Samuli Paulaharju - Doria

MatkamuistelmiaKarjalan kankailta. 25
Kun taas, vaikka sukkelaankin takaisin tulemme, on
taiat toimitettu,temput tehty, joukkolähtöönvalmiina. Sulhasen
isä istuu hevosen selässänyytteineen,sulhanen jamorsian,
patvaska ja pari naista yhdessä ryhmässä erillään seisovat.
Kylän nuoret tytöt ovat keräytyneet talon rappusille
kirjavaksi parveksi, ja pojat, muutamilla pyssyt kädessä,
seisovat pihamaalla.
Ja tytötrappusilla kajauttavat kimakan laulun,laskevat
taas valittavan virren, pojat laukoilevat ilmaan pyssyjään,
satulassa istuja kannustaa hevostaan, ja joukko lähtee
liikkeelle. Hevosmies lähtee järven ympäri kiertämään,
muu sulhasjoukko astuu rantaan veneellä järven yli matkatakseen.
Morsiusparin jälessä astuvat tytöt,pojat rantaan, tytöt
yhä laulaen, pojat pyssyjään paukutellen. Kannalle jää
saattojoukko seisomaan, sulhasjoukon lähtiessä järvelle
Upottelemaan."
Kauvan vielä kuuluu rannaltalaulu,valittava,kimakka
laulu kajahtelee illan ilmassa, ja järveltä kuuluu yhä etemmäksi
rientävän veneen airojen loiske.
Rupeaa jo yö joutumaan. Tivana saattaa minua aina
Jemosen portaille saakka. Sanoopa erotessa:
— A käyhäh, vello, huomenna miukikoissai, tsoajulla.
Aamulla menen Akain livanaa etsimään. Siellähän se
on kylän korkeimmalla kohdalla hänen pienoinenpirttisensä
sintsoineen tanhuineen.
— A mis siv toveritsas? livana kysäisee.
— A Jemosee jäi.
Laittaa livana häntäkin kutsumaan.
Yhtä hupaisia kuin livana ovat talon naiseläjätkin.
Kaksi niitä on, vanha väkäleuka mummo januorenpuoleinen
nainen. Vastoja paraillaan kokoilevat koivun lehdeksistä,
joita pirtin lattia on peittonaan. Kovin on eukoilla tylsät
puukot ja isot ja kömpelönnäköiset — niinkuin akoilla
ainakin.