Samuli Paulaharju - Doria

40
Samuli Paulaharju.
Metsikkö on karjalaisten kalmismoa", pyhä puisto,
jonne he kätkevät kuollehensa
jossa on
multihin muhajavihin",
hyvä heidän ollaksensa,
armas aikaellaksensa".
Jokaisella kylällä Venäjän Karjalassa on oma kalmismaansa,
onpa isoimmilla kylillä useampiakin. Useimmiten
ovat ne ihan kylän vieressä, joskus etempänä järven saa-
rella, Kalmasaarella"
tai niemellä järven takana, kuten
Pieningän pienellä 2-taloisella kylällä, tai joen äyräällä,
kuten Veng-inkylällä.
Omituisen, juhlallisen tunteen herättää kalmismaa. sen
piiriin käydessämme. Tuuheat ikihongat humisevat niin
salaperäisesti, satavuotiaat kuuset oudosti kuiskivat. On
kuin he haastelisivat juuriensa alla lepääväin manan matkamiesten,
pokkoiniekkojen" kanssa, tuntuu kuin Tuonen kosketus,
ei kuitenkaan kylmä, mutta ei palavakaan. Harmaa,
ladontapainen, pyöreistä hirsistä salvettu tsassovnakin",
rukoushuone, useimpain hautausmaiden portilla lisää vielä
niiden omituisuutta.
Hupaisen vaikutuksen tekevät harmaat, puiset hautapatsaat,
joita moni kalmismaa on täpö täynnänsä. Metsän
tummassa siimeksessä^ 1 ne seisovat kuolleiden leposijoja
osoittaen.
Patsaita laatiessaan on karjalainen paraan taitonsa
liikkeelle pannut, saadakseen rakkaan vainajan muistomerkin
niin somaksi kuin suinkin. Ja somia ne monet ovatkin.
Pyöreä tai neliskulmainen, pitempi taikka lyhyempi hirren
pätkä on sahauksilla,uurroksilla,kolmioilla, hammastuksilla,
pyöreillä poran reijillä t.m. m. veistoksilla taitavasti koristeltu.
Yläpää on peitetty taitekaton tapaan kahdella laudankappaleella,
vieläpä taitesauman päälle pienoinen harjakouru
asetettu ja harjakourun selkään seisomaan 3—43 — 4 pienoista
puunappulaa, pulpukkaa". Isoimmissa hautapat-