Samuli Paulaharju - Doria

MatkamuistelmiaKarjalan kankailta. 31
Suuri, muhkea on Ontarven kylä. Onpakuin kaupunki
verrattuna muihin karjalaiskyliin. Leveä tie, kuin kaupungin
katu ikään, käy kylän läpi, järvenrannan mukaan suorakulmaisen
mutkan tekaisten. Taloloita on molemmin puolin
katua, koristellut päätypuolet tielle päin. Onpa kolme
komeaa tsassovnaakin" ja uhkea kalmismaa. Ja ympärillä
on laajat viljavainiot, laajemmat kuin muissa salokylissä.
Mutta salomainen leima on sentään kaikessa ja salomaiset
tavat.
Kylässä on nuorta väkeä koko paljon ja onpa heillä
hyviä kisakenttiä: tasaiset ruohoiset pihamaat kylätien
vierellä.
On heinäkuun sunnuntai, kirkas kesäinen pyhäpäivä.
Vienosti väreilee Ontarven pinta, hiljaan keimailevat matalan
rannan kaislat. Ja vainioilta tuo tuuli tuoretta tuoksua
ja metsästä raitista havupuiden hajua. On kuin Suomessa
ikään . . .
Ja kylän miehet sekä nuoret miehet ettäkeski-ikäiset
ukkomiehet — onpa joukossa joku pojannaskalikin sekä
— harmaahapsinen starikkakin" ovat kokoutuneet nurmi-
kolle Hilos-ukonkammioniekka-aitan edustalle. Toiset loikoilevat
vihreällä pihamaalla päivää paistattaen, toiset nojailevat
aitaa vasten vainioita tähystellen, muutamat taasistuvat
aitan rappusilla pagisten". Onpa eräällä prihatshulla"
räikeä-ääninen sharmankkakin", jolla vetelee repäiseviätanssisäveliä.
Kotoiselta näyttää tämä kuva. Niinhän ne meidänkin
salokylien asukkaat kesäisinä pyhäpäivinä jonkunnaapurin
pihamaalla loikoilevat jutellen, käsiharmonikkaa soitellen.
Harmonikan sävel on täällä vaan vielä räikeämpi ja miesten
puhe vähän vieraalle suhahtava. Onpa heidän pukunsakin
kirjavampi. Paitahihasillaan ovat useimmat — kuten
meilläkin. Mutta ei välkä meidän miesten valkeat paidanhihat,
vilkkavat vaan kaikenväriset, enimmin punaiset,
karttuunikankaat.
Pakisevat, pakisevat miehet siinä ja laativat kaikenlaisia,
mitä vain mieleen johtuu. — Eihän sillä väliäpuheen