Samuli Paulaharju - Doria

8
Samuli Paulaharju.
kaatuneita vanhuksia,sortuneita nuoriakin. Joukottain niitä
kellettää kankaalla, joukottainkorvessakin kyhjöttää. Mikä
on juurineen sortunut, mikä taas tyveltään poikki rätkähtänyt,
jättäen terävät säleet kantoon törröttämään,mikä
suorastaan, kaatumatta paikalleen lahonnut. Ja suuri on
pystyyn kuivaneittenkin luku. On täällä kelohonkia, on
himhkaimen huhuntapuita. Muutamat niistä ovat kuin julman
suuria jättiläisvitsaksia, tyvestä latvaan ja jokaisen
oksankin latvaan hirveän kieroiksi kierrettyinä.
Kelpaa näillä saloilla metsäneläinten oleskella. On
suota suden juosta, on kangasta karhun samota, on hiekkaisia
kumpuja ketun kaapia ja mäyrän kaivella, on puroloita
saukolle kalastuspaikoiksi, on kuusiakin oravan kapuilla.
Ja eleleekin täällä niitä, metsäneläimiä. Itse korven
kontiokaan ei kuulu niinkään harvinainen olevan. Olemmepa
mekin vähällä hänen kanssaan juttuihin joutua.
Rapsutellaan muuatta kangasta myöten. Jutellaan
juuri kontioista. Opas kertoo, että hän edellisviikolla kasella
ollessaan kohtais kondiin. A koira yhtäkkiä alkaa
erääseen pensaikkoon tuimasti ärhennellä. Hän kutsuu pois,
a ei tule vaikk' kui kutsuis, ärhentelee vaan. Hän menee
katsomaan: a sieltä kondii metsään hölkäyttää.
Ja useasta talosta on otso vastikään karjaa kaatanut...
Puhelemme ja astumme. Kuuluupa silloin äkkiä koiran
ärhenteleminen kankaan toisesta laidasta.
— A kondii on, opas sanoo.
Astutaan kiireesti ja vetäistään kuustoista-kaliiperisen
hanat vireeseen. Joka hetki odotamme näkevämme kontion
hongikossa hölköttävän. Emme kuitenkaan mitään näe.
Vaan eipä ole herra kaukana. Vastikään on tuossa kangasta
kaappinut, tuossa muurahaispesää penkonut. — Tuoreet
on jälet, opaskin selittelee. Äreänä koirakin niitä
kaapii.
Pedrojakin" on tällä salolla vielä runsaasti. Meidän
edellämmekin on eräällä suolla polkua myöten emo vasikkansa
kanssa kulkenut; jälet näkyvät.