Samuli Paulaharju - Doria

28
Samuli Paulaharju.
Iltamyöhällä käymme Vasko-isännän kanssa järvelle
verkkoja laskemaa^. Käymme Vengin hautausmaallakin,
järven toisella rannalla. Tiheässä mäntymetsässä, joen ja
järven muodostamassa niemekkeessä, ne edesmenneet venkiläiset
mullan alla muhaelevat". Eihän niitä montakaan
taida siellä olla. Pienoinen on näet kalmismaa ja hautapatsahia
vaan vähäisen. Mutta on Vaskolla omainen täällä,
makaa vello kalman matkamiesnä mullan alla siellä. Surumielin
osoittaa Vasko hänen hautakumpuansa. Parivuotta
takaperin on siihen haudattu. Sotamiesnä oli ollut Suomessa
Helsingin linnassa, kävi siellä lasimaan, tuli kotiin, pian
kuoli .. .
— Patsahan hälle tuohon loain, sanoo Vasko lopuksi.
Yön vietämme pienoisen pirtin lattialla vaaterievuilla
leväten. Vasko vaimoineen käy sintson viereiseen
naan" lepäämään. Vanha mummo makaa myöskin pirtissä
sekä pienoinen sairas tyttöparkapenkillänurkassa valittaen
1epäilee.
Eipä tahdo uni tulla,einukkusaapua eikäluonapysyä.
Monasti heräämme. Enimmin vaivaa meitä sairaan lapsiraukan
valitus ja voihkiminen. Vatsa kuuluuhänellä olevan
kipeä.
Ilmakin pirtissä käy kovin kuumaksi ja pahaksi
Ja koko yön saa sairas maata sijallaan korjaamatta,
auttamatta.
Aamulla vasta tulee äiti ja puhdistaa lapsen jahänen
tilansa. Kovin onkin lapsi kurjannäköinen, emmepä kurjempaa
ihmisenalkua ole nähneet. Ei ole raukassa muuta
kuin luut jälellä, nekin niin hennot jahoikat,sekä keltainen
nahka luiden päällä. Neli — viisivuotias kuuluu jo olevan,
vaikka on tuskin parivuotiaan kokoinen. Ei raukka omin
voimin kävelemäänkään pääse.
Kovin valittavat vanhemmat lapsensa surkeutta, sanovat
sille koettaneensa antaa jos jotakin ruokaa: maitoa,
voita, piirakkaa, kalaa ja kaikkea, mutta ei pysy ruoka
sisällä... Ja ei ole lääkäriäkään näillä saloilla saatavana
joka tarpeeseen, tuskinpa puoliinkaan. Kaukana Paate-