Samuli Paulaharju - Doria

68
Samuli Paulaharju.
Lieksassa ja rajan takana.
Lieksasta teen pisimmän jaikamatkani. Lähden samoilemaan
rajakyliä ja samalla poikkean rajan taaksekin-
Pankakosken tehtaan rautatietä astelen mahtavalle Pankakoskelle.
Todellakin huima koski. Valkeana vaahtona kiehuen,
kohisten syöksyy vesi putousta alas ja yhtenä mylläkkänä
keikkuen ja hyppien, kierien ja villisti toisiaan
pukkien kiitävät tukit mukana, On siitä toinenkin tukki
vilistänyt ja vilistää vastakin. Toistakymmentä lauttaa ovat
tänä kesänä siitä jo laskeneet, ja sama verta on vielä tulossa.
Ja tuhansia tukkeja joka lautassa! Etäisiltäkin saloilta,
aina kaukaisilta Venäjän Karjalan sydänmailta ovat
monet tukit matkaan lähteneet.
Soudatan Pankajarven yli ja saavun, kuten ennen
muinoin näillä main liikkuessani, Kalliolahteen järven itärannalla.
Eipä ole Kalliolanaen torppa enää semmoinen
rottelo kuin ennen. Uudet on siinä eläjät ja uudessa kunnossa
asunto. — Kalliolahdessa on joukko savotoilta kotiin
palaavia tukkimiehiä sekä Lentieran Kiponkylän ukko eukkoineen.
Viimemainitut tulevat Lieksasta tavaranhausta.
Hevosella aikovat raahata tavaransa Eiranaan kylään ja
siitä soutamalla Lieksanjokea myöten kotiinsa. On siinäkin
matkaa: huonot, vaivoin kärryillä ajettavat tiet ja vastaiset
virrat. Mutta Petrun praasniekka on tulossa ja piiraita,
sultshinoita, tsoajuja tarvis. Kehoittavat lähtemään mukaansa,
mutta enpä voi vielä lähteä, vaikka mielikin olisi.
Hauskahan olisi Lieksanjokea soudella, kulkea salolaisten
seurassa halki sankkojen, koskemattomien synkkien korpien,
kaukana piilossa maailman melulta.
Tukkilaisten seurassa matkaan Naaravirralle ja Eiranaan
kylään. Viisin kuusin miehin painellaan salotietä. Verkkaan
kuluu matka, kaskuten, tarinoiden taipaleet katkaistaan,
väliin tupakoimaankin istahdetaan. Euunaan Hompassa
eroan tovereistani ja käyn eri tietä Eeittulaan, samaan
hauskaan taloon, jossa ennenkin olin hetkisen leväh-