Samuli Paulaharju - Doria

74
Samuli Paulaharju.
Lentierasta ajan 32-virstaisen taipaleen Kiimaanvaaraan.
Tie kulkee pienen Luovutsaaren kylän sivutse, joka
on kauniilla paikalla järven rannalla. Kartassa on kylän
nimenä Lentusaari. Syrjään jää tiestä Suuloansaari, Suuloanjarven
rannalla — kartassa Sulojärvi. Kiimaanvaarassa
on kaksi kylää, Ylävaara ja Alavaara, joista jälkimäinen
kylä on isompi.
Aijon Kiimaanvaarasta kulkea yhtä kyytiä Eepolaan,
mutta kun pistäydyn vanhan tutun, loitsija-akan Malanje
Seppäsen taloon, syntyy siellä pitkät pakinat, ja juttuariittää
niin, että lähtö jää aamuun. Kun kerron, että hän
kerran jo ennen minulle virsiä lauloi,loitsuja lateli,muistaa
hän sen vielä ja tuttuna kohtelee. Ja valmis on taas tietojaan
latelemaan. Laulaa hän raudansynnyn, laulaa tulensynnyn,
sanelee käärmeen synnyn, heposen synnyn, veren
sulkusanat, pakkasen sanat, tulen vihat, kontion sanat, löylyn
sanat ja joukon muita loitsuja ja taikoja. Sitten hän
vielä laulaa Anni-tytöstä Aino-neidosta, joka
läksi lutia metshästä,
vassanpäitä varvikosta,
taitto vassan toatollee,
toisen taitto moamollee,
kohta kolmatta rupesi,
livanal vellellee,
Mies mereltä näytteli,
oallollaylenteli.
Kasva neiti miussa,
elä muissa nuorisoissa!
Anni itkien kotihin."
Taikka, päätyy laulamaan Maariasta, koriasta neidistä, joka
„viikon istu ison koissa,
viijet vitjat kulutti,
kuuset vyöllisetpoikki saatto.
Mariainen mäellä kirku:
tule, neiti, poimimana,
tinarinta riipimähä!
Koppoi koisan koprahaa,
siitä pani huulillee,