16.12.2012 Views

Samuli Paulaharju - Doria

Samuli Paulaharju - Doria

Samuli Paulaharju - Doria

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

MatkamuistelmiaKarjalan kankailta. 57<br />

oviseinän keskikohdaLa, ulompana karsinaseinästä. Uunin<br />

takaa vie ovi kamariin.<br />

Romppalasta Puson kylään käy hyvänlainen kärrytie<br />

salon halki. Kolkot korvet, suot, kalliot jaryteikötnäyttävät<br />

todellakin kontioiden muinaisilta elostelupaikoilta.<br />

Metsässä Puson kylän takana tapaan taas mitä alkuperäisimmän<br />

asunnon. Kantoisella kivikkoaholla pienoinen<br />

uutismökki,pahanpäiväisistä hirsistä salvettu,ja mökinkyljessä<br />

navetta. Kiuvasröttelöon ovinurkassa jasiltapalkkeja<br />

ei ole riittänyt yli pirtin. Sivuseinän puoli oveen asti on<br />

ilman siltaa, avonainen maakuoppa vain. Ukko on juuri<br />

pistänyt uuniin tulen. Savu täyttää matalan huoneen melkein<br />

siltaan asti. Kykkysilleen yhteen myttyyn painuneena<br />

koettaa ukko-rukka vältellä kirventelevää savua. Pienoinen,<br />

näivettynyt, työn, puutteiden, elämän kovan kouran<br />

runtelema ukko-raukka,vaikka näyttää vasta olevanparaassa<br />

ijässään. Mökin emäntäkin tulee kotiin risutaakka sylissä.<br />

Samassa kovassakoulussanäyttäähänkin olleen. Alakuloisia<br />

ovat, harvasanaisia, kadonnut on heistä karjalaisen hilpeys<br />

ja puheliaisuus.<br />

Puson kylästä kierrän ympäri Pusonjarven ja tulen<br />

Herajärvelle — Herajärvisanotaanpaikkakunnalla — Havukkavaaraan.<br />

josta Kolinkylän miehen kanssa rähmin ryteisten<br />

korpien, 'soiden ja metsäniittyjen kautta Koiinkylään<br />

Kolin juurella. Loppumatkalla kierrämme pienen sievän<br />

Jerojärven, johon mumaisaikoina oli hukkunut Jero-niminen<br />

mies ja haudattu metsään järvenrannalle.<br />

Yövyn Selkolaan Kolin juurella.<br />

Pyhäaamu kesäkuun 16:s. Nousen aamulla aikaisin<br />

ylös,ulos käyn ja kohotan katseeni hartaasti korkeuttakohden<br />

— katselen kuulua Kolin kukkulaa. Jyrkkänä,mahtavana,<br />

uljaana ja ylevänä kohoaa se edessäni. Ja minussakin,<br />

matoisen maan kulkijassa, savuisten pirttien ja nokisten<br />

saunojen, pölyistenlriihien ja tunkkaisten aittojen nokisessa<br />

nuuskijassa ja nuohoojassa herää kerran halu päästä<br />

yläilmoihin, kohota kerran kohti korkeuksiakin. Heitän<br />

laukun selkään — että olisi painamassa maata kohden ja

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!