Samuli Paulaharju - Doria

46
Samuli Paulaharju.
tamon puolta ja Selkärannan puolta sanovat Karjalan puoleksi.
Venematka on hyvin hauska. Ilma on niin ihanan
kesäinen. Hiljainen tuuli tuo rannoilta tuoretta leveävän
lehden tuoksua ja väliin nousee suvesta pilvenhattara, joka
ylitsemme vihmoo kesäistä sadetta, miltei mettä pirottelee
kesäisen iltapuolen ihanuudeksi.
Soutaja on kaskuileva Selkärannan ukko. Kertoo hän
m. m. että on tällä järvellä ennen sodittukin. Saarelta saarelle
olivat toisiaan ampua paukutelleet. Toiset olivat ampuneet
Ruotinkaita-nimiseltä saarelta järven länsipuolelta,
toiset Laitsaarelta itärannalta vastaan räiköttäneet. Suomalaisia
olivat tietysti toiset olleet, mutta toiset eikö ne
lie ollut turkkilaisti". Saarilta kuuluu vielä löytyväntykinkuulia
ja vanhoja rahoja.
On myös järven itärannalla muuan niemi, Matoniemi.
Siinä kuulutaan useasti nähdyn suuri, tavattoman suuri
käärme, on pitempi kuin tää airo ja paksumpi... sellanen
jumikka... on silmät ku haralla". Soutajakin oli kerran
nähnyt. Mutta tappaa ei ole sitä kukaan uskaltanut,
ei yritelläkkään.
Sitten soutaja ihastelee, että paikkakunnallaan on niin
hupaisii maita", jotta herratkin täällä lylyäät ongel" kaiken
kesää, kun ovat niin utia siihen". Sitten syksyllä
jäniksii perässä töyteevät".
Heposelkä on saarinen järvi. Siinä Myhkyrät ja Linnansaaret,
siinä Mässy- ja Tiirinsaaret, siinä Kontioluodot,
Karvittaret ja Lammassaaret ja monet muut sekä suuret
että pienet sääret ja luodot.
Selältä pujottelemme kapeaa mutkittelevaa jokeamyöten
Ristinpohjaan, pieneen järvilampareeseen Kaatamon kylän
alla. Siitä hevosella Korpivaaraan Heinäveden rajoille.
Maa on Savon puolella aivan toisenlaista kuin Karjalan
puolelk, ainakin tässä Korpivaaran tienohilla. Tie kiertelee
korkeiden vaarojen viertehillä, väliin vaaroillekin kohoten.
Korpivaaraa lähetessä kulkee se kauniin metsärantaisen,
metsäsaarisen Korpijarven rantaa. Järvessä sanoo kyytiukko
olevan hyvää muikun kalloo".