Samuli Paulaharju - Doria

24 [Samuli Paulaharju.
pistää sen taskuunsa. Suolaa varistaa hän suppiloon, ottaa
sitten palan ja painaa sen paikoilleen. Koko toimituksen
ajan patvaska ahkerasti molii, mitä molineekaan. Ja leipä
on valmis. Patvaska nyyttiää sen pöytäverhoon ja antaa
sulhasen isälle, neuvoen, mihin se on pappilassa vietävä,
kenelle annettava.
— A näinkö teilläi tehhään? livana kysäisee.
— A ei teliä näin.
Seuraa sen jälkeen omituinen näytös. Sulhasjoukko
käy kiertämään pöytää. Kolme kertaa astuvat pöydän
ympäri myötäpäivään kulkien. Verkkaan, vakavastipainattelee
patvaska paksu sauva kourassaedellä, sulhanen seuraa
jälessä, sitten morsian, sitten pari muuta naista ja viimeisenä
sulhasen isä leipänyytti kainalossa.
Kolmannen kierroksen jälkeenvieläpienikierros keskilattialla
tehdään, ja sitten vähäsen molitaan jumalan edessä.
— A tehhäänkö teillä näin, livana taas kysäisee.
— A ei aivan näin.
Tuodaan patvaskallekirves jakolme pärettä. Patvaska
päreet torvelle, virittää niihin tulen, astuuulos, jasulhasväki
ja koko kansajoukko seuraa jälessä.
— Tulena sieki, vello, livana kehottaa.
Pihalla seisoo hevonen puusatula selässä. Suitsiin
tarttuu sulhasen isä ja käy hevosen päänviereen seisomaan.
Sulhanen sekä morsiannaisapulaisineen asettuvatmyöshevosen
viereen.
Ja patvaskalla on kirves kädessäja tulisoihtu. Kaksin
käsin käy hän kirvesvarteen, tulisoihtua kuitenkaan heittämättä.
Sitä pitelee hän oikealla kädellä samalla, kun kopristaa
kirvesvartta tyvestä. Vasemmalla hänpontta hoitaa.
Kirveen terää maata viistäen hän astuu takaperin kiertäen
hevosen luona seisovaa joukkuetta myötäpäivään.
Seuraan kai liian uteliaana heidän menojaan. Rupeevat
huutamaan:
— A vieras musikka, loittoa!
— Lahtaan pois, livanakin sanoo.
Astumme pois, kierrämme läheisen talon ympäritse.