Samuli Paulaharju - Doria

I. Muistelmia matkalta Aunuksessa
v. 1900.
Lusmaan.
On edessämme seitsenvirstaisen Pankajärven soutaminen.
Lähdemme saattomiestä tiedustelemaan. Tapaamme
kolme miestä venettä rantaan vetämässä, ovat juurikalalta
tulleet. Eivät halua lähteä saattamaan eivätkä uskallakkaan
pienoisella veneellään yrittää tuimaan tuuleen. — Tulee
rantaa kohden toinen vene. Siinä ukko ja akka istuvat.
Pyydämme taas saattomiestä. Ei halua ukko lähteä, akka
lähteköön, jos tahtoo. No lähtee akka, kun menomatkan
lupaamme itse soutaa.
Kaunis järvi, karjalainen salojärvi on Pankajärvi.
Siinä monet sievoset selät, siinä pitkät metsäiset niemekkeet,
siinä kaislaiset rannat. Kaunis olisi se poutapäivänä
nähdä, hauska on nytkin kun myrsky myllertää.
Pääsemme Kalliolahen torppaan vastaisella rannalla.
Matala on maja ja kovin kurjannäköinen. Asumus on puolipimeä,
sillä akkunat ovat kovin pienet ja päreillä paikatut.
Lattia on hatara, suuret, nyrkinmentävät raot ammottavat
palkkien välillä. Saamme varoen astua, ettemme lattian
alle luikahtaisi. Mutta töllinlapset ne vaan siinä juosta pulittavat
toisiaan ajellen, eivätkä jalkaansa taita.
Tasaista maata myöten kulettaa meitä tie, jota aikoinaan
näyttää hevosella ajetun. Viepä se väliin meidät suollekin
ja saamme ensikerran nähdä ja kokea Karjalan poikki-