Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Matkamuistelmia Karjalan kankailta. 69<br />
tänyt, ja hupainen siinä nytkin oli yön seutu oleskella.<br />
Eeittulasta metsämökkilöiden kautta — Hilosen mökinluona<br />
näen harjakodan — Änisenvaaraan ja takaisin Naaravirran<br />
mökille. Saan soutajan ja seitsemisen kilometriä soudetaan<br />
virtaa myöten Siikavaaran alle. Leveäksi, ruohorantaiseksi<br />
salojärveksi on Naaravirta tällä kohdalla paisunut. Keskellä<br />
järveä on matalarantainen, metsäinen saari. Kannalla<br />
seipäiden ja männynrungon varassa verkkokiermi, etempänä<br />
kuivalla maalla, männikössä matala kolmiseinäinen maja.<br />
Siinä kalamiehet suojaa pitävät sekä heinämiehet. Majan<br />
edessä on tulisija, siinä kekäleitä ja muita nuotion jätteitä.<br />
Siikavaara on korkea vaara. Jyrkkään laskeutuu se<br />
kahdelle kupeelleen, Naaravirran puolelle ja vastaiselle<br />
Pahanvaaran puolelle, josta sen syvä laakso eroittaa. Ympärillä<br />
vaaroja, taloja siellä täällä vaarojen laella. Siikavaaralla<br />
on pari Oinosten taloa. — ,Siikavaarasta Hattuvaaran<br />
useampitaloiseen kylään, jossa pyhän seudun Ikosen<br />
talossa elelen ja saan talon ukolta tietoja sekä kylässä asuvalta<br />
Kiihtelyksen mieheltä, Timperi-J ussilta". Hattuvaarasta<br />
painun yhä syvemmille sydänmaille, vaara vaaralta,<br />
suo suolta, korpi korvelta etemmäksi ja etemmäksi idän alle.<br />
Lehmivaaraan loppuu kirkolta Sikovaaran kautta kulkeva<br />
kärrytie, ja siitä vain huonot metsätiet rajakyliin saattelevat.<br />
Lehmivaarasta yritän Varpavaaraan, mutta menenkin<br />
harhaan ja joudun jylhän Uramovaaran mökille.<br />
Mökissä ei ketään kotosalla, koira vain ärhentelee niin vietävästi.<br />
Ei muuta neuvona kun ilman ohjausta lähteä metsäpolkuja<br />
koettelemaan. Antaun yhdelle, paraimmalle: se koreasti<br />
hetkisen kulettelee, mutta viimein häipyy metsään.<br />
Käännyn takaisin ja yritän toista: se vie vetelään suohon<br />
ja uhkaa sinne upottaa. Taas takaisin ja kolmatta koettamaan:<br />
se käy kamalaan korpeen, jossa sen tuhannestikiertelee<br />
ja sokkeloi ja viimein pahanpäiväisiksi haaroiksi hajoaa.<br />
Ei muuta kun kompassi käteen ja nokka ilmaa halkasemaan,<br />
ja niin metsiä, soita harhailtuani pääsen viimein<br />
Paakkosenvaaraan pienen Varpajarven rannalla, jossa pari<br />
mökkiä. Mutta taas sama peli: ovet lukossa, kotona ei
Change language