Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
MatkamuistelmiaKarjalan kankailta. 71<br />
lauluisa heimomme elelee? Ehkä siellä minäkin jotakin<br />
löytäisin: salolaisen metsimajan tai salaisen piilopirtin tai<br />
salosaunan...<br />
Läheisestä Inarin talosta otan saattomiehen ensimaiseen<br />
rajantakaiseen kylään, Lentieraan. Enpä uskalla yksin<br />
tuolle 20-virstaiseksi sanotulle salomatkalle lähteä, ja<br />
turmiokseni olisin sen tehnytkin. Totisesti en olisi osannutkaan<br />
perille! Kunnoton on polku, elikkä roppa", kuten<br />
rajalainen sanoo. Milloin se suohon.sotkeutuu, milloin kanervikkoon<br />
katoaa, milloin korpeen häipyy... Pari virstaa<br />
on Inarista rajalle. Leveä, metsään hakattu kuja, joka<br />
näyttää ulottuvan loppumattomiin. Tämäkö nyt on se Suomen<br />
ja Venäjän raja, se punainen viiva, jota ennen pikku<br />
poikina karttakepillä söhiköitiin! Punainen se ei ole, mutta<br />
muuten näyttää selvältä ja varmalta. Umpeen saisi kasvaa<br />
ainakin näillä seuduin, jasiirtyä vähäisen tuonnemmaksi...<br />
Ja tämä nyt sitten on sitä salojen saloa, korpien korpea,<br />
sydänmaiden sj^dänmaata. Saat astua... astua...<br />
astua painattaa aina vain, sotkea suota, kapsuttaa kangasta,<br />
pujotella puiden alatse, hypähdellä runkojen ylitse, vaellella<br />
vaarojen vieriä, ja loppua ei näytä tulevan. Milloin käy<br />
salo kolkoksi korveksi, milloin suruiseksi suoksi, milloin<br />
valtaviksi vaaroiksi, milloin kumisevaksi kankaaksi, milloin<br />
jäkäläpeitteiseksi kallioksi... Silloin tällöin välkähtää korven<br />
kainalosta metsälammen musta pinta. Olisipa laatia<br />
sen rannalle kuusen alle pikkuruinen piilopirtti ja siinä<br />
ikänsä elellä salon lapsena, korpien kuleksijana — kontion<br />
naapurina... Sillä mitäpä siellä maailman melussa...<br />
Jo viimein Lentieranjärvi kankaan alta vilkahtaa. Saavumme<br />
lentieralaisten metsäniityille järven rannalle. Mutta<br />
saammepa vielä kotvasen tallustaa metsäisiä hiekkaharjanteita,<br />
ennenkun pääsemme ehätyspaikalle. Teemme tulen,<br />
sammalilla peitämme, että oikein savuaisi, ja silloin tällöin<br />
huutaa hoilautamme. Vastaisella rannalla 2— 3-virstaisen<br />
selän takana näkyvät kylän harmaat talot ja kalmistokuusikko.<br />
Toista tuntia saamme savuutella ja kaljahdella, ennenkun<br />
kylässä huomaavat ja hakemaan tulevat.
Change language