Samuli Paulaharju - Doria

MatkamuistelminKarjalan kankailta. 23
karkaisema tanakka karjalaistyttö. Suuri loistavankirjava
tyttöparvi seuraa nuorikoita,laulaen,kirkuen toinen toistaan
kimakammin.
Sulhasen taloon astuvat. Eikä se sulhasen talo kaukana
olekkaan. Vähäisen matkaa kyläkujaa ensin suoraan
astuu, sitten vasempaan pyörähtää,ja sitten taas oikeaan
käännähtää ja niin on pihalla.
Tekee sinne mieleni mennä, mutta enpä arvaa kutsumattomana
käydä. Silloin taas tapaan vanhan tuttavani,
hyvän Akain livanan.
— A käyhäh, vello, katsomah! sanoo. — Tule vain
elä varaja, mie soatan.
Väkeä on pirtti täynnä, ihan ahtaaseen mätettynä
miestä, naista. livana vie minut peräpenkille istumaan.
— A siitä sie näet, vello, sanoo.
Oikeassa peränurkassa on pöytä juuri jumalankuvan
¦alla. Valkealla vaatteella on pöytä verhottu, pöydällä
paksu karjalaisleipä, leivälläpienilasinen suola-astia. Jumalankuva
onliinavaatteella,käspaikalla" ympäröittyjakuvan
edessä palaa tillittää pienoinen kynttilä.
Talon naisväki puuhailee ruoanlaittohommissa. Pöydälle
kantavat he ruokia, tavallisia karjalaisruokia, leipää,
kalaa, kalittoita ja maitoa monenlaista.
Miesväki se vaan kaskuaa keskenään jakatselee naisten
puuhaamista.
Kun pöytä on katettu,käyvät sulhanen,morsian, sulhasen
isä, patvaska — jona on meidän Jemos-isäntämme — ja
pari naista pöytään. Molivat ensin vähän," sitten syömään
rupevat. Muuta syövät,mutta eivät suola-astiaan eivätkä
sen alla olevaan leipään kajoa,
Syömisen päätyttyä korjataan ruoat pois, ainoastaan
suola-astia leipineen jätetään.
Astuu sitten patvaska pöydänluo, ristiisilmiään jumalankuvan
edessä ja ottaa veitsen käteensä. Leivän kuoreen
keskelle leipää hän piirtää ristin, piirtää monta ristiä aina
saman pisteen kautta. Sitten ukko,pyöräj^ttäenpuukkoaao,
sivauttaa leivän keskestä kartionmuotoisen kappaleen ja