Samuli Paulaharju - Doria

Matkamuistelmia Karjalan kankailta, 85
loitsija ollut... tuoko se on sitä Karjalan aatelia" ...
Voi sentään, minkälaiseksi se ikä, aika vahvimmankin tarmokkaimmankin
saattaa, sortaa mahtavimmankin laulunlahjan!
Sääli, sääli käy mainiota miestä. Päivät päästään
kuuluu istuskelevan äänetönnä taikka loikovan sängyssään.
Huonokuuloinenkin jo on. Keväällä oli ukko jo yrittänyt
kuolemaankin, mutta oli vielä parantunut, kun oli lääkärinapua
käytetty. Viime talvena oli vielä laulanutkin. Mitä
herrasmiehiä lienevät olleet, jotka olivat talossa käyneet ja
kiusanneet ukon laulamaan? — Petrin eukko on vielä reipas,
puhelias, paksu mamma, ja sanoo olevansa Loimoin
kyläst Suistamalt". — Varakas näyttää olevan Ristivaaran
talo, huolettomat Petrin vanhuuden päivät, hyvän kohtelun
näyttää saavan.
Korpiselässä, Soanlahdella.
Vietettyäni yönEistivaarassa samoilen seuraavanapäivänä,
elokuun 2:sena suoniittyjä, lehtoisia ahoja myötenHoilolan
kylään ja siitä metsäisiä kankaita Korpiselänkirkolle.
Hollolassa viettivät liljan praasniekkaa. Kannisen taloon
oli kokoutunut joukko sekä nuoria että vanhoja pakinoimaan.
Päivemmällä jo sentään lähtivät pois astelemaan,
sanoivat heinäpellolle olevan kiireen. Ja miksei, olihan
kerrankin taas pouta ainaisten sateiden lomassa.
Kirkolta lähden jalkapatikassa Tshokkiin, josta käyn
Kokkarissa ja Mysysvaarassa. Kolmisen nelisen virstaa on
Kokkarista Mysysvaaraan. Pitkät poikkitelaiset suosillat,
metsäniityt, metsäpurot, mustat korvet ja lehtoiset vaarat
ehtii taival sillä välillä jo esittämään. Eipä ole Mysysvaara
enään samanlainen kuin ennen Petrin siellä eläessä
on ollut. Uudeksi on siellä kaikki vaihtunut. Ainoastaan
vanha riihi vielä on ennallaan.