Samuli Paulaharju - Doria

MatkamuistelmiaKarjalan kankailta. 75
siitä vatsahaa valutti.
Siitä tyyty, siitä täyty
lihavaksi liitelihe."
Laulaapa hän pitkän virren Päivölän pidoista, joihin Lemminkäinen
kutsumattomana vieraana menee jaryhtyy laulukilpailuun
Saarelaisen kanssa ja — voittaa hänet.
A, himottah siima kuulla pajuloi? kysyy Malanje
lopuksi.
— No annas kuulua!
Ja Malanje pajattaa:
„Olonetskoi burlakkoi,
gorodenkoikauhtanoi,
klinja bieloi,
kauhtan sieroi,
njevidali dai njeslihkali."
Kahdeksissakymmenissä on Malanje jo, silmäpuoli
eukkorupelo, mutta muuten terve, puhelias jahilpeäluontoinen.
Toatto oli ollut mainio seppä ja suuriloitsija. 12-vuotisena
oli toatto lähtenyt Suomesta Kiannalta Venähen
maalle ja joutunut lopulta Kiimaanvaaraan asumaan. Yksin
oli Malanje vanhemmistaan jäänyt, yksin kauvan talossaan
elellyt. Oli sitten ottanut kasvattipojan, joka nyt eukkonsa
ja yhden lapsensa kanssa talossa eleli, taloa hoiteli.
Aamulla ennen viittä jo nousen, sivallan laukun selkään
ja lähden Repolan tielle. Tuumin yhtäpäätä mennäkseni
Tuulivaaraan asti, jossa huomenna Petrua praasniekoidaan,
kuten Lentierassakin. Ihana on ilma, keveästi nousee
jalka, ja tie käy pitkin Lieksanjarven rantaa.
Ja salolla tien vieressä, humisevien honkien suojassa
Lieksärven rannalla on pienoinen mataiainen metsäsauna.
Suurista pyöreistä hongankeloista on se salvettu. Pieni,
ryömittävä oviaukko on muutamassa nurkassa. Kurkistan
sisään: ovipielessä kiuvas, peräseinässä pieni ikkuna, siltana
pelkkä maa, sammalilla jaheinillä peitetty. — Kalamiehet
kalalla ollessaan viettävät saunassa yönsä,samoin metsämiehet
eräretkillään. Yöpyypä joskus siihen matkamieskin.