Samuli Paulaharju - Doria

MatkamuistelmiaKarjalan kankailta. 35
ritsoja useampia. Mutta ihanhan siinä sotkeutuisi siinä
vilinässä ja saisi palkakseen piian pilkan, naisen naurun.
Tämä kisa, kantrilli" se kestää kauvimmin. Arvaahan
sen, ei se niinkään pian kyllästytä, kun on mielessä
piettävätkin" mukana. Iltaan saakka siinä värit vilkkavat,
laulu soi ja harmonikka laskee repäiseviä ääniä.
Vaan väsyvät tähänkin nuoret viimein.
Ja mihin sitte?
Vanhat miehet lähtevät kotiinpäin astuskelemaan,mutta
nuorilla ei sinne vielä kiirettä. Eantaan rientävät tytöt ja
pojat, astuvat veneisiin ja lähtevät järvelle liipottelemaan.
Ilakoiden, leikkiä laskien he keinuvat vesillä, väliin kilpaa
soudellen, väliin soutamatta kellutellen. Ja taas alkaa
harmonikka soida, ja tyttösetkin antavat äänensä kaikua.
Illan tyynessä ilmassa laulu ja soitto etäältä järven selältä
kylään saakka kajahtelee...
Näin se kuluu salolaisen kesäinen pyhäpäivä.
Aamulla on taas edessä ankara työ, on ani varhain
lähdettävä etäiselle metsäniitylle heinää lyömään.
Suonteleen praasniekoilla.
Olemme matkalla Suonteleen kylään. Siellä on näet
suuret praäsniekat" paraillaan. Soutelemme pienoisella
veneellä Suonteleen jokea alaspäin Seesjärveäkohden. Hiljalleen
meloskelemme vaan, kiirettä pitämättä; ehdimmehän
me.
Synkän salon sydämessä virtailee verkalleen Suonteleen
joki, ja yhä synkemmiltä saloilta se saa alkunsa. Mahtavia,
jylhiä kuusikoita on toisinaan sen uomaa vartioimassa,
toisinaan taas ikihongat humisevia metsiköitä sen rannalla
muodostavat. Joskus laajenee joki leveäksi, ruohikkoiseksi