Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
MatkamuistelmiaKarjalan kankailta. 51<br />
kylliksi kylvetty, kavutaan alas, istutaanjakkaroille japuupöliköilleja<br />
pestään sillalla olevissa astioissa. Saunakotaan<br />
heitetyt vaatteet puetaan päälle ja puhtaina, virkeinä tallustetaan<br />
tupaan. Sitten vasta menee naiset saunaan. —<br />
Huimia ovat karjalaiset kylpemään. Kaskenpolttoaikoina<br />
ja heinätyön kestäessä jopa muulloinkin kesällä lämmittävät<br />
saunan joka arkki-ilta ja kovan kuumuuden ottavat.<br />
Talvella kylpevät pari kolme kertaa viikossa.<br />
Pyhitän sapatinpäivän siten, että lyönlaukun selkään<br />
ja lähden Sammakkovaaraa kohden. Metsässä tien varrella<br />
on Polvijärvenukon tervankeittopaikka. Lapselliseltalaitokselta<br />
se näyttää verrattuna pohjalaisten suuriin tervahautoihin.<br />
Mäen kaltevaan rinteeseen on kyhätty jonkunlainen<br />
lava, jonka reunoille on luotu hiekkavalli, keskelle jätetty<br />
kuopanne tervaksia varten. Kahdesta puustakoottu torventapainen<br />
on tervan juoksuttanut torven suun alla olevaan<br />
astiaan. Pari tervalla täytettyä tynnyriä onlähellä näyttämässä,<br />
mitä ukko on haudastaan hyötynyt. Vielä on vieressä<br />
kyhjöttävän havukatoksen suojassa kasanen haudasta saatuja<br />
sysiä.<br />
Sammakkovaarassakin tapaan vanhanaikaisen karjalaistalon<br />
syrjätupineen, vanhoine tupineen, huonepuolineen ja<br />
monine aittoineen. Tossavaisen mökissä on pyöreistähirsistä<br />
salvettu vanha tupa ja siinä pienoiset vanhanaikaiset<br />
ikkunat. Siinä myösmökin luona pikku pikkuruinen aittanen,<br />
jonka ovikin vain metrisen korkea, puoli leveä.<br />
Sammakkovaarasta harppaan Nenäsenvaaraan ja siitä<br />
lähden illan suussa astumaan lähes peninkulman päähän<br />
salolle Lipasvaaraan Juuan rajoille, jossa sanovat olevan<br />
oikein vanhan talon. Tien tapainen, mikä sinne vie, on<br />
noita tuttuja karjalaisia saloteitä. Se hapuroi synkissä<br />
kohisevissa kuusikkokorvissa,kumistelee kanervaisilla honkakankailla,<br />
sukeltelee tuuheisiin liplattaviin lehtoihin, vilettelee<br />
niityn laitaa, kapuaa kaskesaholle, kiipeää väliin vaarallekin,<br />
josta taas alas nakkautuu, kiepsahtaa lorisevan<br />
puron yli ja kapsuttelee kilometrittäin poikkitelaisia siltoja<br />
yli rahkaisien soiden, rääsyisien rämäköiden. Eikä sitä