Samuli Paulaharju - Doria

10
Samuli Paulaharju.
ahkivoa" vetäen. Siihen saalis sovitetaan ja kotiin kuletetaan.
Lähdemme taas taivaltamaan. Puron yli on ensiksi
kulettava. Se ei olekaan helppo tehtävä, puro on koko leveä
ja syvä ja vettä ihan tulvillaan. Mutta onpa rannalla
lauttapahainen. Seipäillä meloen sillä mies kerrallaan pääsemme
ylitse. Mutta niin on kehno aluksemme ja vajoo,
että puolisäärtä myöten saamme vedessä seistä.
Tuleepa vielä toinenkin puro poikkipuolin eteemme,
kun jonkun matkan olemme tallustaneet. Siinäpä ei olekaan
lauttaa rannalla eikä portaitakaan yli kule. Millä nyt
tuolle puolen? Kuleskelemme puron vartta ylös alas ylimenopaikkaa
etsien. Jo viimein löydämme puroon kaatuneen
kuusen. Sitä myöten hiivimme yli, oksista kiinni
pitäen.
Olemme vielä pitkän matkan päässä Pieningästä, kun
saattomies alkaa huhuilla.
— Huu-uu huu-hu-huuui! huikauttelee hän niin, että
kangas kajahtelee. Mekin rupeamme häntä säestämään ja
niin astutaan ja huhutaan miehissä. Huhutaan sen takia,
että saataisiin Pieningästä ehättäjä järven ylitse. Muuten
saisimme virstoittain järvenympäri kiertää kylään päästäksemme.
Aurinko on jo metsän taakse vaipunut, kun saavumme
Pieninkäjarven rannalle, ehätyspaikalle. Tuima tuuli on
tyyntynyt, harmaja vetistävä taivas kirkastunut. On ilma
mitä herttaisin ja heinäkuun ilta mitä hempein.
Järven pinta on ihan tyyni jakaksitaloinen kylä parivirstaisen
selän takaa illan hienossa, autereisessa hämärässä
kumottaa. Tuntuu kuin olisimme saapuneet omaan maahamme,
oman järvemme rannalle salolta puikahtaneet katselemaan
omaa kotikylää järven takaa.
Hyväsen aikaa huhuiltuamme tulee viimein ehättäjä
ja me pääsemme kylään, jossa saamme varakkaammassa
talossa, Mokin talossa, yötä ollaksemme. Hauska onkin
näiden ystävällisten ihmisten seurassayökausiviettää. Isäntä
on puhelias ja emäntä eritenkin puhelias ja toimelias. Hän