgorodilaistaloja,
joskin myösuusmallisia.
Koitonselästä kautta salojen ja lehtojen ja soiden Hovinahoon,
josta Hudjakan miehen kerällä — sattui juuri tulemaan
talosta ratsain hevosella, joka samalla purilaita veti
— Hudjakan pieneen, 2—32 — 3 taloiseen kylään Hudjakanjärven
rannalla. Hudjakasta kankaita, soita myöten Muuantoon,
toistakymmentaloiseen kylään Muuannonjarven rannalla.
Ensimäiseksi tietysti Jehkin livanaa tapaamaan. Ei
ole livana kotona, on 8 virstan päässä Suurenjarven kylässä
veneen veistännässä. Mitäs muuta, kun sinne matkaamaan.
On siinä jo taas osoittelemista, yrittäessä synkän
metsän läpi Suurenjärven kylään. Matkalla monet rigiet",
suot ja salot, lehdot ja ahot ja monet syrjäpolut,
joista mikä minnekin vie, Kuikkaan ja muuhun. Pitkältäkin
jo matka tuntuu . Mutta tulee viimein niitty, tulee
toinen, tulee lehto, siinä veräjä ja kohta talokin pilkahtaa
puiden välistä. Kolme taloa on kylässä, takimaisessa,Petrin
talossa livana työskentelee. Niityllä talon luona puuhailee
talonväki, poutapäivä kun on, niin ahkerassa heinänkorjuutyössähäärivät.
Riihi on livanan työpajana. Siellä hän paraillaan veneenkaaria
kiinnittelee. Pyydän ukkoa heittämään venetyönsä
täksi iltapäiväksi ja käymään kerälläni pakinoimaan.
Valmis on, jahka ensin saa kaaren kiinnitetyksi. Käydään
nokiseen pirttiin, pirtti on seämeh" eli kodih lämpeevä",
joka savuh kodih antah, ei lähetäh pihal". Hupaisesti vierähtää
ilta, puhetta riittää aina hämäriin saakka. Kyllästymättä
kuuntelee salolaisen sujuvaa, notkeaa, sanarikasta,
kuvarikasta kieltä.
Mutta eipä ole sijaa pirtissä yötä olla. Suuri talonväki
tarvitsee makuutiloikseen koko sillan. Riiheen, lehdille
ja heinille ovat livanalle ja minulle laittaneet makuu-